Käsityökasvatuksen harjoitustöitä
Käsityökasvatuksen monimateriaalisuus tekstiilityössä -kurssi oli tosiaan syksyllä, ja kuten Facebookin puolella jo mainitsinkin, sain kurssiarvosanaksi numeron 5 (kiitettävä). Tässä on nyt loput kurssilla tekemäni harjoitustyöt. Ensimmäiset harjoitustyöt esittelinkin jo syyskuussa. Neulontatunneilla neuloin Nallesta kynsikkäät omalla ohjeella. Kuviomallin piirsin paperille, mutta muuten tein nämä ilman ohjetta. Itse en ole sitä mieltä, että nämä ovat erinomaiset, mutta opettaja kyllä oli. Kehui siistiä jälkeä, vaikka minusta nämä ovat varsin epätasaista! Ehkä on tullut katseltua vähän liikaakin neulontaryhmien taitavien neulojien töitä. Erään demotunnin teemana oli solmeilu ja punonta. Tein tunnilla trikookuteesta munkinnyörin ja solmin makrametekniikalla pöllön. Toiseen pöllöön leikkasin liian lyhyet narut, joten siitä tuollainen kala! Näin joulun jälkeen olikin kätevää muistaa, että minun oli tarkoitus antaa tuo pöllö anopilleni joululahjaksi! No, ehtiihän sitä vielä? Samalla demolla tein myös himmelitähden. Tämä oli todella helppo ja nopea tehdä. Muistaakseni aikaa kului pillien leikkaamisineen alle 20 minuuttia. Tosi hauskaa! Mutta kenelle näitä nyt tekisi, kun omat…
Matosta pöytäliinaksi
Eräänä päivänä Vilho toi mummin luota mukaan läjän vanhasta matosta purettua kudetta. Mummi oli katkaissut vanhan maton ja antanut välistä purkamansa kuteet Vilholle. Muutaman päivän ajan katselin, kun kuteista viriteltiin ties mitä esteitä ja koristeita ympäri taloa, mutta sitten kyllästyin kompastelemaan niihin. Minulla oli mielessä epämääräinen muistikuva matosta, joka oli tehty virkkaamalla ohuempaa lankaa tai narua kuteen ympärille, ja päätin kokeilla tekniikkaa. Löysin lanka-arkusta vajaan kerän merseroitua luonnonväristä puuvillankaa ja ryhdyin toimeen. Lanka ja kude kuluivat molemmat sopivasti loppuun, mutta eihän tästä mattoa tullut, sillä se jäi näin pieneksi. Matto muuttuikin siis pöytäliinaksi, sillä se sopii täydellisesti olohuoneemme vihreisiin tekstiileihin – jotka tosin eivät näy kuvassa. Merseroidun langan ansiosta muuten hyvin karkessa ja paksussa liinassa on silkkinen hohto. Tämä onnistuikin täysin yli odotusten! Yksi katastrofi tällekin matkalle mahtui. Päätin nimittäin silittää valmiin liinan. En kuitenkaan tullut ajoissa ajatelleeksi, että 70-luvun matonkude on luultavasti keinokuitua. Liinassa on nyt siis varsin karhea…
Keltaista kylmään kesään
Facebookin ompeluryhmässä heitettiin haaste keltaisesta ompeluksesta. Ensin ajattelin, ettei minulla edes ole keltaista kangasta, mutta sitten silmiin osui työpöydällä lojuvat keskeneräiset housut. Nehän olivat keltaiset! Keltaisiin housuihin löytyi kaapista harmaa-keltaraidallista resoria. Aloin miettiä, ettei Einon garderobista ehkä löydy montaa sopivanväristä paitaa näiden housujen kaveriksi, joten päätin tehdä sellaisen. Kangaskaapissa oli juuri sopivaa harmaata trikoota. Yksivärinen paita yksiväristen housujen kanssa tuntui kuitenkin vähän liian peruspertsalta. Koska sopivaa silityskalvoa ei ollut, enkä jaksanut applikoida paitaan mitään, menin lanka-arkulleni. Sieltä löytyi täydellisesti housujen keltaiseen mätsäävä puuvillalanka, josta virkkasin auton ja peräkärryn pienen autopojan paitaan! Valmiit kuviot ompelin sitten koneella kiinni rinnukseen. Blogipäivitykseni ovat nyt vähän jumissa, sillä pöytäkone, jolla yleensä näitä teen, hajosi. Tai ei nyt sentään koko kone, vain se likimain olennaisin eli kiintolevy. Nyyh. Sinne meni uuden ulkoasun vesileimat ja kaikki. Toivottavasti jotain on vielä pelastettavissa. Siellä oli nimittäin myös kaikki koulutyöni, joita olen luonnollisesti varmuuskopioinut… niin en juuri lainkaan.
Uusiomatto
Koska ensimmäinen tästä kuteesta virkattu matto oli yksinkertaisesti kamalan ruma, täytyi minun tehdä uusi parempi. Ruma matto jäi ylimääräiseksi, kun vaihdoimme kotona sisustusta ja huonejärjestystä. Matto ei enää mahtunut/sopinut uuteen makuuhuoneeseen, joten se ajautui olohuoneeseen odottamaan tuomiotaan. Siellä huomasin harmaan kuteen olevat täsmälleen samaa sävyä kuin aiemmin virkkaamani harmaa matto. Niinpä päätin purkaa maton ja virkata siitä uuden pyöreän maton olohuoneeseen toisen harmaan kaveriksi. Ohje on Kangasaitan.
Pitsimatto uusintakierroksella
Painiskelin pitkään tämän matto-ongelman parissa. Joka kerta, kun menin vessaan, tuijotin mattoa ja inhosin sitä. Kuvio oli epäsuhtainen ja reiät liian isoja. Toisen pesukerran jälkeen matto roikkui muutaman viikon rappusten kaiteella, sillä en halunnut laittaa sitä vessan lattialle. Lopulta päätin purkaa sen. Nyt kude on saanut uuden muodon. Saa nähdä, miten kauan tämä minua miellyttää. Kude loppui vähän kesken, kuvan alareunassa maton ulkoreunan kierros jäi vajaaksi. Lattialla tuota ei juuri huomaa. Saattaa kuitenkin olla, että se alkaa häiritä minua, ja joudun virkkaamaan tämän murheenkryynin vielä kertaalleen.
Voi ei, Munamies!
Selvitetään heti alkuun, että EN ole itse Munamies-fani! En edes katso Putousta, josta tämäkin hahmo on peräisin. Tein Muniksen 5-vuotissyntymäpäivälahjaksi kummipojalle, joka sen sijaan on Munamies-fani – tai toivottavasti on vielä.. Ainakin vielä alkuviikosta aiheesta oli muistaakseni juttua. Ohje tähän löytyi Suuri Käsityö -lehdestä, mistäpä muualtakaan.. Olin juuri ajautumassa umpikujaan lahjapohdintojeni kanssa, syntymäpäiväkutsut kummittelivat ihan ovella, enkä kertakaikkiaan keksinyt mitään järkevänpuoleista lahjaa pojalle, jolla on jo suunnilleen kaikkea. Etsiessäni itselleni tunikan kaavoja sattui eteeni tämä ohje, ja asia olikin sitten sillä selvä. Teknisena tietona kerrottakoon, että lanka on Novitan Tenneseetä, ja Munamiehen virkkasi kevyesti valmiiksi yhden päivän aina lapsenhoidon lomassa.