Ei ole varsinaisesti ollut vielä tänä keväänä – tai kesänä – sellainen olo, että pitäisi ommella hellevaatteita! En nytkään tehnyt shortseja, vaan collegehousut hihattoman hupparin kaveriksi. Kaikki kankaat ovat kaapista löytyneitä jämiä. Koitan nyt ihan oikeasti saada kangasmäärää vähenemään radikaalisti. Sen pitäisi nyt olla vähintäänkin mahdollista, sillä saan kesällä pelkän kotihoidontuen, josta ei riitä enää ylimääräistä harrastusten rahoitukseen.
Muistin housujen kaavan olevan ihan kohtuullisen kokoinen, mutta näistä tulikin ihan kauheat lökarit. Onneksi kangaskin on aika kauheaa, joten nämä toimivat varmasti vallan mainiosti hiekkalaatikolla! Hupparin kaava on Ottobren Hello Shark (3/2015). Tämä on minusta tosi kiva ja oikein mainio tällaisena vähän isona (koko 92).
Ja vielä ihanan vihreät kuvat meidän Koivumäeltä! On huikea tunne ajella tuolta peltojen keskeltä kotiin ja todeta aina uudelleen, että tämä on ihana paikka asua. Piha on kaikessa monimuotoisuudessaan sekä loputon työmaa että loputon ilon lähde. Maata kaivaessa murheet unohtuvat vähintään yhtä tehokkaasti kuin ommellessa! (Odotettavissa on siis lisää puutarhapäivityksiä lähiaikoina 😉 )
Pikkuinen pikkuveli olikin nyt ottanut kasvussa kiinni veljeään, ja eroa poikien 1,5-vuotisneuvoloiden mitoissa oli vain 6 milliä ja 1,5 kiloa. Eino oli syntyessään Vilhoa isompi, mutta on kasvanut sen jälkeen tasaisesti pikkuisen pienempänä. Tänä keväänä Einon pituuskäyrä oli kuitenkin pompannut ylös paljon odotuspituutta korkeammalle, ja hän on jo lähes samankokoinen kuin veljensä samanikäsenä.