Siinä se nyt on. Meidän valkoinen talo. Ei se tuollaisenaan ole yhtään meidän näköinen eikä edes sellainen, jota olimme etsimässä, mutta jotenkin se tuntui omalta silti. Elämäntilanteen vuoksi taivuimme muutamaan kompromissiin: Talo ei ole hirsirunkoinen, eikä sitä ole rakennettu 1800-luvulla. Siinä ei ole vanhoja kauniita ulkorakennuksia, ei tallia, navettaa tai aittaa. Se ei myöskään ole uusi eikä itse rakentamamme.
Talo on kuitenkin kauniilla paikalla kallion päällä puolen hehtaarin tontilla, josta osa on hoidettua pihaa, osa metsää. Neliöitä ei ole liikaa, eikä toivottavasti myöskään liian vähän. Isossa autotallissa on tilaa puusepän puuhastella. On kodinhoitohuone ja iso keittiö uusine kodinkoneineen. Olohuone on iso ja siinä on ikkunat kahteen suuntaan. Vaatehuone on suuri plussa. Talo on myös yhdessä kerroksessa, mikä pienten lasten kanssa on varsin mukava juttu, vaikka Vilho jo hyvin pienenä kulkikin sujuvasti portaita itsekseen.
Tällä hetkellä talo on suoraan sanottuna niin hirveän ysäri sisäpuolelta, ettei sitä esitellä ennen remontin valmistumista 🙂
Etupihalta löytyi pajunkissojen lisäksi myös ihan oikea kisu 🙂 Tämä kuulemma oli ihana kissa, toisin kuin meidän oma Hilma… Jospa Hilmastakin tulisi ihana, kun hän pääsee omaan kotiin..?
…tsuku-tsuku-tsuku-tsuku lähdetään!
Vastaa käyttäjälle pikkupippuri Peruuta vastaus