Aika monta yöpukua
Pojat olivat yllättäen kasvaneet ulos lähes kaikista yöpuvuistaan. Ihmekös tuo toisaalta, sillä Vilholle tein pyjamia viimeksi vuosi sitten. Jos pituutta on tullut vähintään 6 senttiä lisää, alkavat varmasti vuoden vanhat vaatteetkin käydä pieniksi. Vilho sai siis kaksi pyjamaa koossa 110, joka taisi olla liian pieni koko, sillä mun pieni (vielä jonkin aikaa) 3-vuotiaani oli neuvolan pituusmitan mukaan jo 109,5 senttiä pitkä. Kasvunvaraa noissa ei siis ole. Einolle tein jo alkukuusta (tai kenties jo joulukuun puolella) pari yöhaalaria. Sininen onkin jo haalistunut pesuissa, mutta otin sen tähän kimppakuvaan silti mukaan. Joitain viikkoja sitten valmistui myös oranssi unipussi. Siinä on ohut tikkivuori, joten se toimii makuupussina. Pyjamat ompelin samalla, kun tein Vilhonkin pyjamat. Mitään edustusvaatteita nämä eivät ole, mutta tulivat tarpeeseen! Enin osa yöpuvuista on tehty Jätti-Rätin trikoista, joita oli kerääntynyt kaappiin hyvä kasa. Nyt sitä kasaa ei enää ole! Kaiken kaikkiaan olen ommellut kaapista kangasta melkein 14 metriä tammikuun aikana, enkä…
Meidän Boo-klubben
Loppu Sari Ahokaisen Boo-kankaasta pääsi omien poikien vaatteiksi. Pienempi sai Ottobren (1/12) Bert-mallilla koossa 68 bodyn ja pipon samasta lehdestä. Tein tähän myös ihan ensimmäistä kertaa neppilistan eteen ja totesin pelänneeni aivan turhaan sellaisen tekemistä. Siitä tuli todella yllättävän siisti! Jos vielä joskus saisin nuo kanttaukset menemään yhtä hienosti.. Kantinkääntäjää en ole yhdistelmäkoneeseeni (Huskylock S21) löytänyt. Facebookin Saumanvara-ryhmän innoittamana langoitin peitetikkikoneeseeni ensimmäistä kertaa yhden neulan peitetikin – olen rakastunut! En taida enää käyttääkään kanttitikkauksiin muita ompeleita! Hihoihin tein pitkät taitokset, jotta bodya voi käyttää jo nyt, kun hihat kääntää. Isoveli sain täyden kotoilusetin. Kaavoiksi nappasin ennestään kotoa löytyneet Ottobren (6/2011) Lumberjack koossa 104 ja sivusaumattomat housut, joiden alkuperä on hämärän peitossa. Nämä ovat noin koko 110. Minulla oli näistä piirrettynä koot 98, 104 ja 116. Piirsin noiden avulla puuttuvan välikoon. Pipo on samaan tyyliin tehty kuin kummipojan pipokin. Tein pipon Sylva-huutokauppaan, mutta olin myöhässä, eikä se ehtinyt mukaan. Se…
Sirkusraitoja joulupakettiin
Tänä vuonna joulupaketteihin päätyy paljon raitoja! Innoittajanani toimi Polarn o Pyretin sirkusmallisto. Läjässä on pienempää ja isompaa pyjamaa ja muuta vaatetta erivärisillä hihoilla ja lahkeilla. Toivottavasti sopivat saajilleen, ja toivottavasti saajat tykkäävt näistä yhtä paljon kuin minäkin!
Perhospoika
Tässä seuraavat perhoset 🙂 Tällainen pieni kesäinen setti syntyi Ikasyrin perhosista pojalle. Kaavat ovat uusimmasta Ottobresta (3/2013). Tämäkin on aivan mielettömän ihana, sekä äidin että pojan mielestä! Tästä piti tulla kesäyöpuku, mutta Vilho ei halunnut riisua sitä enää pois, joten näköjään se jäi päiväkäyttöön 🙂
Ihan sydämellistä porukkaa
Piti tehdä pari pyjamaa Jätti-Rätistä ostetuista kankaista. Ajattelin, että näitä voi käyttää sekalaisina setteinä, vaikka eivät kaikki ihan yhteen täsmääkään: En kuitenkaan raaskinut käyttää kaikkea punaista sydänkangasta pyjamaa, vaan leikkasin lopusta paidan itselleni. Mallina käytin vanhaa H&M:n toppia. Lopuista paloista syntyi vielä ihan pikkuiset peukalottomat trikootumput ja pipo. Aika ihkut, eikös olekin? 🙂 Ja supersöpöä vastasyntynyt-kokoa tietenkin!
Hurrrjille Merrrirrrosvoille!
