Välikausihousut yksivuotiaalle
Ostin Einolle syksyllä Name Itin softshell-takin alerekistä. Siihen ei kuitenkaan ollut sopivia housuja, ei siinä kaupassa, eikä oikein muuallakaan. Myöskään sopivaa välikausihaalaria ei sattunut vastaan, vaikka kävin muutamalla kirpputorikierroksella sen takia. Kierrokselta tarttui kuitenkin mukaan alimmassa kuvassa näkyvät Vikingin goretexit, joiden ainut kauneusvirhe on ilmeisesti hiekkalaatikkohiekan värjäämä verkkokangas. Sisältä ja pohjista kengät olivat lähes uutta vastaavassa kunnossa. Koska tossut eivät olleet hinnalla pilattu – maksoin niistä 3,5 euroa – ne tarttuivat mukaan. Tein ensin yhdet tällaiset haalarihousut ruskeasta enstexistä, jota oli jäänyt kaappiin kohtuullisen epäonnisen vaunuverhoiluprojektin jäljiltä. Käytin näiden kaavojen pohjana Ottobren ulkoiluhousuja, joissa ei kuitenkaan ollut vaippavaraa. Ensimmäiset housut olivat siis auttamattoman ahtaat pyllyn kohdalta. Näihin toisiin väljensin kaavoja reippaasti. Housuissa on kaksinkertaiset polvet ja takapuoli. Tosin takapuolen paikkapalat eivät ihan kohdistuneet, kuten kuvasta näkyy. Punainen kangas Jätti-Rätin laarista. Reilut kolme metriä ulkoilukankaita maksoi hurjat 3,5 euroa nekin! Tämä ei ole täysin vettä pitävää, mutta lavuaaritestissä se pärjäsi kuitenkin…
Ensilumi!
Kuten lähes koko eteläiseen Suomeen myös meille satoi eilen (ja tänään) ensilumi. Eikä se mikään turha lumi ollutkaan! Yleensä nämä lounaisen Suomen ensilumet tuppaavat olemaan rännän ja lumen välimuotoa, joka sulaa välittömästi koskettuaan maahan – tai jos ei sula niin muuttuu loputtomaksi ruskeaksi loskaksi. Tänään saimme kuitenkin nauttia ihanasta puuterinkeveästä pakkaslumesta koko päivän! En tiedä, oliko Vilholla jonkinlainen muistikuva viime talvesta, mutta lumeen hän rakastui tänä(kin) vuonna ensisilmäykseltä! Sisälle tultiinkin tänään joka kerta pienen itkun kera, kun ulkona ei voinutkaan olla ihan koko päivää. Testasimme pikkupakkasessa kevyesti topatun välikausihaalarin (hyvin toimi, ei tullut vilu) ja neulesetin. Pipo on TAAS melkein liian pieni! En tajua, miten valtava pää tuolla pojalla oikein on! Lisäksi kannoin tänään Vilhoa kantorepussa kaupungilla ja totesin, että noiden haalarien lahkeet on jo nyt liian lyhyet. Äääh. Asialle pitäisi varmaan tehdä jotain, vaikka korjausompelu ei ole rakkain harrastukseni…
Pihahommia välikausipuvussa
Tajusin juuri, etten ole laittanut Vilhon välikausipuvusta lainkaan sovituskuvaa tänne. Tässä siis viikonlopun puutarhahommien lomassa napsittuja kuvia. Vilho oli valtavan innoissaan jo haravoinnista, mutta roskien kärrääminen oli ehdoton suosikkipuuha.
