Vilhon ainut velour-oloasu, Tutan junapuku, alkaa käydä jämptiksi, joten oli korkea aika tehdä varastoon uusi kotisetti. Tenttikiireissäni ompelu sai jäädä vähäksi aikaa tauolle ja sen jälkeen tuli niin paljon muuta ajateltavaa, etten ehtinyt tai jaksanut pysähtyä miettimään Vilhon vaatteita. Onneksi vihdoin koitti lauantain ompeluseura Mammakeitaalla!
Autopuvun raitavelour on Royal-tuotteelta ja sydänautot Ikasyrilta (taivaan kauan sitten) ostettu. Kaula-aukossa, hihoissa ja lahkeensuissa on turkoosi resoria, joka on omista varastoista. Paidanhelmassa ja vyötäröllä on suklaanruskeaa resoria, sillä turkoosia ei jäänyt kuin muutaman sentin suiroja jäljelle.
Autoapplikaatio ei ole kauneimmasta päästä, enkä laita siitä lähikuvaa 🙂 Tein sen ex tempore ilman mallikuvaa vieraalla ompelukoneella. Vihreästä velourinpalasta kiitän mitä nöyrimmin erästä ompeluseuralaista.
Housujen kaava on Ottobresta 4/2010, koko 98. Paita on tehty samoilla kaavoilla kuin aiemmin ompelemani kirahvihuppari (OB 4/2007), mutta helmaa ja hihoja on pidennetty vastaamaan suunnilleen kokoa 98. Leveyttä molemmilla kaavoilla oli reippaanlaisesti. Housut olisivat mahtuneet nätisti ilman sivuraitojakin ja hartiassakin on nelisen senttiä ylimääräistä leveyttä per puoli. Kotiasuksi tämä on kuitenkin mukavan löysä ja velour ihanan pehmeää.
Toiveena on, että tämä puku mahtuisi pojalle pitkään. Eihän hänellä ole mittaa kuin likimain 88 senttiä, joten tässä pitäisi olla 10 senttiä kasvuvaraa. Resorit ovat kuitenkin sen verran napakat, ettei hihojen ja lahkeiden ylimääräinen mitta haittaa, ja housutkin pysyvät hyvin jalassa.
Olen säilönyt autovelouria jo hyvin tovin. Edellinen vaate kankaasta syntyi viime tammikuussa, kankaan ostin jo liki vuosi sitten. En vieläkään raaskinut käyttää tätä ihanuutta loppuun! Jotain pientä siitä vielä saa tehtyä 🙂
Onpas kiva setti!