Hyvää joulua!
En tiedä, miksi alkujaankaan ostin keltaisen Käpyseni-joustofroteen, sillä en koskaan pitänyt siitä. Värikin oli kylmä keltainen, joka ei lämmitä minua pätkän vertaa. Jouluompelusten lomassa löysin kankaan ja mietin, miltä se näyttäisi värjättynä. Kotoa löysin yhden paketin Nitron punaista väriä ja päätin kokeilla. Ei kangas nyt minusta paljoa rumemman värikseksikään voinut enää muuttua. Kun nostin kankaan ulos pesukoneesta, näin sen välittömästi jouluvaatteena. Oranssihan tämä on ja pinnassa jännä keltainen hohde, mutta käpyineen kaikkineen se on kuin tehty jouluvaatteita varten! Tonttumyssy Vilholta puuttui joka tapauksessa, eikä housujakaan ole koskaan liikaa. Housujen kaavat ovat samat kuin edellisissäkin joustishousuissa (OB 6/2011), tonttulakki on leikattu oman lakkini mallilla. Joustis on Käpyseltä, resori Majapuulta. Kulkunen löytyi askartelukaapista, jostain se on irronnut/irrotettu 🙂
Omenankukkia
Piirsin tämän omenankukan alkujaan Ompeluelämää-ryhmän kuosikilpailua varten, mutta en koskaan saanut sitä valmiiksi. Nyt kuitenkin keksin käyttötarkoituksen tälle. Olen pitkään ajatellut blogin olevan kylmä ja kolkko, mutta en ole saanut aikaseksi tehdä mitään asialle. Nyt sitten joulun kunniaksi blogini sai näin ihanan keväisen ilmeen 🙂
Raa raa!
Yksi Vilhon ensimmäisistä oma-aloitteisista sanoista oli Raa Raa, kun telkkarista tuli yllättäen Raa Raa -leijonapiirretyn tunnusmusiikki. Siispä päätin, että hän saa joululahjaksi leijonapaidan! Piirsin leijonan nettikuvan perusteella ja trikoopalat löytyivät tilkkalaatikostani. Harkitsin pitkään itse paidan kankaita, mutta lopulta voiton vei muistaakseni Myllymuksuilta joskus ajat sitten hankittu raitajersey. Ruskean jerseyn hankintapaikkaa en muista, resorit ovat Hannan Kankaan sinapinväristä resoria. Tästä tuli niin ihku. Olispa jo joulu, niin näkisi, mitä lahjan saaja tästä tykkää 🙂
Vaaleanpunaista terapiaa
Tänään oli surullinen olo. Mikäs auttaisi ikävään oloon ja päivään paremmin kuin ihana vaaleanpunainen kukkamekko? – Ei mikään! Niinpä menin ja ompelin sellaisen. Ostin pehmeän ja joustavan babycord-sametin joskus syksyllä Raision Linnan Kankaasta. Onneksi tajusin ommella sen nyt, kun siitä vielä sai jotain. Kankaasta ei nimittäin jäänyt jäljelle kuin pari pientä suikaletta. Vaikka tavoistani poiketen ompelinkin tällä kertaa sametin nukan alaspäin, muistin sentään leikata kaikki palat samaan suuntaan – mikä ei ollut täysin päivänselvyys tällaisena (sairasloma)päivänä. Kaavat ovat Ottobresta (6/2012), mallina pallohelma, koko 86. Tosin tässä mekossa ei tosin ole pallohelmaa eikä se ole täysvuoritettu. Rypytyksetkin laitoin vain etukappaleeseen.
Lumitähtiä
Silmiini osui tuossa yksi päivä Unikuun terapiahuoneen jakama linkki, jonka takaa löytyi tämäntyyppisiä huopatähtiä/kukkia. Tein ensin tuon oikeanpuoleisen, mutta sakarat ovat kovin heiveröiset. Kuusisakarainen on selvästi tukevampi, ja onhan se kauniimpikin 🙂 Näitä tarvii kyllä varmaan tehdä vielä muutama lisää! Ihanaa välipalapuuhailua tällainen pieni askartelu, kun ei enää tarvi noita pitsejäkään virkkailla.
Vadelmia ja mustaa pitsiä!
Näin tämän ihana tunikan ja sain vision. Kaavojen pohjana käytin aiemmin ompelemani tunikan kaavaa. Pituutta lisäsin niin paljon kuin kankaassa oli mittaa ja rintojen alle lisäsin poikkisauman ja sisäänotit. Poikkisauma tuli kuitenkin väärään kohtaan, liian alas. Ainoana ratkaisuna ongelmaan näin pitsin, mustan pitsin. Koska minulla ei ole pitsejä, päätin virkata sellaisen. Mikäs sen kätevämpää? Erityisesti, kun aikaa on vähän ja tekemistä suhteellisen paljon, kannattaa tosiaan valita mahdollisimman hidas tekniikka. Onneksi rakas äitini ilmoittautui vapaaehtoiseksi pakkotyöhön ja virkkasi avukseni helman leveän pitsin. Tossut jäivät vielä ilman pitsejä, sillä minun täytyy vielä vähän pienentää niitä. Tossuissa on vuorina fleeceä ja pohjassa 90-luvulla ostettua kohopainettua velouria. Lanka-arkusta löytyi sopiva puuvillalanka ja netistä englanninkielinen ohje. Syötävän ihana vadelmaneulos on Majapuulta ja tunikan kaavat Ottobresta 5/2012.
