Nämä sukat osoittautuivat lähes mahdottomiksi kuvattaviksi. Väri ei vieläkään toistu täysin luonnollisena, vaikka koitin kuinka säätää valkotasapainoa. Olen värjännyt langan itse pietaryrtillä heinäkuussa 2010, ja sukat ovat luonnossa aavistuksen vihreämmät ja väri on paljon syvempi, vaikka taustalla näkyvä matto onkin kuvassa aivan oikenvärinen. Omituista. Luonnonvärit tuntuvat usein tekevän tepposiaan kuvissa. Hiusten kanssa on sama juttu. Sähkövalossa hennalla värjätty tukka on hailukan punertava, auringossa kirkkaan oranssi. Näissä kuvissa on kyllä luonnonvalo, joten syy ei ole siinä.
Olen ollut tänä keväänä työväenopiston Kaunista käsin ja kangaspuilla -kurssilla. Ensisijaisesti tarkoitukseni on oppia kutomaan kangaspuilla, mutta siinä sivussa olen saanut muitakin vinkkejä. Esimerkiksi ylivetokavennus on aina jäänyt minulla rumaksi, aivan erilaiseksi kuin yhteen neuloen kavennetut silmukat. Kurssilla opin kuitenkin uuden tavan tehdä ylivetokavennus, eikä silmukka jää enää lörpöttämään rumasti. En ollut koskaan itse tajunnut enkä muilta kuullut, että kavennettavat silmukat kannattaa ensin siirtää oikealle puikolle ja neuloa sitten yhteen. Olin aina nostanut ensimmäisen kavennettavan silmukan oikealle puikolle, neulonut seuraavan ja vetänyt sitten sen neulomatta jätetyn neulotun yli. Tämän seurauksena silmukka venyi aina rumasti. Nyt näissä ei enää näy sanottavaa eroa! Ihanaa!
Malli oli noin yleisesti ottaen melko helppo, kunhan ensin oppi sen. Yliopistolla seminaarissa neuloessani olin kuitenkin tehnyt muutamia virheitä niin, että sain purkaa puolet toisesta sukasta. Jonkin verran tarkkaavaisuutta tämä siis kyllä vaatii.
Vastaa