Päiväunipeitto jämäpaloista
Tiedättekö sellaisen tilanteen, kun tuntuu, että hukkuu kaikkeen kurjaan työhön, siivoamiseen ja opiskeluun, eikä enää saa otetta oikein mistään? Olin siinä tilanteessa. Koulutöitä oli kasaantunut enemmän kuin tarpeeksi, gradu, jonka ensimmäinen osa pitäisi palauttaa tammikuun alkuun mennessä, oli (ja on yhä) aloittamatta, Einon synttärit ihan ovella, tenttikirjat kesken ja lasten kanssa piti päästä kerhoonkin, sillä muuten he vain kiukuttelivat kotona. Niin, kotona. Kotihoidossa. Onneksi on mummi, joka pystyy hoitamaan poikia muutamana päivänä viikossa. Mutta tietysti tämä pikkujouluaika on kiireistä myös aktiiviselle eläkeläiselle, joka harrastaa kuoroa ja ties mitä kaikkea muuta! Käytännössä ehdin useimpina päivinä lukea tenttiin ja tehdä koulutöitä vain lasten päiväunien aikana. Luojan kiitos, neljävuotiaamme nukkuu yhä päiväunet! Olin jo täysin kaoottisessa pisteessä itseni kanssa, kun eräänä kauniina (tai sateisena, en todellakaan muista) päivänä päätin ommella tilkkutäkin. Annoin kaiken muun olla, unohdin hetkeksi deadlinet ja tentit ja aloin leikellä jämäkankaista neliöitä. Ja lisää neliöitä. Ja vielä lisää neliöitä. Lapset…
Pientä ja pehmeää lastenhuoneeseen
Lastenhuoneen sisustaminen etenee hyvin hitaasti, mutta kyllä se alkaa vähitellen olla ihan viihtyisä. Kyllästyin lopulta petaamattomaan sänkyyn ja kaivoin vaatehuoneesta vanhaan sänkyyn ompelemani päiväpeiton. Se oli tietysti vääränkokoinen, joten leikkasin sen poikki ja lisäsin väliin pari tilkkuriviä. Vilho sai itse valita, haluaako päiväpeiton tämän punainen vai toinen valkoinen Paapiin sirkuskankaalla jatkettu puoli ylöpäin. Valinta oli selvä: punainen. Sydän maton virkkasin paikallisen ompeluryhmän joululahjavaihdosta saamani sydänmaton innoittamana. Tämä piti mennä ystävälleni joululahjaksi, mutta Vilho halusi ehdottomasti maton itselleen. Ja kyllähän tämä on kuin tehty tähän huoneeseen! Tämä olisikin saattanut olla vähän liian maalaisromanttinen ystäväni makuun. Viimeisin lisäys huoneeseen oli huopapallonarut. Ostin tässä vähän aikaa sitten ison säkin villaa, vaikka minulla oli yksi iso säkki jo ennestään täysin käyttämättömänä kotona! En kuitenkaan ollut aikaisemmin huovuttanut muuta kuin neuleita pesukoneessa – tarkoituksella ja vahingossa. Kynnys homman aloittamiseen olikin jostain syystä kovin korkealla. Tänään alkoivat seinät kaatua minun ja Vilhon niskaan, sillä olemme sairastaneet…
Tilkkutäkki
Olen pitkään miettinyt tilkkutäkin ompelua, mutta se on aina jäänyt. Kynnys on ollut kovin korkea, enkä oikein ole tiennyt, millaisen peiton tekisin. Kun näin Melli Ecodesignin joulukalenterissa tilkkupussin, päätin, että niistä tulee vauvanpeitto. Palasia tulikin reilu satsi, tosin vain kahdessa värissä. Peiton toinen puoli koostuu Majapuun ja Murun neulospaloista. Tikkausta mietiskelin myös jonkin aikaa. Meinasin jo kysellä neuvoja tai ideoita ompeluryhmästä, kun tajusin, että tietenkin täkki pitää tikata ”vapaalla kädellä”. Ompelin sitten ompelukoneella vapaasti sydämiä ja kiemuroita.