Meidän Boo-klubben
Loppu Sari Ahokaisen Boo-kankaasta pääsi omien poikien vaatteiksi. Pienempi sai Ottobren (1/12) Bert-mallilla koossa 68 bodyn ja pipon samasta lehdestä. Tein tähän myös ihan ensimmäistä kertaa neppilistan eteen ja totesin pelänneeni aivan turhaan sellaisen tekemistä. Siitä tuli todella yllättävän siisti! Jos vielä joskus saisin nuo kanttaukset menemään yhtä hienosti.. Kantinkääntäjää en ole yhdistelmäkoneeseeni (Huskylock S21) löytänyt. Facebookin Saumanvara-ryhmän innoittamana langoitin peitetikkikoneeseeni ensimmäistä kertaa yhden neulan peitetikin – olen rakastunut! En taida enää käyttääkään kanttitikkauksiin muita ompeleita! Hihoihin tein pitkät taitokset, jotta bodya voi käyttää jo nyt, kun hihat kääntää. Isoveli sain täyden kotoilusetin. Kaavoiksi nappasin ennestään kotoa löytyneet Ottobren (6/2011) Lumberjack koossa 104 ja sivusaumattomat housut, joiden alkuperä on hämärän peitossa. Nämä ovat noin koko 110. Minulla oli näistä piirrettynä koot 98, 104 ja 116. Piirsin noiden avulla puuttuvan välikoon. Pipo on samaan tyyliin tehty kuin kummipojan pipokin. Tein pipon Sylva-huutokauppaan, mutta olin myöhässä, eikä se ehtinyt mukaan. Se…
Pöö pöö!
Sari Ahokaisen Boo-kangas kotiutui meille jo jonkin aikaa sitten, mutta koska yksiväriset kankaani olivat loppu, se joutui odottelemaan hetken ompeluvuoroa. Tämä setti valmistui syntymäpäivälahjaksi 7 vuotta täyttävälle kummipojalleni. En vielä saanut enempää palautetta, mutta ei nämä ainakaan suoraa tuomiota saaneet. Koon pitäisi olla oikea, sillä se on samalla kaavalla (olen onnellisesti unohtanut millä) tehty kuin sopivaksi todettu joululahjapaita. Yksiväriset trikoot on Royal-tuotteelta, pipon musta fleece Jätti-Rätistä. Itse tykkään näistä kovasti 🙂 Omille pojille on vielä luvassa omat setit tästä (toivottavasti) lähipäivinä.
Nallehaalari
Tämä vauva onkin suureksi yllätyksekseni ihastunut vaunuissa nukkumiseen, ja nyt, kun ulkona nukkuminen on päivittäistä, alkaa noiden villatakkien ja hihattomien haalareiden pukeminen ja riisuminen vähän rasittaa. Yksiosaisen haalarin kanssa pääsee niin paljon helpommalla. Mustia jäänalleja oli vielä jäljellä kuten raitainterlockiakin, ja Myllymuksuilta tilasin kakkoslaatuista ohutta mustaa neulosta tämän vuoriksi. Haalari on siis kaksinkertainen. Mustaa pukua piristämään laitoin oranssin vetoketjun ja kantin. Kaavana on Ottobren Nukkumatti koossa 68 (6/2012), mutta pidensin hihoja ja lahkeita reilusti. Ne ovatkin nyt todella reilun mittaiset, mutta eivätpähän ranteet tai nilkat ihan heti vilku 😉
Perusvaatetta pikkupojille
En ollut etukäteen lainkaan ajatellut, etteivät samat sisävaatteet(kaan) sovi välttämättä sekä talvi- että kevätvauvalle. Minulla on siis melkein kahdetkymmenet trikoiset potkuhousut täysin turhan panttina. Eino ei tarkene niissä meillä. Kaivoin siis esille joustofroteet ja leikkelin jämäpaloista muutamat lämpöisemmät potkarit. Tällä kertaa kaikki kankaat ovat Metsolan ja kaavat Ottobren Crawler (4/2013) eri variaatioina. Miniautopotkareissa kaava on muutettu haarakiilalliseksi, sillä kangas oli liian kapea. Nää on tosi jees 🙂 Koko on 68. Hippie-potkareihin on tein keltaiset suikaleen takasaumaan, sillä kangas oli liian kapea 🙂 Koko on vähän jo pinkeä 62. Isompaa ei tästä kankaasta saanut. Isoveljestään poiketen tämä kaveri tykkää köllötellä selällään. Hän kaataa itsensä aina masultaan kyljelleen ja siitä selälleen. Isoveikka pönkesi toisin päin 🙂 Viimeisenä vielä heräteostos. Einon potkuhousut koossa 68 ja Vilhon paita, Beagle Boy (4/2013) pystykaulusversiona, koossa 104.