Kelta-ruskea välikausi
Jämäpaloista kootut välikausihaalarihousut valmistuivat vihdoin. Olin inspiraation puutteessa siirtänyt niiden tekoa jo viikkoja. Tein housut jo kertaalleen lähes valmiiksi, mutta totesin niiden olevan rumat ja epäkäytännölliset ja purin ensimmäisen yläosan pois. Alkujaan yläosassa oli taskujen (ja takin) kukkakangasta. Kangas oli kuitenkin ensinnäkin liian levoton ja toiseksi pul-kangasta. Aloinkin miettiä, että kaksi pul-kankaista vaatetta päällekäin taitaa olla turhan hiostava yhdistelmä. Ruskean collegeni oli käyttänyt onnettomaan hupparikokeiluun (joka ei ehkä koskaan valmistu…), mutta laatikosta löytyi jo muutamassa aiemmassa ompeluksessa käyttämääni mangonkeltaista paksua ja pehmeää collegea. Housujen alaosa on kantotakissa ja viimevuotisessa vk-puvussa käyttämääni laminoitua mikrokuitukangasta. Sitä oli jäljellä tasan tuon verran, mutta tulipahan käytettyä loppuun. Taskut ovat takin kukkakangasta, samoin kuin lahkeiden kuvioraidatkin. Toiseen lahkeeseen ompelin mieheni ehdotuksesta heijastintereen. Henkselien klipsit ovat ilmeisesti mummini peruja ja vetoketju löytyi omista kokoelmistani. Myös housujen alaosan tikkikangas oli aiempien ompelusten ylijäämää. Oikeastaan vain yläosan trikoovuori on ennen käyttämätöntä kangasta.
Piparikukkia takissa
Nyt saa syksy tulla ihan koska vain, me ollaan valmiita 🙂 Pähkäilin aikani tätä välikausiongelmaa. Viime vuoden kokemuksesta viisastuneena totesin, ettei välikausipuvun tekeminen ole mitään avaruusfysiikkaa. Tämän takin päällyskangas on tällä kertaa pul-kangasta eli kansankielellä kestovaippakangasta. Takki on huppua lukuun ottamatta vuoritettu tikkikankaalla, hupussa on interlocktrikoota sisäpuolella. Malli on Ottobren Reindeer Safari eli sama kuin retropöytäliinatakissa. Tämä on kuitekin tehty vähän väljempänä kokoon 98. Hihat ovat koosta 92, sillä Vilho tuskin on kasvanut ulos koosta 92 vielä keväälläkään. En aikonut valita kuosiksi ruskeaa piparikukkaa vaan olisin halunnut tämän kuosin turkoosina versiona oransseilla kukilla. Mutta koska turkoosi oli myyty loppuun, vaihtoehdoiksi jäivät tämä ja Sampsukan oravakangas. Vierastin kuitenkin ruskea-keltaista väritystä, sillä viimevuotinen pukukin oli tämän värinen. Valinnan tekivät lopulta äitini ja mieheni, jotka molemmat olivat ruskean piparikukan puolella. Teen tähän vielä haalarin tai housut, jotka tulevat osittain viimevuotisen puvun kankaasta ja osittain tästä samasta.
Retrohenkinen välikausipuku
Olen enemmän kuin tyytyväinen Vilhon uuteen välikausipukuun. Se oli pitkän prosessin tulos, vaikka itse ompelutyö ei vienyt kovin pitkään. Haalarihousut ompelin jo syksyllä, takin nyt keväällä. Housut on siis jo testattu ja todettu erinomaisiksi. Nyt tein samasta lehdestä (Ottobre 4/09) löytyneillä kaavoilla settiin myös sopivan takin. Kaavoja muutin hieman väljemmiksi, sillä malli oli tarkoitettu tavalliseen huppariin. Puku on tehty Myllymuksuilta tilatusta laminoidusta mikrokuitukankaasta, joka on kevyttä, hengittävää sekä tuulen- ja vedenpitävää. Tein kankaasta oman kantotakkini, joten materiaali on testattu hyvinkin kosteissa ja hikisissä olosuhteissa syksyn ja kevään mittaa. Vuorikankaana ja taskuissa olen käyttänyt Ikasyriltä syksyllä tilaamaani norsukangasta. Takissa on huppua lukuun ottamatta täysi mutta ohuehko tikkivuori. Takin taskut ovat paikkataskut. Koska kipeä Vilho nukkui yläkerrassa, olin kantanut ompelukoneen alakertaan, jotten herättäisi huonosti nukkuvaa poikaa turhaan. Tästä syystä päädyin kokeilemaan ompelukoneen taso-ommelkuviota. Saumurilla tuo olisi pitänyt ommella nurjalta puolelta, eikä lopputulos varmasti olisi ollut yhtä siisti kuin nyt. Tässä vielä Vilho…