Ensimmäiset harjoitustyöt
Ensimmäinen demokurssi käsityökasvatuksen opinnoissa on nimeltään monimateriaalisuus tekstiilityössä. Kurssin aikana käymme läpi muutamia koulun tektiilityössä käytettäviä tekniikoita läpi. Koska opiskelen käsityökasvatusta sivuaineena, kurssityöt ovat erilaisia kuin pääaineopiskelijoilla. Käytännössä kaikki sivuaineopiskelijat ovat joko luokanopettajia tai lastentarhanopettajia, ja heillä on ollut aiemmissa perusopinnoissa jotain monialaisia opintoja, joissa on jo tehty samantapaisia harjoituksia. Minä olen kuitenkin se poikkeus: humanisti opettajankoulutuslaitoksessa. Minulla ei ole taustalla kuin omat harrastuneisuuteni, joka ei ihan jokaista käsityötekniikkaa kata, vaikka monenlaisia tekniikoita olen vuosien saatossa kokeillutkin. Tämä on kuitenkin vain hyvä asia. Eniten minua opinnoissa etukäteen jännitti se, pääsenkö haastamaan itseäni kurssitöissä. Ensimmäisenä oli vuorossa huovutus. Huovutuskokemukseni rajoittuu huopapallojen pyörittelyyn lasten kanssa, joten oli kohtuullisen haastavaa alkaa tehdä ensimmäisenä isompana huovutustyönä käsinukkea. Vähän tuollainen karvainen siitä vielä jäi, mutta olen siihen silti tyytyväinen. Käsinuken harmaa pohja on märkähuovutettu muotoon, ja värilliset osat on neulahuovutettu pintaan. Toiselta demolta jouduin olemaan pois vatsataudin vuoksi. Värjäsin kankaan kotona kasviväreillä ja painoin siihen…
Jännittäviä keitoksia!
Innostuin taas eilen kerämään metsästä värjäystarpeita. Ajatuksena oli alkujaan etsiä värjäyssieniä, mutta eihän noissa meidän kuivissa metsissä mitään sieniä ole. Päädyinkin sitten omalla metsänomistajan luvallani kerätä värjäämistä varten jäkäliä. Toiseen pussiin sain 550 g hirvenjäkälää ja toiseen 130 g sormipaisukarvetta (alla olevassa kuvassa oikealla). Hirvenjäkälän kanssa ei ollut mitään ongelmaa, sitä kasvoi omalla kalliolla vaikka kuinka, mutta tuo karve sen sijaan olikin hieman haastavampi. Sormipaisukarve on nimittäin sitä jäkälää, jota kasvaa puiden oksilla.. Toisin sanoen sitä sai nyppiä loputtomasti, eikä painoa tullut millään. Kaiken kaikkiaan sitä olisi tarvittu jotain 700 g. Ajateltiin sitten käyttää tuo kerätty karve lisävärinä johonkin toiseen soppaan, näillä näkymin porkkanan naattien kanssa. Hirvenjäkälän Miska siisti ja pilkkoi kattilaan ja sitä keiteltiin siinä lauantaina sitten 2 tuntia. Haju oli uskomaton. Tosin pahempi se oli kyllä tänään. Hajun perusteella ei jäänyt epäselväksi, että jäkälät ovat lähempää sukua sienille kuin sammallille.Tänään hirvenjäkäläsoppa oli muuttunut limaiseksi ruskeaksi mössöksi, joka haisi…
Kaksin verroin väriä lankoihin
Tämän päivän aloitustilanne oli tämä. Langat ovat siis vasemmalta lukien Novitan Florica, Huopanen ja Nalle. Värjäykseen käyttämäni piertaryrtit keräsin Miskan kanssa tienvarsilta Maariasta, Orikedolta ja Nousiaisista. Kukinta on juuri nyt parhaimmillaan useimmissa paikoissa, joten kukkien löytäminen ei tuottanut varsinaisia vaikeuksia. Ensimmäiseen pataan pietaryrttien seuraksi pääsi pieni nippu vesiheinää autotallin takaa. Kukat likosivat värjäysvedessään noin tunnin ennen keittoa. Sillä välin kävin keräämässä kasvimaalta vanhat raparperit ja autotallin takaa vesiheinät keitoksiani varten. Raparpereja varten ompelin äkkiseltään vanhoista sideharsoräteistä ison pussin. Pilkoin raparperit pussiin ja pistin pussin kattilaan kiehumaan. Raparperista tuli veikeän väristä lientä, nimittäin punertavan ruskeaa. Olin odottanut jotain vihertävää, sillä ohjeen mukaan raparperin piti värjätä langat vihreiksi. Pieni epäusko valtasi minut, ja päätin lisätä raparperikeitokseen vielä varmuuden vuoksi vähän alunaa, sillä huopalanka ei ollut saanut pelkästä raparperista lainkaan väriä. Ohjeen mukaan piertaryrtin kukinnot piti jättää liemeen koko värjäyksen ajaksi. Keitos näytti kuitenkin niin sotkuiselta, että päädyin siivilöimään sen mustaan pesupussiin, jolloin…
Kasvivärjäystä peltosaunioilla
Lainasin tuossa viime viikolla muutaman kasvivärjäystä käsittelevän opuksen kirjastosta ja siitä lähtien on sormet syyhynneet värjäyspuuhiin. Eilen sitten päätin tarttua toimeen ja lähdin äidin luo lankoja värjäämään. Koska minulla oli epäilyksiä värjäämisen onnistumisen suhteen, ajattelin aloittaa pienellä määrällä ja helposti saatavilla kasveilla. Valikoin kirjan (Aittomäki, Colliander, Kotiranta: Väriä luonnosta) ohjeista peltosauniolla värjäämisen. Samalla kun kävimme tontilla kastelemassa auringonkukat, leikkelin mukaan ison kasan peltosaunioita naapurin pellolta. Saunioista nypimme sitten Miskan kanssa saunioista kukat pois, sillä ohjeen mukaan väripataan piti laittaa vain varret ja lehdet. En tiedä oliko tuo tarpeellista, mutta ajattelin näin ekan värjäyskerran kunniaksi noudattaa ohjetta mahdollisimman tarkoin. Kun sauniot porisivat jo padassa, luin kirjasta, että kasvit tulisi kerätä ennen kukintaa parhaan värjäämistuloksen takaamiseksi. Aloin epäillä saunioiden värjäystehoa, sillä ne olivat jo kukintansa loppusuoralla. Päätinkin kerätä äidin kasvimaalta muutaman tillinvarren saunioiden seuraksi pataan. Sauniotillipadan tuottaman hajun kuvaaminen on melko vaikeaa, sillä niin pahalta soppa haisi. Eikä ulkonäkökään ollut liian houkutteleva,…