Päiväpeitot kerrossänkyyn
En edes muista, koska yläsängyn peitto valmistui. Se on ollut sängyssä joka tapauksessa jo monta kuukautta. Tarvikkeet loppuivat kesken, ja eteen tuli pari muutakin ongelmaa, eikä alasänky meinannut saada päiväpeitettä ollenkaan. Molemmissa peitoissa on nyt kuitenkin päällinen Ikean puuvillaa ja kääntöpuolin Finlaysonin pingviinipuuvillaa. Välissä kummassakin on vanua. Totesin, että vähän paksummat päiväpeitot ovat helpommin käsiteltäviä, kun olin taistellut muutaman vuoden kaksinkertaisen lakanapäiväpeiton kanssa. Poikien huoneessa ei ole yhtäkään huonekalua, joka olisi sinne ostettu. Isommista tavaroista vain Brion leikkikeittiö on uutena ostettu lastenhuonetta varten. Sänky on Unipuun kerrossänky 80-luvulta. Olen itse nukkunut pienenä samassa sängyssä. Yläsängyn päädyssä on yhä paikoillaan minun sinne liimaamani perhostarrat. Perhostarroista onkin käyty monet keskustelut, sillä sänky olisi tarkoitus hioa ja maalata tänä vuonna. Vilho on ehdottomasti sitä mieltä, että perhostarrat pitäisi säilyttää. En ole vielä keksinyt, miten ratkaisen asian. Osaisinkohan maalata perhoset sängynpäätyyn? Alasänkyyn pitäisi saada pieni laita. Tällä hetkellä laitana on jumppapatja, joka on päällystetty…
Norsutyyny lastenhuoneeseen
Norsutyyny syntyi ompeluryhmän sokkohaasteeseen. Sain tehtäväksi ommella jotain yhdellä tekniikalla neljää materiaalia käyttäen. Valitsin tekniikaksi ompelukoneella ompelun ja materiaaleiksi puuvillan, canvaksen, trikoon ja collegen. Nappeja ei pidetty omana materiaalinaan, joten säästyin pienimmiltä applikointipilkuilta. Napit ompelin ensimmäistä kertaa ompelukoneella! Sirkustyyny meillä olikin jo ennestään, mutta olohuoneesta takaisin lastenhuoneeseen muuttanut vanha tuoli sai uuden pehmeän päällisen. Päällisen sisällä on pala vanhaa täkkiä, ja päällynen on istuinlevyssä kumilenkeillä kiinni. Etureuna taittuu istuinlevyn alle ja reunassa on pieni aukko, josta pehmusteen saa pois. Päällisen saa siis pestyä irrallaan varsinaisesta pehmusteesta. Luultavasti minun täytyy jossain vaiheessa tehdä toinenkin tällainen tyyny, sillä norsutyynystä tuli aikamoinen sota lastenhuoneessa. Isoveli voitti sen viemällä tyynyn yläsänkyyn, jonne pikkuveli ei vielä pääse.
Perintökaunotar
Tämä kaunis poljettava ompelukone kotiutui meille viime viikolla. Se on ollut varastossa jo pitkään, 3 vuotta. Tämä on isovanhempieni perintöä, ihastuin siihen ensinäkemältä. Rakastuin myös pieniin kangaspuihin, mutta niitä en tilanpuutteen vuoksi voinut silloin ottaa. Nyt ajatuksena on etsiä jostain pienet kangaspuut, kun tänne nykyiseen kotiin sellaiset ehkä jonnekin mahtuisivatkin. Onhan tällainen sisustuselementtinäkin ihan kiva, mutta minulle ensiarvoisen tärkeää on toimivuus – ja tämähän toimii! Vähän jouduin kaivelemaan ja kyselemään tietoja, mutta kiitos ihanan ompeluryhmäläisen löysin lopulta alalangan puolan ja sain koneen yritys ja erehdys -taktiikalla langoitettua. Tarvikelaatikko tästä puuttuu ja suojakotelo on pahoin rikki, mutta muutoin tämä vaikuttaa ihan ehjältä. Paljon tässä on säätöjä, joiden tarkoitus on täysin hämärän peitossa. Mitään vuosilukuleimaa en ole tästä löytänyt, mutta olisi hauskaa tietää, minkä ikäinen kone on kyseessä. Illalla laittaessani poikia nukkumaan yhteiseen huoneeseensa (kyllä! myös pienempi muutti nyt lastenhuoneeseen) huomasin, ettei imetystuolissa oleva tyyny sopinut sisustukseen pätkän vertaa. Sirkuspuuvillaa oli vielä…