Smaragdinvihreät housut
Vilho on aivan pienestä pitäen rakastanut kirkkaita ja voimakkaita värejä. Hän tuokin jatkuvasti mieleeni oman isäni, joka valitsi aina tilaisuuden tullen päälleen iloisenkirjavia vaatteita. Kukkienkin piti olla kunnolla värikkäitä eikä mitään hempeitä pastellisävyjä. Olen itsekin perinyt pitkälti samat mieltymykset, ja näköjään ne kulkevat suvussa vielä seuraavallekin polvelle – niin hyvässä kuin pahassakin. Tämä poika kasvaa niin, että kohina käy – ja hyvä niin, koska muuten ei tulisi tarvetta ommella uusia vaatteita! Hän oli ottanut talven aikana hurjan kasvuspurtin, ja vanhat housut alkoivat käydä lyhyiksi lahkeista. Ajauduin siis Kangaskapinan Turun myymälän loppuunmyyntiin tämä verukkeenani ja ostin sieltä ihanan smaragdinvihreän joustocollegen. Resori on asteen vaaleampaa kuin college, mutta päätin, etten anna sen häiritä, eikä se ainakaan käytössä enää häiritsekään. Kaavana käytin hyväksi havaitsemaani Paapiin Repo-kaavaa, joskin piirsin kaavasta leveyden 134 ja pituuden 140 ja taskutkin taitavat olla vähän erilaiset. Pituutta on nyt hiukan reilusti, mutta koon 134 housut alkavat jo olla knaftia…
Kesä ja kärpäset
Mikä sopisikaan paremmin yhteen kuin kesä ja kärpäset? Ärsyttävä kärpänen häiriköi minua senkin ajan, jona ompelin tätä paitaa! Olen aiemmin ommellut vähän erilaisesta kärpäskankaasta hameen ja nyt ompelin näistä pienemmistä kärpäsistä itselleni Nokian Neulomon paitaa mallina käyttäen kevyesti lepakkomallisen paidan. Jalassani olevat housut tuunasin viime kesänä. Housuissa on ihan mahtava yläosa, mutta lahkeet olivat alaspäin levenevät ja niissä oli kiinniommellut upslaakit. Lahkeet olivat myös repaleiset ja kantapäistä puhki kuluneet. Tein alkuperäisen malliset upslaakit näihinkin lahkeisiin, jotta alkuperäinen tyyli säilyisi. Kyllä näissä nyt kelpaa kärpästellä vähän viileämpinä päivinä, eikö?
Maisterin silkkimekko
Menin naimisiin ja aloitin opiskelun yliopistossa samana vuonna, 2009. Suunnittelin alun perin hääpuvustani kaksiväristä ja ostinkin tämän vihreän silkin hääpukuani varten. Päädyin kuitenkin yksiväriseen pukuun, ja silkki jäi kaappiin odottamaan muuta käyttöä. Jossain vaiheessa äitini himoitsi tätä itselleen, mutta vitsailin silloin hänelle, että säästän sen maisterimekkoani varten! Opiskeluni olivat pitkään sivutoimisia ja hyvinkin epämääräisiä. Yhtenä vuonna suoritin 4 opintopistettä, toisena 7 ja muutama muukin vuosi meni samaan malliin. Olin enemmän kuin tyytyväinen, kun sain keväällä 2015 kandidaatin paperit ulos. Se oli ollut tavoitteeni alusta asti. Monien mutkien – ja opintovapaan – kautta päädyin lopulta opiskelemaan täyspäiväisesti maisteriopintoja. Viime lukuvuoden ajan blogini eli hiljaiseloa, sillä minä olin kiireinen opettajan pedagogisten opintojen parissa. Tänä keväänä valmistuinkin lopulta vihdoin filosofian maisteriksi ja äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajaksi. Maisterijuhlat juhlimme kotona pienellä porukalla ilman juhla-asuja, mutta päätin kuitenkin – lupaukseni mukaisesti – ommella itselleni maisterimekon Turun Akatemiatalon publiikkiin siitä pitkään säilötystä raakasilkistä, jonka olin hankkinut…