Päiväpeitot kerrossänkyyn
En edes muista, koska yläsängyn peitto valmistui. Se on ollut sängyssä joka tapauksessa jo monta kuukautta. Tarvikkeet loppuivat kesken, ja eteen tuli pari muutakin ongelmaa, eikä alasänky meinannut saada päiväpeitettä ollenkaan. Molemmissa peitoissa on nyt kuitenkin päällinen Ikean puuvillaa ja kääntöpuolin Finlaysonin pingviinipuuvillaa. Välissä kummassakin on vanua. Totesin, että vähän paksummat päiväpeitot ovat helpommin käsiteltäviä, kun olin taistellut muutaman vuoden kaksinkertaisen lakanapäiväpeiton kanssa. Poikien huoneessa ei ole yhtäkään huonekalua, joka olisi sinne ostettu. Isommista tavaroista vain Brion leikkikeittiö on uutena ostettu lastenhuonetta varten. Sänky on Unipuun kerrossänky 80-luvulta. Olen itse nukkunut pienenä samassa sängyssä. Yläsängyn päädyssä on yhä paikoillaan minun sinne liimaamani perhostarrat. Perhostarroista onkin käyty monet keskustelut, sillä sänky olisi tarkoitus hioa ja maalata tänä vuonna. Vilho on ehdottomasti sitä mieltä, että perhostarrat pitäisi säilyttää. En ole vielä keksinyt, miten ratkaisen asian. Osaisinkohan maalata perhoset sängynpäätyyn? Alasänkyyn pitäisi saada pieni laita. Tällä hetkellä laitana on jumppapatja, joka on päällystetty…
Päiväpeitto lastensänkyyn
Kankaaton tammikuu ja opiskeluvapaa joululoma ovat innostaneet minua ompelemaan kaiken maailman ikuisuusprojekteja pois. Einolla ei ole vielä ensimmäisen elinvuotensa aikana ollut esimerkiksi lainkaan päiväpeittoa. Nyt se on kuitenkin tarpeen jopa enemmän kuin ennen, sillä ihanainen Hilma-neiti (eli mustavalkoinen karvakasa, joka Einon kielellä on vain mäm) on alkanut röyhkeäksi ja nukkuu kaikissa kielletyissä paikoissa kuten poikien sängyissä, kun silmä välttää. Tässä siis Ikean mustavalkoisesta puuvillasta ja valkoisesta lakanakankaasta ommeltu päiväpeitto. Se on koottu isoista tilkuista, sillä kangasta oli jäänyt kesän aurinkotuoliprojektista yli L:n muotoinen pala. Se kuitenkin riitti tähän hienosti, eikä kangasta edes jäänyt yhtään yli! P.S. Huomasittekos uuden ”logoni” tuolla ylhäällä? 🙂
Pientä ja pehmeää lastenhuoneeseen
Lastenhuoneen sisustaminen etenee hyvin hitaasti, mutta kyllä se alkaa vähitellen olla ihan viihtyisä. Kyllästyin lopulta petaamattomaan sänkyyn ja kaivoin vaatehuoneesta vanhaan sänkyyn ompelemani päiväpeiton. Se oli tietysti vääränkokoinen, joten leikkasin sen poikki ja lisäsin väliin pari tilkkuriviä. Vilho sai itse valita, haluaako päiväpeiton tämän punainen vai toinen valkoinen Paapiin sirkuskankaalla jatkettu puoli ylöpäin. Valinta oli selvä: punainen. Sydän maton virkkasin paikallisen ompeluryhmän joululahjavaihdosta saamani sydänmaton innoittamana. Tämä piti mennä ystävälleni joululahjaksi, mutta Vilho halusi ehdottomasti maton itselleen. Ja kyllähän tämä on kuin tehty tähän huoneeseen! Tämä olisikin saattanut olla vähän liian maalaisromanttinen ystäväni makuun. Viimeisin lisäys huoneeseen oli huopapallonarut. Ostin tässä vähän aikaa sitten ison säkin villaa, vaikka minulla oli yksi iso säkki jo ennestään täysin käyttämättömänä kotona! En kuitenkaan ollut aikaisemmin huovuttanut muuta kuin neuleita pesukoneessa – tarkoituksella ja vahingossa. Kynnys homman aloittamiseen olikin jostain syystä kovin korkealla. Tänään alkoivat seinät kaatua minun ja Vilhon niskaan, sillä olemme sairastaneet…
