Käytiin eilen katsomassa tapetteja ”lastenhuoneeseen”. Mitään Nalle Puhin kuvia sinne ei ole tulossa, mutta huone on niin ankea, että sinne pitää saada jotain väriä nyt, kun se tulee ihan oikeesti käyttöön. Huoneen ainokainen ”ikkuna” eli ranskalainen parveke on suunnilleen koilliseen, joten huone ei ole turhan valoisa. Pitäisikin löytää sinne vaaleat, mutta värilliset tapetit. Ehkä jotain vihreää. Vähän tuo tapettikauppojen kiertäminen on hidasta, kun yhdessä per päivä pystyy tällä hetkellä käymään :/
Huone on muutenkin vielä ihan kaaos, kun sieltä puuttuvat melkein kaikki sinne kuuluvat huonekalut, mutta siellä on säilytyksessä kaikenlaista roinaa, josta pitäisi vielä päästä eroon (kuten televisio, pikkulipasto ja pari pöytää…).
Kehdon haimme Aaltosilta perjantaina. Samassa kehdossa on nukkunut jo 4 sukupolvea, ja sen on tehnyt isoisäni isä 🙂 Olihan se aika hienoa saada se meidänkin pikkuiselle. Alkujaanhan Miskan piti tehdä kehto, mutta kyllä sen kanssa olisi tullut niin kiire, että tämä oli ihan mainio ratkaisu.
Valtavan kokoinenhan tuo on nyt, kun se on täällä meidän ahtaissa tiloissa. Noh, kyllä mä tuosta välistä sänkyyn pääsen, ja onhan tuon hyvä olla mahdollisimman lähellä omaa sänkyä. Jos siellä sitten vaikka joskus nukkuisi joku 🙂
Kehdossa kaikki muu on perintoä paitsi reunasuojus, jonka ompelin eilen. Sitä ommellessa muistinkin nopeasti, miksi en ole käyttänyt kanttinauhaa juuri missään 😀 Meinasi hermot mennä, mutta sain sentään lopulta sen kantattua. Mun vanha unipupu pääsi kunniapaikalle sängyn päätyyn istumaan 🙂 Eipä nuo valkoiset pitsilakanat paljoa kuvassa näy, mutta vähän pikkusievää sentään pitää olla..