Tuntuu, etteivät vuorokauden tunnit riitä mihinkään. Kirjallisuuden opinnot vievät kaiken vapaa-ajan, kun luettavaa on paljon ja lukemisen lisäksi pitää vielä kirjoittaakin paljon. Onneksi alkuvuonna ei ole vielä ollut juurikaan opintoja Raumalla. Sen sijaan flunssa on pyörinyt perheessämme nyt kolmatta viikkoa, joista kaksi olen ollut sairaiden lasten kanssa kotona saamatta yhtään mitään aikaseksi. Lopulta päivät tuntuvat kuluvan vain somen selailuun ilman mitään tuottavaa toimintaa. Keittiön sain maalattua lasten sairastelun aikana, ja siitä tulee jotain materiaalia, kunhan saan hankittua yhden avohyllyn ja laitettua kaikki tavarat paikoilleen.
Neuloin Kotiliesi Käsityön 1/2017 mallilla pienen villatakin kummipojalleni – ja todella pieni siitä tulikin. Koko olisi pitänyt sittenkin olla 6-12 kk, sillä 0-6 kk:n koko oli heti kättelyssä pienehkö kolmen kuukauden ikäselle. Noh, onpahan söpö kuitenkin ja menee edes jonkun kerran päälle. Lanka on omien poikien villatakeista ylijääneitä jämiä, joista suurin osa on Novitan Woolia. Mallissa hihat ovat sileää neulosta, mutta innostuksissani unohdin taas kerran lukea ohjeen tarkasti, ja tein pintaneuletta myös hihoihin.
Anopille minun piti neuloa sukat jo jouluksi ja sitten edes syntymäpäiväksi, joka on pian joulun jälkeen. Hän sai sukat lopulta yli kuukauden myöhässä ja sai itse päätellä toisen sukan langanpäät. Kuviointi ei ole ihan onnistuinein, mutta ihan kivat noista kuitenkin tuli. Mitään ohjetta ei ollut, vaan keksi kuvioita sitä mukaa, kun neuloin sukkia eteenpäin.
Toinen kummipoikani täytti tällä viikolla 10 vuotta. Koska näille isoille pojille on jo vaikea hankkia lahjoja, ompelin hänelle kierrätysnahasta pienen pussin, jonne pistin setelin. Tänne mahtuu vaikka nappikuulokkeet tai jotain muuta pientä. En ole tähän täysin tyytyväinen, sillä ompelin tämän päivänä, jona en saanut aikaseksi ainuttakaan suoraa saumaa. Ehkäpä pienet kauneusvirheet eivät kuitenkaan haittaa lahjan saajaa.
