Farkut ja t-paita
Havahduin tässä eräänä päivänä siihen tosiasiaan, ettei kaapista löydy kuin kahdet sopivat farkut. Loput ovat liian pieniä, liian suuria tai muuten sopimattomia. Osan olen ommellut itselleni joskus 1990-lopulla tai 2000-luvun alussa, enkä enää yksinkertaisesti halua käyttää niitä. Kaivoin siis lehtihyllystäni tutun Ottobren (5/2012) ja piirsin siitä Lady fit -farkkujen kaavat. Muutin farkkujen takakaarrokkeiden muotoa sekä takataskuja. Olen tehnyt kaavoilla jo useammat housut itselleni, mutta suurin osa niistä on äitiysmallisia. Nämä on ommeltu Eurokankaan todella joustavasta farkusta, joka on nurjalta puolelta vaaleanpunaista. Punainen kuultaakin farkusta hiukan läpi, joten tein tikkaukset luumunpunaisella langalla. Kolikkotasku on Marimekon puuvillaa, samoin taskupussi, joka ei tosin näy mihinkään. Paita on Aarrekidin trikoota, ja leikkasin sen ilman kaavoja vanhan paidan mallilla. Olen jemmannut tätä kangasta pitkään, mutta nyt vasta tajusin, ettei se riitä kunnolla pitkähihaiseen paitaan. Tein siitä siis mukaavaakin mukavamman löysän t-paidan. Pääntien on kantattu samalla kankaalla, hihoissa ja helmassa on vain taitteet. Tykkään kovasti näistä!…
Kirahvi ja skootteri ne yhteen soppii..
Tästä kirahvikankaasta piti tulla Bubble Pocket -tunika, mutta kas, kun mallailin kaavoja kankaalle, totesin, ettei kangas tule millään riittämään siihen. Jätin siis paitaprojektin hautumaan muutamaksi päiväksi. Sitten eräänä päivänä näin Facebookin OE-ryhmässä ihana ilman kaavoja tehdyn topin ja tein päätökseni. Kuten olen niin monen monta kertaa aiemminkin todennut, ei väsyneenä (krapulasta puhumattakaan) pitäisi lähteä ompelemaan. Tällä kertaa ensin mainittu aiheutti applikoidun pallon niskaan ja ryppyiset olkaimet, jälkimmäisen tuhot on jo korjattu näkymättömiin. Etutasku piti tehdä selän pallon kaveriksi – ja onhan se oikeasti ihan käytännöllinenkin 🙂 Muutoin toppi on tehty käyttäen mallina kahta vanhaa hihatonta toppia. Skootterikankaan ostin alkujaan itselleni, mutta kuinkas kävikään. Rakas mieheni yllätti minut taas kerran ja vihjasi tykkäävänsä kankaasta. Lisäksi sain rivien välistä kuulla, etten ole ommellut hänelle ikinä mitään, vaikka harva se päivä huristelen jotain itselleni tai Vilholle. Tänä aamuna tein sitten tämän Vilhon päiväunien aikana vanhaa teepaitaa mallina käyttäen.
Helpotusta paitavajeeseen
Olen täydellisen kyllästynyt bodeihin. Muutamana päivänä olen pukenut sellaisen Vilholle päälle, mutta viimeistään parin pottakerran jälkeen body on vaihtunut paitaan. Paitoja on kuitenkin ollut vähän liian vähän (tai ne ovat vähän liian tylsiä). Koska elokuu on epävirallisesti kankaaton kuukausi, en saa ostaa tässä kuussa uusia kankaita. Yksi paketti on Saksasta vielä tulematta, joten ihan pelkkien vanhojen palasten seurassa ei kuukautta tarvi viettää. Vasemmalla olevaan paitaan käytin tonttu-sienikankaan jämiä sekä palan Ikasyrilta aiemmin tilaamastani (Moonkidsin?) lörppötrikoosta. Kaava on sama kuin muutamassa aiemmassa paidassa. Lähikuvassa näkyy helman ensimmäisen tikkauksen jälki. Vihreä kangas on todella ohutta ja jotenkin liukasta, ja se meni ryppyyn ensimmäisellä kerralla. Tein uuden tikkauksen vähän isommalla taitteella kuin ensimmäisen, sillä alkuperäisessä oli liian niukka käänne. Alla oleva junapaita on tehty samoilla kaavoilla mutta vain pitkähihaisena. Junatrikoo on uutuus kangasvarastossani. Se saapui alkuviikosta Kestovaippakaupan paketissa. Kuvassa kaula-aukko ei näytä pyöreältä. Kun katsoin muita samalla kaavalle tekemiäni paitoja, ongelma oli myös…