Omakotihaaveita
Päätin toisen pääsiäispäivän kunniaksi lähteä kierrokselle omalle tontille. Vilhokaan ei ollut käynyt siellä sitten viime syksyn, joten olihan se jo senkin puoleen korkea aika suorittaa pienimuotoinen ekskursio luontoon.Hurautimme mummin luota tontille, jonka luona kiepsautin Vilhon selkäreppuun. Ensin tarkastimme pellon, joka olikin pahan vallassa. Sinne olisi ihan pakko mennä tänä keväänä siivoushommiin, jos haluaa, että siellä kasvaa tulevina kesinä muutakin kuin ohdakkeita ja pujoa. Viime kesänä niitto jäi käytännössä tekemättä. Yhden kerran ehdimme peltotöihin, emmekä silloinkaan kovin pitkäksi aikaa. Naapuriin olikin nyt noussut uusi omakotitalo. Se ei lainkaan helpottanut mun hirmuisena vellovaa omakotitalokuumetta. Hehän ostivat tontin meidän jälkeemme! Epäreilua! Jotain omakotitaloon viittaavaa tontilta sentään löytyi, nimittäin sähkökaappi ja johtorulla. Jee ja vau! Alla siis uusi näkymä tontin eteläreunalta pohjoiseen. Kun pelto ja sinne istutetut puut oli tarkastettu, lähdimme tarkastamaan metsän. Viimetalvinen myrsky oli jättänyt jälkensä myös meidän metsäämme. Pieniä puita oli nurin muutama, ja ylempänä kallion päällä myös pari vähän isompaa…
Kalliolle kukkulalle…
Kävimme eilen kääntymässä omilla mailla. Kaivikone oli jo valmiustilassa peltotiellä, ja muutama työmieskin oli päässyt paikalle. Tontillemme alettiin siis nyt kaivamaan kunnallistekniikoita valmiiksi. Vilho kävi kerran kesällä tontilla, mutta sen jälkeen tonttipuuhissa onkin ollut hiljaiseloa. Nyt, lähestyvän puolivuotispäivän kunniaksi ajattelin, että Vilhon oli aika päästä tutustumaan omaan metsään ja kallioihin! Vilho oli minulla kantorepussa, kun kiipesin kallion ylimmälle kohdalle. Sammaleiset kalliot olivat liukkaita ja niillä sai todellakin kiipeillä kieli keskellä suuta, sillä jalassa olivat superliukkaat Hai-saappaat. Metsä oli täynnä suppilovahveroita! En käynyt poimimassa yhden yhtäkään sientä tänä syksynä, sillä viimevuotisetkin ovat vielä syömättä. Nyt kuitenkin naapurit olivat jättäneet sienemme rauhaan, joten kai ne on sitten itse mentävä sieltä poimimaan pois! Ennen kotiinlähtöä ehditiin vielä vaihtaa muutama sana tulevan naapurin kanssa. Heille oli kesäkuussa syntynyt myös poika. Voin niiiin sieluni silmin nähdä 4-5-vuotiaiden Vilhon, Urhon ja Nestorin juoksemassa pitkin metsiä ja tekemässä kaikkea kiellettyä 🙂 Yllä olevassa kuvassa näkyy grillitasannekallio 🙂…
Kukkapellon raivaustalkoot
Kävimme eilen Uudenpellontiellä toisen kerran tänä kesänä. Siis toisen kerran. Siinä on ainakin neljä kertaa liian vähän käyntejä yhdelle alkukesälle… Pelto oli kertakaikkisen pahan vallassa. Ohdakkeet ja peltosauniot rehottivat villeinä ja puna-apila oli vallannut kaiken lopun tilan. Ainut monivuotinen pellolle kylvetty lajike, joka oli selvinnyt noiden alkuperäisten ahdistuksessa oli keltasauramo. Sitä pellolla kasvoi valtavasti! Pahalaiset siis kitkettiin käsin, jonka lisäksi Miska niitti osan pellosta viikattella. Kesäkukka-alueelta löytyi uusiakin tuttavuuksia, joiden nimet täytynee tarkistaa kasvikirjasta 🙂 Alla olevista oikeanpuoleisin on idänunikko, mutta muista ei (vielä) ole tietoa. Idänunikoita kylvimme peltoon viime kesänä. Ihan standardiversio tuo ei ole, sillä eihän kukintojen kuulu olla kerrottuja! Mutta tuollaisia meidän kotipihallakin kasvaa 🙂 Vanhoista kavereista paikalle olivat kasvaneet ainakin aurankukka, ruiskaunokki, keltasauramo ja kamomillasaunio. Tosin tuossa kuvassa taitaa kyllä olla peltosaunio. Itse en erota kamomilla- ja peltosauniota kuin hajusta, sillä osa peltosaunioista on pienikokoisia. Muistaakseni niiden mykiöissäkin oli jotain rakenteellista eroa ja lehdetkin ovat erilaiset,…
Väliniitto Uudenpellontien tontilla
Käytiin Miskan kanssa eilen vähän heinähommissa Uudenpellontien tontilla. Maisema olikin taas muuttunut sitten viime vierailun. Viime kerralla pellon päävärit olivat peltosaunionvalkoinen ja apilanpunainen. Nyt apilat olivat lakastuneet ja ruiskukat auenneet. Sauniot kasvoivat ja kukkivat villisti vieläkin. Jos meillä viimeksi oli vähän vaikeuksia erottaa pelto- ja kamomillasauniota toisistaan, niin nyt ero oli hyvinkin selkeä. Kamomillasauniot ovat kuvassa nuo puolet pienemmät tyypit etureunassa. Lisäksi niissä on melko voimakas kamomillan tuoksu, joka peltosaunioista puuttuu kokonaan. Viime kerran epäilyt aurankukasta osoittautuivat myös oikeiksi. Nyt kukka oli kasvattanut tunnusomaiset lehdet kukinnon ympärille, eikä enää jäänyt epäselväksi, mitä nuo hennot pienet violetit kukat olivat. Kuivaksi pelto tosin alkaa käydä, kun koko heinäkuun aikana ei ole kertaakaan tullut vettä. Savimaassa näkyi jo syviä railoja, ja auringonkukat olivat alkaneet kellastuttamaan jo muitakin kuin sirkkalehtiään. Jos nyt viikonlopulla ei tule taivaalta vettä, täytyy taas roudata sinne bemari perässä muutama kymmenen litraa vettä ja kastella edes nuo auringonkukat ja maissit.…