Joka paikan neulostakki
Tämä ihanan neulostakki on ommeltu Suuri Käsityö -lehden (8/2017) kaavalla. Kaava oli minulle koossa 38 vähän reilu, ja kavensin tätä aika reippaasti rinnan kohdalta. Tätä mallia ei kai periaatteessa pitäisi voida laittaa edestä näin paljon ristiin, mutta tykkään siitä tällaisena. Mietin pitkään, puranko koko keskivartalon osan ja pienennän sitä kokonaisuudessaan mallia vastaavaksi, mutta koska tämä nyt tällaisenaankin istuu ihan hyvin ja tuntuu kivalta, en viitsinyt aloittaa niin suurta työtä. Yksi työläimmistä osuuksista oli käänteiden ompelu. Ompelukoneeni piilo-ommel ei toimi, sillä ommelvalitsin ei siirry valikon alas asti. Kyseessä on kuulemma tyyppivika, jota ei huollossa osattu tai voitu korjata. No, joka tapauksessa piilo-ommel puuttuu koneesta, joten minun piti ommella käänteet käsin, sillä en halunnut tikkauksia näkyviin. Olin myös ajattelemattomuuttani leikannut alavaran pienemmäksi kuin vastaavan päällikappaleen, joten myös alavara piti ommella käsin, jotta sauma ei jäisi näkyviin. Tavoitteena oli tehdä mukava joka paikan päällysvaate, jonka voi vetäistä suunnilleen minkä tahansa päälle, ja mielestäni…
Vakosamettihousut ja pappatakit pojille
Ostin punaisen vakosametin varta vasten näitä housuja varten alkukesällä Jätti-Rätistä. Vanhat punaiset housut olivat jo auttamattomasti liian pienet, enkä äkkiseltään löytänyt muuta materiaalia kirkkaanpunaisena. Collegekangas ei siis ollut vaihtoehto. Einon housujen oranssi vakosametti löytyi kangaskaapista. Olen tehnyt siitä joskus housut Vilholle. Malli on superkiva! Tietysti tämä bloggaus on viivästynyt niin paljon, etten enää muista, mikä tämä kaava oli. Ottobresta joka tapauksessa. Mallissa mainittiin, että tämä on kapea, ja se piti paikkansa. Ohjeesta poiketen lisäsin kuitenkin säädettävän kuminauhan vyötärölle ja hyvä niin, koska ilman sitä nämä eivät olisi pysyneet päällä. Vilhon harmaa neulostakki on Noshin bussineulosta, jonka ostin muistaakseni viime syksynä. Einon neulostakin kangasta on jemmattu vielä pidempään, ainakin 1,5 vuotta. Koitin jo myydäkin sitä, mutta koska ostajaa ei löytynyt, ompelin sen sitten tällaiseksi. Einon takin nepparien olisi pitänyt alkaa ylempää, mutta minulla ei ole enää enempää Prymin kansineppareita. Kummankin pojan housuissa on valenappi, jonka alla on neppari. Einon housukangasta oli…
Minä, minä, minä!
Inhoan kameran edessä olemista. Se on minulle äärimmäisen epäluonnollinen paikka. Lisäksi olen laiska laittautumaan, enkä halua ikuistaa itseäni pihatöistä pölyisenä ja hikisenä, tukka huonosti. Tukka on huonosti näissäkin, mutta yritin muuten tsempata! Olen viimeksi käynyt kampaajalla maaliskuussa, ja se näkyy. Seuraavan kerran minulla on varaa käydä kampaajalla lokakuussa, joten tällä mennään. Auttaisikohan värjäys? Kaapissa olisi vielä yksi paketti kuutisen vuotta vanhaa hennaa… Mutta asiaan. Ekassa kuvassa on farkkuneuloksesta ommeltu neulostakki. Kaavana on Ottobren Melange Knit (2/2015) jonkin verran muokattuna. Leggaritkin ovat omatekoiset, mutta jo jonkun vuoden takaa. En tiedä, olenko ikinä blogannut niitä. Ne ovat Lillestoffin farkkujerseytä. Yläosan farkkuneulos on paikallisesta, ihanan kevyttä ja laskeutuvaa. Tämä kesämekkonen syntyi vanhasta (kauheasta) imetystopista, jota en käyttänyt kertaakaan. Kangasta oli juuri uuden yläosan verran jäljellä. Mallailin ensin lakanasta päälleni tuon yläosan ja käytin sitä sitten kaavana. Ei ihan helppoa yksikseen! Onneksi äiti auttoi vähän noiden olkaimien takakiinnityksen kanssa. Selässä on alkuperäisen raglanpaidan muoto…