Tyhjensin keväällä vaatekaappiani, ja lähdön sieltä sai mm. Noshin trikoosta ompelemani paita, jossa oli liian tiukat hihat. En raaskinut heittää lähes käyttämättömäksi jäänyttä paitaa vaatekeräykseen, joten leikkasin paidasta Paapiin Myyrä-kaavalla pojalle 128-kokoisen paidan. Edes resoreita en purkanut, vaan asettelin kaavat paidalle niin, että resorit tulivat suoraan mukaan. Hihat olivat sopivasti juuri tuon kaavan kokoiset, joten en purkanut niiden sivusaumaa laisinkaan. Myös pääntien resori on purettu omasta paidastani ja siirretty tähän. Sen ompelu tuotti vähän tuskaa, sillä en viitsinyt yrittää tunkea sitä enää kantinkääntäjään. Melko kelvollinen siitä kuitenkin tuli.
Paidan kaveriksi ompelin oranssit farkut. Nämä olivat aiemmin äitiysfarkut, mutta kun näille ei lähes neljän vuoden varastoinninkaan jälkeen löytynyt uutta käyttäjää, leikkelin nekin kokoon 128. Vilho on rakastanut yli kaiken oransseja Name Itin farkkujaan ja käyttää niitä yhä, vaikka nilkat vilkkuvat ja vyötärönkin täytyy jo olla vähän ahdas. Hän ottikin ilolla vastaan nämä uudet isommat oranssit – tai onarssit – farkut, vaikkei suostunutkaan tällä kertaa kuvattavaksi. Tein farkkuihin alkuperäisestä mallista poiketen säädettävän vyötärön, sillä olen todennut sen olevan aivan ehdoton lasten housuissa.
Vaikka kierrätysvaatteet eivät kevennä kangasvarastoa, ne keventävät omaa vaatekaappiani. Ennen kaikkea saan niistä hyvän mielen, kun vanhoille vaatteille tulee uutta käyttöä!
