Tilkuista haalariksi
Eilen tulivat myyntiin Majapuun uudet merinot, mutta kerrankin olin fiksu ja tarkastin, mitä minulla oli jäljellä viimevuotisista. Kaapista löytyi pieni Eurokankaan muovipussi, joka oli sullottu täyteen merinoa. Sinistä jääkarhua oli yllättävän paljon, lähes täysi haalarin mitta, ja muitakin riittävästi. Jätin siis uuden tilauksen napsuttelematta ja ompelin saman tien kaipaamani villahaalarin. Hihat leikkasin kolmeen kertaan. Esimmäiset hihansuut olivat turkoosit ja liian lyhyet. Tajusin vasta ompeluvaiheessa, että unohdin lisätä niihin jääkarhukankaasta uupumaan jääneen mitan. Leikkasin siis uudet palat ja ompelin ne paikoilleen. Tuijottelin haalaria hetken. Siitä tuli sirkusolo. Ihan kauhea. Purin turkoosit hihansuut pois ja leikkasin tilalle vielä näitäkin pidemmät ja leveämmän palat mustavalkoraidallisesta merinosta. Ja kyllä. Näin tämä on niin täydellinen kuin paloistani oli mahdollista saada. Jopa vetoketju on luonnonvalkoinen kuten jääkarhut ja raidatkin! Kuten arvata saattaa, kaavoina on taas Ottobren Indian Elephant. Pidensin nyt kuitenkin haaramittaa melko reilusti, jotta haalari ei jää heti ahtaaksi. Muutoin merino antaa sen verran paljon…
Nallehaalari
Tämä vauva onkin suureksi yllätyksekseni ihastunut vaunuissa nukkumiseen, ja nyt, kun ulkona nukkuminen on päivittäistä, alkaa noiden villatakkien ja hihattomien haalareiden pukeminen ja riisuminen vähän rasittaa. Yksiosaisen haalarin kanssa pääsee niin paljon helpommalla. Mustia jäänalleja oli vielä jäljellä kuten raitainterlockiakin, ja Myllymuksuilta tilasin kakkoslaatuista ohutta mustaa neulosta tämän vuoriksi. Haalari on siis kaksinkertainen. Mustaa pukua piristämään laitoin oranssin vetoketjun ja kantin. Kaavana on Ottobren Nukkumatti koossa 68 (6/2012), mutta pidensin hihoja ja lahkeita reilusti. Ne ovatkin nyt todella reilun mittaiset, mutta eivätpähän ranteet tai nilkat ihan heti vilku 😉