Voihan villasukka!
Vilholla on ollut tässä jo jonkin aikaa huutava villasukkapula. Nyt – vihdoin ja viimein – tämä äiti sai itseään niskasta kiinni ja kutoi pojalleen ihka oikeat villasukat. Sukat on kudottu Novitan Puro-langasta, joka on 100% villaa. Saapassukkana tuo lanka ei kestäisi, mutta tuollaisen puolivuotiaan sukkana se on mitä oivallisin. En halunnut tehdä pojalle enää mitään vauvatöppösiä, sillä ne tuntuvat pysyvän niin huonosti jalassa. Näiden varsissa on mittaa polviin asti ja kantapää on tehty perinteiseen tapaan puolipatenttina 😀 Koko on aika jämpti. Ja minä kun kuvittelin tekeväni ihan valtavia sukkia! Noh, en päässyt kerässä vielä ensimmäiseenkään vaaleaan raitaan, joten taidan tässä joku ilta kutoa toiset sukat – vähän isommat. Mutta on nämä ihanan pehmeät ja varmasti lämpimät!
Yhteinen takki äidille ja pojalle
Puolijoukkuetelttani – jota kantotakiksikin kutsutaan – on nyt valmistunut! Nyt me pääsemme ulkoilemaan (ja shoppailemaan) kätevästi yksissä ulkovaatteissa. Vilhon pukeminen ja riisuminen olikin aiheuttanut minulle loputonta päänvaivaa. Erityisesti kaupungilla vaatetus muodostui ongelmaksi nyt ilmojen viiletessä. Ulkona vaatteita piti molemmilla olla reilusti, sisällä puolet piti taas saada riisuttua pois – tosi kätevää. Tässä teltassa matkustavat mukavasti sekä äiti että poika. Testikävelyllä Vilho lähinnä keskittyi syksyn värjäämiin lehtiin puissa 🙂 Takki on päältä säänkestävää laminoitua mikrokuitukangasta ja sisällä on tikkivuori. Mikrokuitukankaan tilasin Myllymuksuilta, mutta tikkikankaan hain taas kerran Jättirätistä. Takki on reilunkokoinen 38. Kevyellä trikoopaidalla takki jää valtavan kokoiseksi minulle, mutta toisaalta kylmemmällä ilmalla sen alle mahtuu vielä villapaitakin. Takin kaavoihin törmäsin Suuri Käsityö -lehden numerossa 8/2008. Ohjeen mukaan kangasta piti ostaa 2,4 metriä, mutta minulle siinä oli 60 senttiä ylimääräistä, vaikka pidensin hihojakin muutaman sentin. Hetken aikaa tuo harmitti, sillä mikrokuitukangas ei ollut ihan edullisimmasta päästä, mutta sitten keksin, että saan…
Retropalloja: osa 2
Lopusta velourista tein Tutan haalareita kaavoina käyttäen iloiset retrohaalarit. Ihan nappiin ei kaikki osat menneet, mutta eiköhän nuo ihan käyttökelpoiset ole silti. Yläosan nappilista ei ajatusvirheen vuoksi tullutkaan ihan keskelle, mutta päätin olla korjaamatta sitä, sillä päällä virhe tuskin edes näkyy. Ensimmäisiksi prototyyppihaalareiksi nämä onnistuivat kuitenkin kohtuullisesti. Pikkuvirheet korjaamalla mallista saa varmasti toimivan. Kangaskin piti pilkkoa vähän pieniksi paloiksi, sillä sitä ei ollut kovinkaan paljoa.. Ruskea resorikin valikoitui haalareihin sattumalta, kun muutakaan sopivaa ei ollut käsillä, ja ompeluinto oli kova 🙂
Retropalloja: osa 1
Tämä ihanainen velour saapui samassa paketissa turkoosin interlock-trikoon kanssa Ikasyrin verkkokaupasta. Samasta kankaasta on jo leikattu myös haalarit, mutta ne ovat vielä palasina äitini luona. Nämä syntyivätkin vähän ex tempore, sillä kankaasta jäi haalarien jälkeen juuri sopivan kokoinen pala 🙂 Kaavoina käytin valkoisten collegehousujen kaavoja, eli nämäkin on tehty Me&I-verskojen mallin mukaan. Tosin nämä karamellipöksyt ovat vielä aavistuksen valkoisia housuja isommat, toisin sanoen reilusti kokoa 74 tai 80.
Sinivalkoista Riinun tyyliin
Remonttievakon aikana ompelin äitini saumurilla (joka muuten omaani verrattuna toimii kuin unelma) ja ompelukoneella Vilholle uusia vaatteita. Tarve collegetakille alkoi olla akuutti, ja muut osat syntyivät ikään kuin sivutuotteena, kun kerran pääsi ompelun makuun. Olin ostanut turkoosin interlocktrikoon jo aiemmin keväällä, mutta pojan kasvaessa huikeaa vauhtia en viitsinyt ommella siitä aiemmin mitään. Nyt olikin ihan viimeiset hetket tehdä ainakaan bodya kankaasta, sillä kangasta oli pituussuunnassa juuri ja juuri tämän 74-senttisen puvun verran. Takki ja verskat on ommeltu alkujaan vaippakankaaksi ostamastani luomubambusta. Totesin nimittäin jossain vaiheessa, etten todellakaan tarvitse enempää vaippoja ja päätin ommella kankaasta vaatteita. Kaavat bodyyn ja huppariin otin Ottobre-lehdestä, verskojen kaavat piirsin vanhoista Me&I-verskoista, tosin isommassa koossa. Me&I:n kilppariverskat ovat olleet niin hurjassa käytössä mielettömän istuvuutensa ansiosta, että samalla mallilla täytyi saadat isommatkin! Lopulta setin suunnitteluun kului enemmän aikaa kuin ompeluun. Verskat hurautin kasaan muutamassa minuutissa pelkällä saumurilla, eikä noissa muissakaan montaa ompelukonesaumaa ole. Kyllä nyt pitäisi pojan…
Yllättäen jotain oranssia..
Ajattelin kokeilla kestovaipan tekoa ihan itse.. Vilholla on aikalailla oikea määrä noita S-koon sisä- ja ulkopöksyjä, joten tein tästä valmiiksi M-koon. Nyt päätös tuntuu vielä paremmalta kuin alkujaan, sillä tämän valmistuminen veikin vähän suunniteltua pidempään Vilhon 1 kk -vatsanpurujen alkamisen takia. Painoakin poika on kerännyt jo liki 5 kiloa, joten eihän nuo pikkuvaipat pian enää mahdu pojan jalkaan! Ohjeen vaippaan löysin Suuri Käsityö -lehdestä numerosta 2/2010. En tehnyt tästä All-in-one -vaippaa vaan pelkän kuoren, sillä olen todennut sisävaippa + kuori -yhdistelmän meillä kaikkein toimivimmaksi. Ostin kosteussuojakankaan jo joitain aikoja sitten, mutta projekti ei meinannut päästä alkuun lainkaan. Pari viikkoa sitten sain piirrettyä kaavat, siitä viikon päästä sain leikattua kankaan, ja nyt tänään sain vihdoin ommeltua koko vaippakuoren kasaan. Eihän siihen mennytkään kuin pieni pala kangasta, muutama kymmenen senttiä kuminauhaa ja vähän tarranauhaa. Tällä hetkellä tuntuu vain tämä aika olevan sen verran kortilla, ettei näinkään pieni työ tahdo valmistua.