Huopahattu ja rannekkeet
Ihastuin lokakuussa 2010 uusimman SK:n (10/2010) huovutettuihin hattuihin ja kävin heti hakemassa kaupasta Wash+filz-it! -lankaa. Syystä tai toisesta – tai oikeastaan raskauden aiheuttaman väsymyksen vuoksi – hattu jäi kuitenkin neulomatta. Seuraavana talvena muistin taas langat, mutta huonosti nukkuva poika esti tämän projektin ajattelemisenkin. Tänä syksynä tartuin puikkoihin ja aloin kutoa. En hetkeäkään uskonut, että tästä syntyisi mitään järkevää tai käyttökelpoista, mutta neulominen on (lähes aina) mukavaa ajanvietettä. Tein hatusta vähän mallia isomman, sillä olen keskimääräistä isopäisempi. Ensimmäisen huovutuspesun jälkeen hattu oli vain puolittain huovuttunut, joten heitin sen uudelleen koneeseen. Toisen kierroksen jälkeen hattu ja rannekkeet kutistuivat onnettoman pieniksi. Rannekkeet venytin väkivalloin ainakin paljaisiin käsiin mahtuviksi, ja hattu pääsi venymään Tupperware-kulhon päälle – mitä mainioin vinkki FB:n Neulonta-ryhmäläiseltä!
Lämmintä käsille
Anoppi oli vielä joululahjaa vailla, joten päätin neuloa hänelle pikapikaa kynsikkäät. Langaksi valikoitui Novitan Puron Pakkasyö, sillä sitä sattui löytymään varastoista. Neuloin näitä ensin keltaisesta Nallesta, mutta tajusin käsineen puolessavälissä, että kuvio oli vasemman käden käsineestä, peukalo oikeasta.. Purin siis käsineen ja etsin paksumman langan, jotta ehtisin saada käsineet valmiiksi joulun pyhien aikana. Nämä on sovellettu Moda-lehden (5/2011) mallista Punaiset palmikkoneuleiset kädenlämmittimet. Kämmenpuolen sileä neule unohtui (sielläkin on lettejä), varsi on lyhyempi sekä kuvioita ja silmukoita vähemmän. Peukalon lisäyksetkin aloitin väärässä kohtaa, joten eipä näissä paljoa ole samaa alkuperäisen mallin kanssa 🙂