Riiviölle Riivaleita
Ompelut etenevät todella hitaasti tällä hetkellä, sillä koitan saada kandidaatintutkintoni valmiiksi tänä talvena. Pääsin yliopistoon jo syksyllä 2008, joten vähitellen pitäisi saada edes jonkun tason tutkinto pakettiin. Vähän vain ovat nuo lapset ja työt häirinneet sekä opiskelua että harrastamista viime vuosina. Pakerran siis kaikki vapaat illat koulutöitä, päiväunien aikaan olen useimmiten yliopistolla tai matkalla sieltä kotiin. Lisäksi kaksi iltaa viikosta kuluu siihen, kun katselen muiden ompelevan työväenopiston lastenvaatekurssilla. Aikamoinen hoitovapaa siis 😉 Olin jemmannut tätä(kin) kangasta ties miten pitkään kaapissa. Ostin sen joskus hetken mielijohteesta, enkä sitten kankaan saatuani ollut enää ihan varma, tykkäsinkö siitä vai en. Se hautautuikin sitten kaapin perukoille pitkäksi aikaa. Viime viikolla kävin Name Itin Midseason salessa Vilhon kanssa, ja bongasimme nämä ihkut farkut sieltä alta 12 eurolla! Heti nähtyäni nämä tajusin, että nyt minun on ommeltava paita niistä Riivaleista! Tämä on tehty sillä jollain Ottobren mystisellä kaavalla, johon en ole merkinnyt muuta kuin koon. Erinomainen…
Laukku kierrätysmateriaaleista
Pitäisikö myydä kaikki kankaat pois ja hankkia tilalle pelkkää nahkaa?! Kaikki kangasompelukset tuntuvat onnistuvan vähän niin ja näin, mutta nämä nahasta tehdyt on minusta ihan upeita! Olen taas ihan fiiliksissä! Jään ihan sanattomaksi kaikista superlatiiveista, kun ajattelenkin tätä laukkua. Lähtökohtana oli Riimingan Iso-Sinikka laukku, joka oli päällyskankailtaan ihan riekaleina kahden (tai kolmen) vuoden päivittäisen käytön jäljiltä. Laukku on ollut ihan loistava. Koko on täydellinen sekä opiskelukäytössä että hoitolaukkuna. Aloitettuani tänä syksynä taas uudelleen ikuisuusopiskeluni yliopistolla laukku tuli taas päivittäiseen käyttöön, eikä se alkuperäisessä muodossaan ollut enää ollenkaan käytettävä. Laukun sisäosa oli kuitenkin täysin ehjä. Sisätaskussa ei ollut reikiä ja vetoketjut toimivat. Myös hihna oli siisti ja ehjä. Ei siis tarvittu kuin uusi pinta. Ensin suunnittelin uutta puuvillalaukkua, mustaa sellaista. En kuitekaan löytänyt sopivaa kangasta. Projekti venyi, ja minä jatkoi rikkinäisen laukun käyttämistä. Nahkatossujen suunnitteluvaiheessa äitini varastosta löytyi kaksi vanhaa nahkatakkia, jotka sain omia projektejani varten. Tässä on nyt niistä toinen,…
Tähtitossut nahasta
Nämä ihanat tossut ovat myynnissä! Luit oikein, myynnissä! Voit siis huutaa ne itsellesi Saumanvaran Roosa nauha -huutokaupasta 10.10.2014 eli tämän viikon perjantaina. Nämä ovat ihanan pehmeää nahkaa ja tehty täsmälleen samalla mallilla kuin edellisetkin (eli omalla kaavalla). Koko on siis n. 21, pohjan pituus on 14 cm. Aika tiukkaa tekee luopua näistä, mutta en ehkä tarvi (tai siis EINO ei tarvi) kaksia samankokoisia tossuja…
Vähän söpöilyä pikkupojalle
Miten yhden pikkuisen neuletakin valmistuminen voikin kestää näin kauan! Ostin langat joskus kesällä Salosta ja aloitin tämän neulomisen silloin. Kaikki vyötteet ovat hävinneet, joten en enää tiedä, mitä lankaa tämä on. Lanka on kuitenkin ihanan pehmoista merseroitua puuvillaa, Dropsin tai Sublimen. Kuten näkyy, en ole neulonut liikaa viime aikoina. Se näkyy heti epätasaisena käsialana, mutta onneksi nuo epätasaisuudet tasottuvat nopeasti käytössä. Malli on muokkailtu pojalle sopivampaan muotoon Modan 10/2013 mallista 31. Koko on luultavasti 1/2v.
Tilkuista haalariksi
Eilen tulivat myyntiin Majapuun uudet merinot, mutta kerrankin olin fiksu ja tarkastin, mitä minulla oli jäljellä viimevuotisista. Kaapista löytyi pieni Eurokankaan muovipussi, joka oli sullottu täyteen merinoa. Sinistä jääkarhua oli yllättävän paljon, lähes täysi haalarin mitta, ja muitakin riittävästi. Jätin siis uuden tilauksen napsuttelematta ja ompelin saman tien kaipaamani villahaalarin. Hihat leikkasin kolmeen kertaan. Esimmäiset hihansuut olivat turkoosit ja liian lyhyet. Tajusin vasta ompeluvaiheessa, että unohdin lisätä niihin jääkarhukankaasta uupumaan jääneen mitan. Leikkasin siis uudet palat ja ompelin ne paikoilleen. Tuijottelin haalaria hetken. Siitä tuli sirkusolo. Ihan kauhea. Purin turkoosit hihansuut pois ja leikkasin tilalle vielä näitäkin pidemmät ja leveämmän palat mustavalkoraidallisesta merinosta. Ja kyllä. Näin tämä on niin täydellinen kuin paloistani oli mahdollista saada. Jopa vetoketju on luonnonvalkoinen kuten jääkarhut ja raidatkin! Kuten arvata saattaa, kaavoina on taas Ottobren Indian Elephant. Pidensin nyt kuitenkin haaramittaa melko reilusti, jotta haalari ei jää heti ahtaaksi. Muutoin merino antaa sen verran paljon…