Toivottavasti merirosvopaita ei ole liian lapsellinen 5-vuotiaalle kummipojalleni. Paketista ei edes tule pehmeä, kiitos puuseppämieheni, joten voi olla, että se jopa avataan ihan mielellään 🙂 Ajattelin nyt periaatteistani poiketen paljastaa tämän joululahjan blogissa, vaikka säästänkin muut jouluun. Tähän pakettiin tulee muutakin mukaan, joten se ei nyt ole niin tarkkaa. Toinen paita on siis kokoa 122 ja toinen 98. Isompi on kummipoika-serkkupojalle ja toinen omalle pojalle. Ainut ero paidoissa on se, että isommassa on selkämyskin pääkallokangasta, kun pienemmässä selkä on raitakangasta. Myös applikaatiot ovat vähän erikokoisia. Merirosvopaitojen pääkallo- ja raitakangas ovat Fabriinasta, applikointi on valkoista collegea, joka on epäilemättä Jätti-Rätistä peräisin. Olen aivan hullaantunut applikointiin sen jälkeen, kun kokeilin ensimmäisen kerran (kunnollista) kaksipuoleista tukikangasta. Ihan mieletöntä, miten helpoksi joku asia voikin muuttua, kun on oikeat välineet! Tämä toinen setti syntyi ikään kuin sivutuotteena. Olin kuvitellut ostaneeni iki-ihanaa Ikasyrin leijonatrikoota pyjamaan, mutta eihän siitä tullutkaan kuin pelkkä paita ja sekin vain juuri…
Aamu satamassa ja muuta pientä
Ihastuin Käpysen aamu satamassa -kuosiin jo ennakkoesittelyvaiheessa. Kuosi tuo välittömästi mieleen oman lapsuuteni. Merimiehen tyttärenä maisema oli niin tuttu ja tunteita herättävä, etten harkinnut kahta kertaa tämän tullessa (alennus)myyntiin Kankaiden yössä. Halusin tämän kankaan myötä siirtää pienen osan omaa lapsuusromantiikkaani pojallemme. Paita on tehty samalla luottokaavalla (OB 6/2011, Toy Dog) kuin kaikki aiemmatkin raglanhihaiset paidat. Hihoja ja helmaa on vain vähän pidennetty koosta 92. Edelliseen postaukseen olisi oikeastaan kuulunut myös tämä skootteripipo, mutta sain sen reunan käännettyä vasta tänään. Se on nyt paljon lyhyempi kuin edellinen pipo – puhtaasti käytännön syistä: kangasta ei ollut enempää. Uskoisin sen kuitenkin olevan ihan sopiva pojalle. Lopun keltaisen junakankaan käytin lähes 100-prosenttisesti tähän pyjamaan. Paidan selkämys on pilvikangasta, jonka hankin joku aika sitten Kangashamstereista kuten vihreän resorinkin. Paidan kaava on sama kuin satamapaidassakin, housujenkin kaavat minulta löytyi jo ennestään, mutta en ole varma, mitä niillä olen ommellut.. OB:sta nekin joka tapauksessa ovat.
Pyjamia pojalle
Vilho sai tänään pari uutta pyjamaa. Kankaat olivat lojuneet yllättäen laatikossa ties miten pitkään, kun ne vähät, joita olin jaksanut ommella, olivat olleet ihania verkkokauppakuosisia. Nämä syntyivät siis Jätti-Rätin halpistrikoista, joista toinen tosin on interlockia. Pyjamista olisi tullut liian tylsiä ihan sellaisenaan, joten tein toiseen kissa-applikaation. Kissasta tuli hiukan julman näköinen, mutta kohtuullisesti se onnistui, vaikken ollutkaan pitkään aikaan applikoinut mitään. Tällä kertaa kokeilinkin kuvion kiinnittämistä kaksipuoleisella liimakankaalla, joka toimi melko hyvin. Vain melko hyvin siksi, koska onnistuin kangasta silittäessäni sotkemaan liimaa silitysraudan välityksellä ympäriinsä… Vasemmalla näkyy applikaatio nurjalta puolelta. Kuvassa näkyvän repäisykankaan ylimääräiset reunat revin pois ennen käyttöä. Aika siisti siitä tuli 🙂 Myös peitetikkaukset onnistuivat molempiin pyjamiin hienosti! Idea kissaan tuli kankaassa olevista nallen kuvista. En kuitenkaan halunnut tehdä tähän nallea, sillä Vilho tykkää selvästi eniten kissoista (ja pupuista).
Iloisiin uniin
Havahduimme eilen akuuttiin yöpukupulaan, kun toisteksi viimeinen puhdas yöpuku oli päiväunien jäljiltä märkä. Koska kotoa sattui löytymään ihania trikookankaita, päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja ommella Vilholla uuden yöpuvun. Tämä on taas tällainen harjoituskappale. Koskahan nämä alkavat onnistua niin, että kehtaan tehdä muillekin?! Toivottavasti joskus.. Noh, peitetikki aiheutti – jälleen kerran – ongelmia. Ihan kohtullisen siisti tuosta silti tuli, vaikka yläosaan tuhraantui luvattoman kauan aikaa. Housut sen sijaan hurautin kasaan muutamassa minuutissa. Sekä kalastavat karhut että raitakangas ovat Ikasyrin valikoimista. Pesin kankaat etukäteen varmuuden vuoksi, sillä olin lukenut noiden mahdollisesti kutistuvan reilusti. Minun kankaani eivät kuitenkaan kutistuneet miksikään 40 asteen pikapesussa. Aika viehkeä tästä lopulta tuli, toivottavasti tässä unetkin ovat iloisia!