Paitamekko vapuksi

Paitamekko on minusta aina vaikuttanut aika kauhealta vaatekappaleelta, kunnes viimeisen Suuri Käsityö -lehti löytyi postilaatikosta. Ehkä inhoni on johtunut liiasta kauluspaitamaisuudesta, sillä en ole vielä löytänyt kauluspaitaa, jossa viihtyisin – ellen laske mukaan lukiossa käyttämääni 70-luvun miesten kauluspaitaa, jossa on kalvosimet hihoissa. Tässä paitamekossa ei kuitenkaan ole kauluksia, eikä edes hihoja! Mutta edessä on nappirivistö muistuttamassa paitamaisuudesta.

Tämäkin kangas on jo jonkin aikaa odottanut kaapissa inspiraatiota. Kun ei ole tarvinnut mennä minnekään, niin myös ompeluinto on ollut kateissa. Nyt edessä on kuitenkin lähiopetukseen palaaminen, ja huomisesta lähtien pidän kaikki oppituntini taas lähiopetuksena – JEE!

Tästä iloiuutisesta innostuneena sain jopa aikaseksi alkaa suunnitella uusia vaatteita kaappiini. Jostain syystä vanhat ovat nimittäin päässet koronavuonna mystisesti kutistumaan. Ne, jotka eivät ole kutistuneet, ovat virttyneet ja venyneet. Ilmeisesti trikoovaate ei enää kestä 20 vuotta, eikä edes kymmentä! Toki poikkeuksia löytyy, kuten kuvassa aluspaitana oleva H&M:n trikoo t-paita, jonka olen ostanut 90-luvun lopussa. Se on täydellisen siisti, ehjä ja musta yhä edelleen. Harmillisesti se kuuluu näihin viime aikoina mystisesti kutistuneisiin vaatteisiin – enkä voi syyttää kutistumisesta edes kuivausrumpua, sillä vaaka paljastaa asian todellisen laidan.

Tämän kaavun sisään on kuitenkin tällaisen aivan näinä hetkinä neljääkymppiä kolkuttelevan hyvä piiloutua – vaikuttaa oikein sopivalta vaatteelta tällaiselle täti-ikäiselle media-alan opelle. Ainakin huomio kiinnittyy silmäpussien sijaan ihanaan värikkääseen kuosiin!

Kaava on siis tosiaan Suuri Käsityö -lehden numerosta 4/2021 ja malli on Lumoan-vaatemerkin Tilda-paitamekko. Koska en suunnitellut tekeväni tästä Hellinin pellava-puuvillasta tällaista vaatetta, kangasta oli hiukan niukasti. Ohjeen mukaan mekkoon tarvittaisiin 2,5 metriä kangasta, ja minun kangaspalani oli reilu 1,5-metrinen. Kavensin tätä siis miehustasta muutaman sentin, jotta sain etu- ja takakappaleen aseteltua kankaalle lomittain. Ainakaan ensikokeilemalla en kaivannut vaatteeseen enempää leveyttä!