Kuninkaantuolista lastensängyksi
Huusin tämän ”kuninkaantuolin” joitain vuosia sitten huutokaupasta kahdellakympillä. Se on sitten kulkenut mukanani ja ollut lähinnä tiellä enimmän osan aikaa 🙂 Kun kotia piti alkaa tyhjentämään ylimääräisistä tavaroista, keksin, että tästä tulisi mainio lastensänky. Puuseppäni teki sänkyyn sälepohjan rimoista, ja vaahtomuovipatjat tilasimme Muovikumista. Päällystin patjat Jätti-Rätin puuvillalla, ja tältä se nyt näyttää ”paljaana”. Koska sängyn yläpuolella seinässä on rumia ruuvinreikiä, tein niitä peittämään lippunauhan. Myös sänky sai uuden – paremmin verhoihin sointuvan – päiväpeiton. Toinen vaihtoehtoinen päiväpeitto on aiemmin tekemäni sydänpeitto. Ainakin tämä näyttää paremmalta kuin se entinen, ja saaja oli aivan haltioissaan kaikesta tästä 🙂
Ainakin sata sydäntä!
Kangasmyyjä katsoi vähän pitkään, kun sanoin tämän sydänkankaan olevan pojalle. Ehkäpä hän siksi leikkasi kankaankin niin knaftisti, että senttiäkään ei ollut yli.. Aika söpö tästä kuitenkin tuli 🙂 Päiväpeittoon on jätetty mahdollisuus käyttää sitä myös pidemmässä sängyssä. Nyt peitto on 130 cm pitkä, mutta poikkipitsin sauman voi purkaa ja taitoksen avata, jolloin peitto sopii tämän pidennettävän sängyn pitkään versioon. Tosin epäilen, ettei Vilho enää silloin kelpuuta moista päiväpeittoa 🙂 Sydänkangas ja pitsit ovat Jätti-Rätistä, valkoinen puuvilla vanha lakana.
Ompelusormea kutittaa
Olen tässä pikku hiljaa kesän aikana järjestänyt itselleni mukavaa ompelunurkkausta, ja nyt se lopulta alkaa näyttää ja tuntua hyvältä. Seinähyllyille löytyi varaston kätköistä joukkio vanhoja Aarikan ja Marimekon purkkeja, joihin sain kätevästi kaikenlaista pientä säilytykseen. Ompelukoneen takana ja lattialla pöydän alla olevista pahvilaatikoista haluaisin vielä päästä eroon, mutta en ole löytänyt niiden sisältämille tavaroille vielä parempaakaan paikkaa. Eilen sain vihdoinkin ommeltua päiväpeitteen pinnasänkyyn – eihän Vilho ole nukkunut tuolla kuin vasta vaivaisen vuoden… Kaiken lisäksi maatuskakangas riitelee pahimmalla mahdollisella tavalla reunapehmusteiden hevosten kanssa. Argh. Näköjään itä- ja länsinaapuri eivät mahdu samaan sänkyyn 🙂 Peite on tosin käännettävä, joten siitä saa myös yksivärisen sinisen puolen esiin. Tänään projektina olivat kesäyöpuvut, joita Vilholla ei käytännössä ollut ainuttakaan. Nämä ovat siis shortsimalleja, jotka kyllä menevät yhtälailla sekä yö- että päiväkäytössä. Onneksi tajusin pilkkoa tuon karhukankaan raitaversion nyt enkä puolen vuoden päästä. Aika pitkään sain sitä käännellä ja väännellä, jotta sain nuo palat leikattua.…