Vuosi: 2012
-
Hurrrjille Merrrirrrosvoille!
Toivottavasti merirosvopaita ei ole liian lapsellinen 5-vuotiaalle kummipojalleni. Paketista ei edes tule pehmeä, kiitos puuseppämieheni, joten voi olla, että se jopa avataan ihan mielellään 🙂 Ajattelin nyt periaatteistani poiketen paljastaa tämän joululahjan blogissa, vaikka säästänkin muut jouluun. Tähän pakettiin tulee muutakin mukaan, joten se ei nyt ole niin tarkkaa. Toinen paita on siis kokoa 122…
-
Vähän kesää keskelle talvea
Tein Vilholle joskus aikoja sitten Metsolan joustofrotee-Blossomista haalarin, jonka jälkeen kangasta jäi vielä suikale jäljelle. Kuvittelin alkujaan tekeväni siitä itselleni paidan, mutta eihän se sellaiseen riittänyt. Ei oikein huvittanut alkaa tehdä siitä mitään enää Vilhollekaan. Kangas siis jäi marinoitumaan laatikkoon. Eräänä marraskuisena päivänä näin kuvan tästä ihanasta mekosta Facebookin Ompeluelämän seinällä. En raaskinut heti leikellä…
-
Mutkamötkylämatto
Minä jo mietin tämän valmistuttua, että jaahas, kai se on pakko purkaa ja virkata uusiksi. Eihän siitä tullut lainkaan sellainen kuin piti. Reunat mutkittelevat, eikä keskikohdan reikäkuviokaan tullut keskelle. Kooltaan tuo on liian pieni, eikä se kovin kauniskaan ole. Vaan sitten päätin, että jospa kokeilen sitä uudelle paikalle, eri huoneeseen kuin alkujaan. Ja kas, sehän…
-
Liebster Blog -tunnustus
Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon tarkoituksena on saada huomio blogeille, joissa on alle 200 lukijaa. 1) Kiitä antajaa ja ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle. Kiitos Tiinalle Puhde-blogista! 2) Valitse viisi (5) blogia, joissa on alle 200 lukijaa ja kerro heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. 3) Toivon, että…
-
Tonttutalo ja vastaus haasteeseen
Olihan Vilhon jo aika saada oma joulukalenteri. En viitsinyt vielä lähteä tekemään 24 pussia vaan päätin, että yksi riittää. Pienempi talo oikealla on siis Vilhon tonttutalo. Talo on siis pussi, jonne voi laittaa joulukortit tai kalenteriyllätyksen. Tosin kortit eivät kyllä mahtuneet kunnolla tuohon pienempään… Onneksi tein näitä kaksi, sillä tuo isompi on enemmän ja vähemmän…
-
Rokkipipo
Lähtökohtana oli pipo rokkihenkiselle ystävälle. Ensin sen piti olla pääkallokangasta, mutta eihän sitä riittänyt enää pikkupoikien paitojen jälkeen kuin pieneen applikaatioon. Keksin musta-vaaleanpunaisen raitakankaan, kun aloin miettiä omia vaatteitani pikkujoulu-synttäribileisiin. Pukukoodina on nimittäin vaaleanpunainen, jota kaapistani ei löydy (tanssivaatteita lukuun ottamatta) kuin yksi huppari, ja sekin pitää kääntää vuori ulospäin, jotta se olisi vaaleanpunainen.. Aika…
-
Streeeetchiä!
Ou jea mama! Tämä äiti ommella surautti itselleen farkut monen vuoden farkkutauon jälkeen. Jos näihin ei huomenna ilmesty valtavia polvipusseja, niin sanoisinpa näiden olevan vallan kelvolliset! Vähän oli pakko tehdä jotain ekstraa, ettei elämä kävisi liian yksitoikkoiseksi. Tai sitten mulla vinksahti päässä jotain perustavanlaatuista tuossa viikontakaisessa hormoni-tunnemyrskytilassani. Mieleni nimittäin olisi tehnyt laittaa taskunreunaan pieni pitsi,…
-
Ihan oikeat farkut!
Vilho alkoi jo olla sen verran iso poika, että hänellä täytyi ehdottomasti olla yhdet ihan oikeat farkut. Serkkupoikien perintönä kaapissa on ennestään yhdet lököfarkut, jotka ovat kuitenkin ihan mahdottoman löysät vyötäröltä, eivätkä tahdo pysyä ylhäällä. Muita farkkuja juniorilla ei ollutkaan. Nämä on tehty toistaiseksi uusimman Ottobren (6/2012) London Boy -kaavoilla, joita tosin muokkasin toisia kaavoja…
-
Aamu satamassa ja muuta pientä
Ihastuin Käpysen aamu satamassa -kuosiin jo ennakkoesittelyvaiheessa. Kuosi tuo välittömästi mieleen oman lapsuuteni. Merimiehen tyttärenä maisema oli niin tuttu ja tunteita herättävä, etten harkinnut kahta kertaa tämän tullessa (alennus)myyntiin Kankaiden yössä. Halusin tämän kankaan myötä siirtää pienen osan omaa lapsuusromantiikkaani pojallemme. Paita on tehty samalla luottokaavalla (OB 6/2011, Toy Dog) kuin kaikki aiemmatkin raglanhihaiset paidat.…
-
Isälle ja pojalle
Isänpäivä. Tapanani ei ole ollut lahjoa miestäni isänpäivänä, mutta tällä kertaa tein yllättävän poikkeuksen. Oikeastaan olin ostanut tämän kankaan häntä varten jo ajat sitten, mutta en ollut saanut aikaseksi ommella sitä paidaksi. Nyt sitten keksin, että tässähän olisi mitä mainioin isänpäivälahja! Tein Puusepälleni skootteripaidan jo loppukesästä ja nähtyäni helikopterikangasta Raision Linnan Kankaassa en voinut vastustaa…