Ihana imetyspaita
Koskahan näitä on tarpeeksi? 🙂 Kaavojen pohjana on tuttu ja turvallinen Stormy Blue (Ottobre 5/2012). Hihoihin lisäsin löysyyttä ja rypytin niitä kevyesti, eteen lisäsin imetysluukun. Tää on hyvä, vaikka nämä kaavat ovat kyllä kaapissa kutistuneet omituisesti 😉 Kangasta on marioitu laatikossa ainakin vuosi, resori taisi tulla Majapuun lajitelman mukana.
Verho vaunuihin
Pitihän se sitten tällainenkin tehdä, kun on talvi ja kaikkea.. Enemmänhän me liinaa käytetään kuin vaunuja, mutta jos löytää noin sopivan kankaan kuin Viljamin puodin pandat, niin ei kai tällaista voi olla tekemättä? Verho on kaksipuoleinen, joten sitä voi mielialan mukaan pitää kummin päin vain. Aika hieno, vaikka itse sanonkin 🙂 Värikäs puoli on Marimekkoa.
Kastekuvat jälkijunassa
Tässä ihana aarteemme kastemekossaan, tosin pari viikkoa kastejuhlan jälkeen 😉 Äitini teki mekon aikoinaan Vilholle. Kangas on pellavaa ja pitsit irrotettiin meidän vanhasta mekosta, johon jälkipolvi ei enää oikein mahtunut. ❤ Nimekseen pieni hymypoika sai Eino Aarre Johannes ❤
STOP!
Milloin mun pienestä esikoisestani tuli tällainen iso poika?! Samalla, kun pikkuveli syntyi, vaiko jo paljon aiemmin? Ostin tämän joustofroteen hetken mielijohteesta. Äitini oli ihastellut yhtä autokangasta, ja päätin (kerrankin) ostaa jotain poikamaista pojilleni. Kun näin kankaan livenä, ensimmäinen ajatukseni oli: Onpa hirveää. Ompelulaneilla (=pienimuotoinen ompeluseura) kangas oli mukana, mutten kyennyt leikkaamaan sitä, sillä sähkönsininen taustaväri inhotti minua niin. Pari päivää myöhemmin mietin, että ehkä tämä onkin yksi niistä kankaista, jotka ovatkin ihan kivoja vaatteena, vaikkei kangas innostakaan.Varmuuden vuoksi tein eteen ison applikoinnin 🙂 Malli on 4/12 Ottobren jumpsuit muutettuna sivusaumattomaksi. Leikkasin tämän leveydestä ilman saumavaroja koossa 104 ja pituuden otin koosta 110 – onneksi, sillä lahkeet ovat melkein lyhyet!
Villamekko mummille
Äitini, eli kotoisasti mummi, sai Majapuun merinosta itselleen toiveidensa mukaisen villamekon. Kaavojen pohjana oli itselläni hyväksi toteamani Stormy Blue (Ottobre 5/2012) koossa 42 (ilman saumavaroja). Lopusta syntyi kääntömallinen kypärämyssy, sekin koossa 42 😉
Norsuja norsuja
Tää on ihana! Kiitos Saumanvaran naiset! Kangas on siis Saumanvara-ryhmältä vauvalahjaksi saadulla lahjakortilla ostettu. Tuli paketissa kaikenlaista muutakin, mutta tässä nyt ensimmäinen valmis vaate 🙂 Me rrrakastetaan tätä! (Kaavat: Ottobre 1/2014, kangas Käpyseltä)