Tuplasti paitoja yksille housuille
Ensin oli ajatus punaisista housuista, jotka sopisivat merirosvopaidan kanssa. Ompeluhuoneessa silmiini osui ihana velour, joka myös sopi täydellisesti punaiseen joustikseen. Sitten muistin, että ostin punaisen joustiksen Fabriinalta erityisesti autokorjaamopaitaa varten. Tällainen soppa siitä sitten syntyi: Ostin sieniretkivelourin Seliasta lokakuun alkupuolella. Siitä lähtien olen pyöritellyt ja siirrellyt sitä laatikosta toiseen. En sittenkään rakastunut tähän kankaaseen kankaana. Nyt vaatteena asia onkin taas toisin 🙂 Olen ajatellut tämän Vilhon joulusetiksi. Voi olla, että ehdin vielä keksiä jotain muutakin, mutta tämä on kyllä aika sievä setti, lämmin ja pehmeä. Kuvittelin autokorjaamon riittävän paitaan. Tietenkään se ei riittänyt. Onneksi punaista oli kuitenkin vielä jäljellä, mutta resori sen sijaan ehti loppua kesken. En ole täysin varma, miten paljon pidän tuosta punaisesta autokorjaamon rinnalla, mutta ehkäpä se tästä.. Jos saan tässä lähiaikoina ostetuksi pippurinruskeaa resoria, saatan vaihtaa nuo hihansuut. En ole niistäkään ihan varma. Ainut, mistä tässä setissä olen varma, on se, että tuo (Majapuun) autokorjaamojoustis on…
Hurrrjille Merrrirrrosvoille!
Toivottavasti merirosvopaita ei ole liian lapsellinen 5-vuotiaalle kummipojalleni. Paketista ei edes tule pehmeä, kiitos puuseppämieheni, joten voi olla, että se jopa avataan ihan mielellään 🙂 Ajattelin nyt periaatteistani poiketen paljastaa tämän joululahjan blogissa, vaikka säästänkin muut jouluun. Tähän pakettiin tulee muutakin mukaan, joten se ei nyt ole niin tarkkaa. Toinen paita on siis kokoa 122 ja toinen 98. Isompi on kummipoika-serkkupojalle ja toinen omalle pojalle. Ainut ero paidoissa on se, että isommassa on selkämyskin pääkallokangasta, kun pienemmässä selkä on raitakangasta. Myös applikaatiot ovat vähän erikokoisia. Merirosvopaitojen pääkallo- ja raitakangas ovat Fabriinasta, applikointi on valkoista collegea, joka on epäilemättä Jätti-Rätistä peräisin. Olen aivan hullaantunut applikointiin sen jälkeen, kun kokeilin ensimmäisen kerran (kunnollista) kaksipuoleista tukikangasta. Ihan mieletöntä, miten helpoksi joku asia voikin muuttua, kun on oikeat välineet! Tämä toinen setti syntyi ikään kuin sivutuotteena. Olin kuvitellut ostaneeni iki-ihanaa Ikasyrin leijonatrikoota pyjamaan, mutta eihän siitä tullutkaan kuin pelkkä paita ja sekin vain juuri…
Vähän kesää keskelle talvea
Tein Vilholle joskus aikoja sitten Metsolan joustofrotee-Blossomista haalarin, jonka jälkeen kangasta jäi vielä suikale jäljelle. Kuvittelin alkujaan tekeväni siitä itselleni paidan, mutta eihän se sellaiseen riittänyt. Ei oikein huvittanut alkaa tehdä siitä mitään enää Vilhollekaan. Kangas siis jäi marinoitumaan laatikkoon. Eräänä marraskuisena päivänä näin kuvan tästä ihanasta mekosta Facebookin Ompeluelämän seinällä. En raaskinut heti leikellä omaa Metsolaani, joten hauduttelin ideaa mielesssäni jonkin aikaa. Lopulta leikkasin palasen pystysuunnassa kahtia, ompelin päät yhteen, saumuroin helman ja mittasin sopivan resorin. Pituudeltaan tämä on nyt ihan käyttövaate. Suunnitteluvaiheessa resorin oli tarkoitus tulla lantiolle, mutta se näyttikin paljon paremmalta, kun mekon veti ylös vyötärölle asti. Joustiksen yläreunaan olisi kannattanut ommella muutama sisäänotti, mutta menee tämä näinkin. Kelpo mekko tuli, se pääsi heti käyttöön 🙂
Mutkamötkylämatto
Minä jo mietin tämän valmistuttua, että jaahas, kai se on pakko purkaa ja virkata uusiksi. Eihän siitä tullut lainkaan sellainen kuin piti. Reunat mutkittelevat, eikä keskikohdan reikäkuviokaan tullut keskelle. Kooltaan tuo on liian pieni, eikä se kovin kauniskaan ole. Vaan sitten päätin, että jospa kokeilen sitä uudelle paikalle, eri huoneeseen kuin alkujaan. Ja kas, sehän on ihan sievä makuuhuoneessa. Makuuhuoneen ulkoseinänpuoleinen lattia on jumalattoman kylmä näin talvisaikaan. Itse en astu vapaaehtoisesti tuolle reunalle huonetta paljain jaloin, mutta Vilho tulee joka viikonloppuaamu tuohon kävelemään, sytyttämään valon ja laittamaan radion päälle. Nyt ei siis Vilhonkaan varpaat enää palellu kylmällä lattialla. Paikkana tuo on niin huomaamaton, että rumempikin matto kelpaa. Mutta summa summarum ja note to myself. Älä virkkaa enää suorakulmionmallista mattoa. Nämä näyttävät – minun tekeminäni – hyviltä vain ympyränmuotoisina.