Matosta pöytäliinaksi
Eräänä päivänä Vilho toi mummin luota mukaan läjän vanhasta matosta purettua kudetta. Mummi oli katkaissut vanhan maton ja antanut välistä purkamansa kuteet Vilholle. Muutaman päivän ajan katselin, kun kuteista viriteltiin ties mitä esteitä ja koristeita ympäri taloa, mutta sitten kyllästyin kompastelemaan niihin. Minulla oli mielessä epämääräinen muistikuva matosta, joka oli tehty virkkaamalla ohuempaa lankaa tai narua kuteen ympärille, ja päätin kokeilla tekniikkaa. Löysin lanka-arkusta vajaan kerän merseroitua luonnonväristä puuvillankaa ja ryhdyin toimeen. Lanka ja kude kuluivat molemmat sopivasti loppuun, mutta eihän tästä mattoa tullut, sillä se jäi näin pieneksi. Matto muuttuikin siis pöytäliinaksi, sillä se sopii täydellisesti olohuoneemme vihreisiin tekstiileihin – jotka tosin eivät näy kuvassa. Merseroidun langan ansiosta muuten hyvin karkessa ja paksussa liinassa on silkkinen hohto. Tämä onnistuikin täysin yli odotusten! Yksi katastrofi tällekin matkalle mahtui. Päätin nimittäin silittää valmiin liinan. En kuitenkaan tullut ajoissa ajatelleeksi, että 70-luvun matonkude on luultavasti keinokuitua. Liinassa on nyt siis varsin karhea…
Tossut syksyn kerhoihin
Näin kuvan tämäntyyppisistä tossuista käsityöryhmässä, jossa joku kyseli kaavoja tällaisiin tossuihin. Ihastuin tossuihin välittömästi, ja koska olin juuri aikeissa tehdä Einolle kerhotossut, päätin kaavoittaa nämä itse. Ihan pientä säätöä kaava kaipaa vielä, mutta aika ihanat näistä tuli! Nahka on paksua mutta pehmeää, aivan ihanteellista tällaisiin! Oikeat kengännauhat olisivat helpommat sitoa, mutta kyllä tämä nyörikin toimii.
Maissipaita
Toinenkin vaate pääsi vasta nyt kuvattavaksi. Tämä valmistui joskus kesällä ompeluryhmän perjantaihaasteeseen. Kankaana on single- ja farkkutrikoota, kuviot olen painanut kankaaseen maissilla. Aika hauska tästä tuli, vaikka tarkoituksena olikin löysä A-mallinen toppi, jollainen tämä – kuten kuvista näkyy – ei todellakaan ole. Käyttöön tämä on kuitenkin päässyt, vaikka kuvia en olekaan saanut aiemmin otettua.
Ihana mekko melkein farkusta
Tein tämän jo aikoja sitten, mutta se jäi kaiketi kuvaamatta tai vähintäänkin bloggaamatta. En ainakaan itse löytänyt tätä blogista, vaikka muistan laittaneeni kuvan joskus Facebookin ompeluryhmään näytille. Kaava on Burdasta, olisikohan 2015 touko- tai kesäkuun numerosta. Lainasin lehden kirjastosta. Mekko on ommeltu napakasta farkkutrikoosta ja tikattu sinapinkeltaisella tikkauslangalla farkkujen tyyliin. Suomalaiseen kulttuuriin ei yleensä kuulu itsensä kehuminen, mutta kyllä tää on mun mielestä ihan törkeän hyvännäköinen mun päälläni. Olen kaivannut kovasti Burdan kaavoista ompelua, sillä ne useimmiten istuvat suoraan ilman muutoksia päälleni toisin kuin suomalaisten lehtien kaavat. Vyötärö on oikeassa paikassa ja pituudet sopivia. Ainut miinus kaavoissa oli kauluksen alavara. Sen olisi pitänyt olla isompi, jotta halkio voisi lerpsuttaa avoinna. Nyt tuohon oli pakko pistää pieni kiinnike, ettei alavaran reuna näy. Tämä oli kaiken lisäksi superhelppo ommella! Kuvaussessiokin oli hulvaton. Kuvasarjaan sattui melkoisia ilmeitä ja asentoja, tässä julkiseen levitykseen kelpaavat siistit ja sievät. Pakkohan sitä oli vähän panna jalalla koreasti,…
Vakosamettihousut ja pappatakit pojille
