Oranssi orava
Huh, tulipa melkoisen pirteä huppari! Olin jo vähän kahden vaiheilla, teenkö tätä lainkaan loppuun tällaisena, mutta positiivisen palautteen kannustamana sain tämän sitten tehtyä valmiiksi. Tämän hupparin lähtökohtana oli oravajoustiksen jämien hyötykäyttö. Ostin oranssin joustofroteen nimenomaan tätä tarkoitusta varten, ja olinkin lievästi järkyttynyt avattuani Metsolan paketin: oranssi on todella huomiovärioranssi. Oravat olisivat varmasti näyttäneet paremmilta yksivärisen mustan kanssa, mutta rakas mieheni kannusti minua tänä aamuna sanoen, että kyllä tämä sitten syksyn sateisessa harmaudessa on oikein kiva. Joustofroteet ovat siis Metsolan (orava ja oranssi), raitakangas on jostain muualta, en muista mistä. Kuvassa oikeanpuoleinen taskunkantti on ensimmäinen ompelemani kantti, joka on tehty yhdellä ompeleella ja tällä ohjeella. Toinen taskunkantti onkin sitten jo kauniin tasainen, ja tasku kaartuu nätisti. Kaavat ovat Ottobresta (3/2012) mallista Panda. Tosin huppuun piti tehdä oranssi suikale keskelle, sillä oravakangasta ei ollut riittävästi. Kankaan vähäisyyden vuoksi myöskään kuvioita ei saanut kohdistettua kuin toiseen suuntaan. Taskujen mallin otin saman lehden mallista…
Brum brum -kaivureita
Eikös se ole jo melkein syksy? Mun mielessäni ainakin, sillä töihin pitäisi lähteä reilun viikon päästä. Ompeluhuoneessani onkin nyt viime päivinä ollut takkitehdas. Tämän päivän takki on fleecekankainen pihatakki. Hupparitakin kaava on Ottobren (1/2012) Brum brum. Työkonefleece tilattiin tätä varten jo vuosi sitten, mutta en kokenut moista takkia tarpeelliseksi keväällä. Nyt on tilanne muuttunut kuitenkin sen verran, että Vilhoa on vaikea pitää poissa hiekkalaatikolta, ja hän todennäköisesti tarvitsee sinne alkusyksystä kevyen takin. Tämä kokonaan vuoritettu punaisella trikoolla, punaiset fleecen kappaleet ovat jämiä kaukalopussista. Hihoja pidensin melkoisen paljon alkuperäiseen verrattuna, samoin pituutta on kaiken kaikkiaan jonkin verran enemmän kuin koossa 98, jonka mukaan tämä ommeltu. Tässä on silti vieläkin lyhyemmät hihat kuin edellisessä Reindeer Safari -kaavoilla tehdyssä takissa
Giraffihuppari
Tämä malli olisi ehkä sopinut paremmin johonkin rauhallisempaan kankaaseen, tähän kaikki hienot tikkaukset katoavat täysin. Ehkä hihat edes olisi voinut tehdä yksivärisestä..? Varastossani oli kuitenkin vain Jättirätistä hankittua yksiväristä collegea, ja kokemuksesta tiedän, että kyseinen kangas on järjettömän nyppyyntyvää. Kirahvihousut menivät ihan kamaliksi jo ekassa pesussa. Okei, ei ehkä normaalilla mitta-asteikolla ihan kamaliksi, mutta mä olen vähän kranttu näissä jutuissa. Kaava on Ottobresta (4/2007) ja koko 92. Ehkäpä se on syksyllä vähän sopivamman kokoinen 🙂 Reikätaskut olivat yllättäen melko yksinkertaiset. Tikkaukset tein varmuuden vuoksi ompelukoneella tuki(repäisy)kankaan avustuksella. Hupun ja taskujen sisäosat ovat Eurokankaan ruskeaa trikoota, vaaleansininen resori Jättirätistä ja vaaleanpunainen mummulta. Minusta tuo vaaleanpunainen piristää koko paidan! Se oli valtavan hyvä valinta. Tikkasin huppua ja taskujen reunoja kaiken saumurilla ja käytin ensimmäisen kerran jotain muuta kuin valkoista tai mustaa lankaa! Peitetikki toimi täysin moitteettomasti tällä kertaa. Olisikohan syynä 1-vuotias apulainen vai overlock-lankojen ja neulojen käyttö? Jos jollain on muuten tietoa,…
