Tuplasetti taaperolle
Näitä on tehty. Tehty, tehty ja tehty. Miten voikin yksi (vaikkakin moniosainen) ompelus kestää näin pitkään. Välissä on valmistunut sitä sun tätä, mutta vasta tänään sain nämä lopullisesti valmiiksi. Tämä on siis tuplasetti. Housuja on kahdet samanlaiset ja takit ovat samanlaiset mutta eriväriset. Jotain pientä ongelmaa näidenkin ompelussa oli. En tajunnut, että vuosikausia kaapissa viikattuna lojunut kangas todellakin voi haalistua taitteelta näin paljon. Persikanvärinen – tai siis nude – college on siis kärsinyt säilytyksessä jonkin verran, ja tietysti haalistunut taite on takana epämääräisessä kohdassa. Sinisessä collegetakissa taas nude tähti on applikoitu sinisellä langalla, sillä minulla ei todellakaan ollut persikanväristä ompelulankaa, enkä enää jäänyt odottamaan, koska saisin ostettua sellaista. Ompelin siihen sitten suoralla muutaman koristetikkauksen viemään huomiota pois rumista reunoista! Näin jälkiviisaana voisin todeta, että tähti olisi kannattanut tehdä alikeompeluna. Pöhnäiset aivoni eivät kuitenkaan tahdo enää toimia kunnolla, sillä olen valvonut viime viikkoinen enemmän kuin tarpeeksi. Eino tekee poskihampaita, vitosia, piiiiiitkään…
Onkipojalle
Kuulin tässä päivänä jonain, että Suomalaisessa kirjakaupassa on ollut myytävänä Pentelin kangasliituja. Siispä suuntasin Suomalaiseen, kun kävimme viimeksi kauppakeskuksessa. Sieltä löytyikin paketti liituja. Eilen illalla luin Vilholle iltasaduksi Pupu Tupunaa, jossa sorsan jalkaan oli kiertynyt siima. Yhtäkkiä mieleen tuli tällainen kuosi. Mielikuvassani tämä oli harmaalla pohjalla, mutta koska minulla on tällä hetkellä kovin vähän yksivärisiä kankaita, kuvio päätyi mintunvihreälle collegelle – eikä muuten ole hullumpi tämäkään! Vahaliidun väri on niin paljon kauniimpi kuin tussin! Näillä voisi piirrellä enemmäkin, jos vain kestävät pesua. Olen oikeastaan aivan rakastunut tähän! Vetoketju olisi voinut olla joko punainen tai valkoinen, mutta kumpaakaan ei sattunut kotoa löytymään. Ei tuo harmaakaan nyt ihan hullu ole. Oli muuten aika kätevää, kun sai ilman suurempaa säätöä kuviot kohdistettua!
Perusvaatetta pienelle
Tämä on oikea tilkkusetti. Housukangasta oli jäljellä tasan tuon verran, paitakankaasta ei riittänyt kahta täysmittaista hihaa, joten toisen jatkoksi piti keksiä jotain muuta. Koska minulla ei ollut samanväristä turkoosia resoria, myös kaulus on tehty joustocollegesta. Kaikki harmaat ovat eri sävyä, mutta näin yhdessä ne silti sopivat minusta hyvin yhteen! Paita on tehty vanhalla luottokaavalla, housut on muokattu versio Ottobren Tiikeristä. Koko on 86. Erityisen tyytyväinen olen etukappaleiden onnistuneisiin kohdistuksiin. Pilvikangasta jäi tämän jälkeen yksi kämmenenkokoinen pala, joten kaavoja sai hetken pyöritellä palasilla ennen kuin sopivat kohdat löytyivät! Sivusamoissa pilvet saivatkin sitten jo mennä, miten menivät. Kuvat on otettu aamulla seitsemän jälkeen, ja malli näyttääkin ihan vastaheränneeltä 🙂 Epäilen myös, että kamerassa saattoi olla manuaalitarkennus päällä, sillä kuvat ovat vähän liian pehmeitä. Tarkennus ei siis ole ihan kohdillaan, mutta Lightroomissa sain kuvia terävöitettyä sen verran, etten viitsi enää ottaa uusia. Mun pieni punapääni ❤
Jotain miehellekin
Koska en saanut rakasta miestäni kameran eteen, esittelen hänen vaatteensa sitten näin. Ensimmäisenä on Käpysen joustocollegesta ommeltu collegetakki. Vähän lyhyeksi tämä jäi, mutta vielä ihan käyttökelpoinen kuitenkin. Farkut tein vanhojen hajonneiden Jack&Jones-farkkujen mallilla. Piirsin näistä oikein kaavatkin talteen, jotta voin tehdä toisetkin, jos nämä miellyttävät. Tikkaukset olisi kuulemma pitänyt tehdä jollain näkyvämmällä langalla 🙂
Etana Elli
Kankaantuhojaiset alkakoot! Yksi laatikollinen kangasta pitäisi saada pois työhuoneesta, eikä uutta saa enää ostaa! Nyt säästetään rahaa tontin lupapapereita varten. Tilasin tämän collegen joku aika sitten Kestovaippakaupasta, mutta se osoittautui vähän liiankin paksuksi. Näin blogeissa kuitenkin ihania kuvia Ottobren Grandpa (4/2013) mallilla tehdyistä takeista, ja päätin kokeilla kaavaa. Koko tässä on 104, joka tällä kertaa osoittautui aivan liian isoksi. Vilho on hankalassa välikoossa, kun pituutta on jo hyvinkin 97 senttiä. Osa 98-kokoisista vaatteista/kaavoista on jo pieniä, osa 104-kokoisista sopivia, mutta jotkut sitten tällaisia valtavia. Parempi kuitenkin liian iso kuin liian pieni.. Tämä menee varmaan ihan mukavasti joskus syksyllä/talvella. Vilho on etanafani ja aivan haltioissaan tästä! Hän ei olisi millään malttanut riisua sitä pois, kun sovitimme sitä nepparien paikkojen mittausta varten.