Vaaleanpunaista terapiaa
Tänään oli surullinen olo. Mikäs auttaisi ikävään oloon ja päivään paremmin kuin ihana vaaleanpunainen kukkamekko? – Ei mikään! Niinpä menin ja ompelin sellaisen. Ostin pehmeän ja joustavan babycord-sametin joskus syksyllä Raision Linnan Kankaasta. Onneksi tajusin ommella sen nyt, kun siitä vielä sai jotain. Kankaasta ei nimittäin jäänyt jäljelle kuin pari pientä suikaletta. Vaikka tavoistani poiketen ompelinkin tällä kertaa sametin nukan alaspäin, muistin sentään leikata kaikki palat samaan suuntaan – mikä ei ollut täysin päivänselvyys tällaisena (sairasloma)päivänä. Kaavat ovat Ottobresta (6/2012), mallina pallohelma, koko 86. Tosin tässä mekossa ei tosin ole pallohelmaa eikä se ole täysvuoritettu. Rypytyksetkin laitoin vain etukappaleeseen.
Retkellä taikametsässä
No niin. Taikametsähupparini on lopultakin valmis. Eihän tästä tullut lainkaan sitä, mitä tästä piti tulla, mutta monen mutkan kautta syntynyt lopputulos on enemmän kuin mieleinen! Taikametsäkangas on joustofroteeta ja siinä mielessä uniikkia, että sitä on teetetty Facebookin Ompeluelämää-ryhmän toimesta kaiken kaikkiaan 600 metriä, josta jokaisella ryhmässä riittävän pitkään olleella oli oikeus ostaa (ainakin toisella kierroksella vain) yksi metri. Alkujaan kuvittelin ompelevani taikametsämetristäni täysvuoritetun hupparin. Tein koeversion, muokkasin kaavat sopiviksi ja totesin sitten, että eihän tuollaista voi ommella metristä kangasta. Palasin lähtöpisteeseen. Sitten eräänä päivänä törmäsin Ompeluelämää-ryhmässä ihanaan hupulliseen liivihameeseen. Liivihame on ommeltu laulukalajoustofroteesta (jota minultakin löytyy nyt varastosta), mutta samasta blogista löytyy mallista versio taikametsäkankaallakin. Tein siis ensimmäisen version hihattomana. En tiedä, mikä siinä mättäsi, mutta se ei ollutkaan ihan sitä, mitä olin kuvitellut. Selailin taas vaihteeksi Ompeluelämä-ryhmän kuvia ja törmäsin kuin törmäsinkin lyhythihaiseen huppariin! Ja siinä se oli! Purin hihansuiden kanttaukset, kaivoin kaavakansiostani sopivankokoiset hihankaavat ja leikkelin jäljelle jääneestä…
Oravamekko
Metsolan oravakankaasta syntyi ensimmäisenä MINULLE liivihame/tunika. Kaavat mekkoon nappasin 10/2011 Suuri Käsityö -lehdestä (liehukemekko). Liehukkeita tästä saa hakemalla hakea – eikä siltikään löydä – mutta mekon malli oli juuri oikeanlainen. Tämä käy siis talvella farkkujen kanssa ja kesällä ihan yksikseen. Ohjeesta poiketen laitoin vetoketjun eteen, sillä nyt tuo mekko sopii myös imetysvaatteeksi 🙂 Kangas on ihanaa pehmeää joustofroteeta, ja sitä jäi jäljelle niin paljon, että Vilho saa tästä vielä jossain vaiheessa haalarin (autohaalarin kaavoilla). Tämän aamun suurin ilo kuitenkin oli se, että sain saumurini peitetikin pelittämään! Jee! Nyt voin vain ihmetellä, että miten sen tajuamiseen, että käyttää väärää langoitusreittiä, voi kulua kuukausitolkulla aikaa… Tänään luin ohjekirjan läpi oikein ajatuksella, langoitin koneen ja kas! Saumuri ompelee peitetikkiä kuin unelma!