Musta puku pienen pojan makuun
Ylihuomenna pitäisi lähteä häitä juhlimaan, eikä pojalla ollut mitään uutta päällepantavaa. Olihan se sitten tartuttava kangaskasaan ja saumuriin ja hurautettava kasaan uusi vaatekerta. Pääosassa on musta collegekangas ja mausteena on käytetty Ikasyriltä ostettua pupukangasta (joka valitettavasti on myyty loppuun!). Kaavaat pukuun poimin Suuri Käsityö-lehdestä numero 9/2010. Simppelit peruskaavat, jotka kuitenkin tuntuivat toimivan ihan hyvin. En tosin noudattanut kaavoja ihan täysin. Kaavoissa yläosa ei ole edestä auki ja taskutkin ovat erilaiset. Housujen takapuoleen kokeilin taas applikointia. Tällä kertaa tein ohjeiden mukaan, sain tukikankaan kiinnittymään kunnolla ja käytin taustalla myös repäisykangasta. Ei se kovin suuri ihme taida olla, että tällä kertaa applikointi oli tuhat kertaa helpompaa kuin aiemmin! Muistin jopa kiinnittää kokomerkin ja pesuohjeenkin mukaan 🙂
DC vai CD vai mikäsenytolikaan?
Siskonpoika toivoi 8-vuotissynttärilahjaksi DC:n hupparia. Noh, koska kaupan paidat olivat ihan superankeita (ja kalliita), tämä täti päätti tehdä mokoman itse! Elikkäs menin ja ostin mustan hupparin ja valkoista collegekangasta. Piirsin DC:n logo tietokoneen ruudulta paperille, leikkasin logon sekä liimakankaasta että collegesta ja silitin kankaan kiinni hupparin etumukseen. Tuo onnistui jopa paremmin kuin odotin 🙂 Toivottavasti lahjan saaja on samaa mieltä. Vähän mieleni keveni, kun kuulin pojan pyytäneen mummiaan kutomaan villapaidan, jossa olisi DC:n logo 🙂
Sinivalkoista Riinun tyyliin
Remonttievakon aikana ompelin äitini saumurilla (joka muuten omaani verrattuna toimii kuin unelma) ja ompelukoneella Vilholle uusia vaatteita. Tarve collegetakille alkoi olla akuutti, ja muut osat syntyivät ikään kuin sivutuotteena, kun kerran pääsi ompelun makuun. Olin ostanut turkoosin interlocktrikoon jo aiemmin keväällä, mutta pojan kasvaessa huikeaa vauhtia en viitsinyt ommella siitä aiemmin mitään. Nyt olikin ihan viimeiset hetket tehdä ainakaan bodya kankaasta, sillä kangasta oli pituussuunnassa juuri ja juuri tämän 74-senttisen puvun verran. Takki ja verskat on ommeltu alkujaan vaippakankaaksi ostamastani luomubambusta. Totesin nimittäin jossain vaiheessa, etten todellakaan tarvitse enempää vaippoja ja päätin ommella kankaasta vaatteita. Kaavat bodyyn ja huppariin otin Ottobre-lehdestä, verskojen kaavat piirsin vanhoista Me&I-verskoista, tosin isommassa koossa. Me&I:n kilppariverskat ovat olleet niin hurjassa käytössä mielettömän istuvuutensa ansiosta, että samalla mallilla täytyi saadat isommatkin! Lopulta setin suunnitteluun kului enemmän aikaa kuin ompeluun. Verskat hurautin kasaan muutamassa minuutissa pelkällä saumurilla, eikä noissa muissakaan montaa ompelukonesaumaa ole. Kyllä nyt pitäisi pojan…