Joululahjoja omin käsin
Tein tänä vuonnakin suuren osan lahjoista itse. Osa näistä oli toiveen mukaan tehtyjä, osan päätin ihan itse. Kummipojalleni neuloin toiveen mukaisesti harmaan pipon. En halunnut siitä ihan samanlaista kuin edellisestä, joten tein tähän epäsymmentisiä raitoja. Koska pipo yksinään olisi kuitenkin ollut hiukan ankea, neuloin myös kirjolapaset sen kaveriksi. Lapasissa on erikoisominaisuus: niissä on reikä etusormen kohdalla, joten niitä ei tarvi riisua, jos haluaa vaikka vähän selata puhelinta! Lankana on Novitan Suomivilla ja käytössä oli puikot nro 3. Idea pipon raitoihin on napattu Unikuun terapiahuone -blogista. Lapasiin ei ollut ohjetta. Toiselle siskonpojalle aloin myös neuloa lapasia, mutta ne eivät ehtineet jouluksi valmiiksi, joten ompelin Tehtaamon ohjeella villarukkaset lapasten sijaan. Näissä on sisällä fleece eikä mitään erityisominaisuuksia, sillä joulu alkoi jo kolkutella ovelle! Veljentytär sai lahjaksi Vimman trikoosta ommellun tunikapaidan, jossa on mallinmukaiset (Shy Eyes, Ottobre 6/2016) silityskalvokuviot edessä. Tilkuista syntyi vielä rusetti, jonka liimasin mustaan hiuspantaan. Paidasta unohtui helman frilla, mutta…
Jäävuoria kolmessa koossa
Suunnittelin tämän kankaan syksyllä Vakka-Suomen työväenopiston kurssilla ja tilasin sitä kolmessa eri värissä villaneuloksena. Kuosin suunnittelu oli juuri niin vaikeaa, kuin olin ajatellutkin. Viimeisenä iltana ennen kurssin alkamista istuin keittiön pöydän ääressä epätoivoisena. Silloin 4-vuotias Vilho ilmoitti, että hän piirtää kankaaseensa jäävuoria. Luonnollisesti nappasin Vilhon idean, ja siinä me sitten istuimme vieretysten piirtämässä jäävuoria. Kurssilla muutin luonnokseni ruutupiirrokseksi ja kotona tarkastin vielä kuvankäsittelyohjelmalla, että kuviot asettuvat tasaisesti kankaalle. Kuvio onnistui yli odotusteni, ja olen enemmän kuin tyytyväinen siihen! Poikien villapaidat ompelin Ottobren Mr Bear trikoopaidan kaavalla, jota väljensin vähän. Isompi on koossa 122 ja pienempi koossa 98. Pääntielle laitoin tavallisen resorin, koska se ei kutita. Hihansuissa ja helmassa on joustoneuletta, joka tehtiin samasta langasta kankaan alkuun neulomisvaiheessa. Tikkasin käänteet peitetikkikoneen ketjutikillä. Turkoosissa paidassa siepparilankana on sininen kreppilanka, näkyviin jäävä lanka on turkoosi. Laitoin siepparilangaksi kreppilangan, sillä se on paljon tavallista lankaa pehmeämpi. Itselleni tein villamekon omalla kaavalla. Kaavan piirtäminen vaati…
Ihan omaa kangasta!
Näin syksyllä Facebookissa mainoksen Vakka-Suomen kansalaisopiston Neulekankaan suunnittelu ja valmistus -kurssista. Mietin asiaa hetken ja ilmoittauduin heti, kun sain kuulla, ettei yhden kerran poissaolo haittaa kurssin suoritusta. Kurssi oli nimittäin keskiviikkoiltaisin aivan kuten omakin opistokurssini. Etukäteen suunnittelemani malli ei aivan suorilta käsin sopinut neulekankaaksi, sillä vanhahko laitteisto asetti omat rajoituksensa. Mm. värejä sai olla vain kaksi, ja kuvion koko oli myös rajattu. Kuvioksi valikoitui Vilhon idea, jäävuoret. Sommittelin vuoret raporttiin niin, että kuvio tuntuisi jatkuvalta. Vuoret jäivät kokorajoituksen vuoksi pieniksi, mutta olen silti erittäin tyytyväinen kankaaseen. Kaikkien neulosten materiaali on villa. Oma suosikkini näistä on ehdottomasti tummanharmaa versio. Keväällä olisi tulossa uusi kurssi, ja kyllä houkuttelisi osallistua taas! Seuraavaksi voisikin tehdä puuvillaneulosta. Testipaloista ompelin jo pipon ja lapaset. Käsineissä kuosi olisi voinut olla toisin päin, mutta kelpaavat kyllä näinkin. Molemmissa on trikoovuori, ja kaavat ovat omiani.