Lähtökohtana oli pipo rokkihenkiselle ystävälle. Ensin sen piti olla pääkallokangasta, mutta eihän sitä riittänyt enää pikkupoikien paitojen jälkeen kuin pieneen applikaatioon. Keksin musta-vaaleanpunaisen raitakankaan, kun aloin miettiä omia vaatteitani pikkujoulu-synttäribileisiin. Pukukoodina on nimittäin vaaleanpunainen, jota kaapistani ei löydy (tanssivaatteita lukuun ottamatta) kuin yksi huppari, ja sekin pitää kääntää vuori ulospäin, jotta se olisi vaaleanpunainen..
Aika hieno tästä mielestäni tuli, mutta todennäköisesti vähän liian iso. Mulle tuo on suht sopiva, mutta olenkin keskivertoa isopäisempi. Toivottavasti lahjan saaja ei huku siihen… Onni ei (taaskaan) ollut myötä tätä ommellessa. Neulat ja langat katkeilivat ja ompelijalla nousi tuskanhiki otsalle. Onneksi tajusin virheeni ja sain pipon lopulta joten kuten siististi kasaan. Ei tuo nyt ihan kääntöpipo olekaan, sen verran rumaa jälkeä sauman viereen tuli, mutta toimii se ainakin yksin päin ihan kivasti.
Vastaa käyttäjälle Riinu Peruuta vastaus