Ostin punaisen vakosametin varta vasten näitä housuja varten alkukesällä Jätti-Rätistä. Vanhat punaiset housut olivat jo auttamattomasti liian pienet, enkä äkkiseltään löytänyt muuta materiaalia kirkkaanpunaisena. Collegekangas ei siis ollut vaihtoehto. Einon housujen oranssi vakosametti löytyi kangaskaapista. Olen tehnyt siitä joskus housut Vilholle. Malli on superkiva! Tietysti tämä bloggaus on viivästynyt niin paljon, etten enää muista, mikä tämä kaava oli. Ottobresta joka tapauksessa. Mallissa mainittiin, että tämä on kapea, ja se piti paikkansa. Ohjeesta poiketen lisäsin kuitenkin säädettävän kuminauhan vyötärölle ja hyvä niin, koska ilman sitä nämä eivät olisi pysyneet päällä. Vilhon harmaa neulostakki on Noshin bussineulosta, jonka ostin muistaakseni viime syksynä. Einon neulostakin kangasta on jemmattu vielä pidempään, ainakin 1,5 vuotta. Koitin jo myydäkin sitä, mutta koska ostajaa ei löytynyt, ompelin sen sitten tällaiseksi. Einon takin nepparien olisi pitänyt alkaa ylempää, mutta minulla ei ole enää enempää Prymin kansineppareita. Kummankin pojan housuissa on valenappi, jonka alla on neppari. Einon housukangasta oli…
Pihaa, kierrätysompelua ja vaippoja
Kesä on kulunut taas isoksi osaksi pihatöiden parissa. Muutama isompi projekti on vielä kesken, mutta laitan niistä kuvia, kun valmistuvat – toivottavasti vielä ennen talvea. Vaippojen taustalla näkyy viimeisintä kaivuutyötä. Minä olen hionut ja maalannut huonekaluja sekä kaivanut pihaa, mies on tehnyt grillikatokselle seinät ja ovet. Nyt meillä onkin siis pihassa grillikatoksen sijaan noin 20-neliöinen pihamökki, meidän oma kesämökki. Uimaankin on sopiva matka, kun allas on vieressä terassilla! Ja mikä tärkeintä, yöksi pääsee nukkumaan omaan sänkyyn. Joku ehkä jo arvasikin, etten oikeasti ole ollenkaan kesämökki-ihminen, mutta minusta on ihanaa saada kesämökki kotipihaan! Sain vihdoin tehtyä vaipat. Ostin kankaat, kun Eino oli muutaman kuukauden ikäinen. Siitä on nyt yli vuosi, luultavasti puolitoista. Tai vähän enemmän. Nyt ne ovat tässä, sopivat ja valmiit käyttöön! Ompelin myös pitkät pätkät retrokuvioisia joustofroteita taittoimuiksi. Ehkä nyt ei niin paljoa haittaa se, ettei tämä juniori ole vielä valmis olemaan vaipaton kuten veljensä oli hänen iässään. Kasvimaan…
Trashion-paita
Olin säästänyt vanhan puuvillapyjamani, joka oli revennyt takapuolesta, sillä ajattelin sen kelpaavan vielä uusiokäyttöön. Eräänä perjantaina ompelinkin sen ompeluryhmän perjantai-illan Trashion-tempauksessa pienempään kokoon. Vilhon paita on siis muokattu omasta vanhasta pyjamanpaidastani. Tämän ei ole tarkoitus olla yöpaita, vaikka itse en pääse siitä mielikuvasta eroon. JOS meille tulisi helteitä vielä tänä kesänä, tämä olisi oivallinen hellepaita. Lähes lähikuultavan ohut puuvilla on yksi kevyimmistä ja viileimmistä materiaaleista kuumalla ilmalla. Tänä kesänä olemme kyllä pärjäilleet hyvin collegetakeilla ja sadevarusteilla! Mutta vielähän tässä on kesää jäljellä.
Keltaista kylmään kesään
Facebookin ompeluryhmässä heitettiin haaste keltaisesta ompeluksesta. Ensin ajattelin, ettei minulla edes ole keltaista kangasta, mutta sitten silmiin osui työpöydällä lojuvat keskeneräiset housut. Nehän olivat keltaiset! Keltaisiin housuihin löytyi kaapista harmaa-keltaraidallista resoria. Aloin miettiä, ettei Einon garderobista ehkä löydy montaa sopivanväristä paitaa näiden housujen kaveriksi, joten päätin tehdä sellaisen. Kangaskaapissa oli juuri sopivaa harmaata trikoota. Yksivärinen paita yksiväristen housujen kanssa tuntui kuitenkin vähän liian peruspertsalta. Koska sopivaa silityskalvoa ei ollut, enkä jaksanut applikoida paitaan mitään, menin lanka-arkulleni. Sieltä löytyi täydellisesti housujen keltaiseen mätsäävä puuvillalanka, josta virkkasin auton ja peräkärryn pienen autopojan paitaan! Valmiit kuviot ompelin sitten koneella kiinni rinnukseen. Blogipäivitykseni ovat nyt vähän jumissa, sillä pöytäkone, jolla yleensä näitä teen, hajosi. Tai ei nyt sentään koko kone, vain se likimain olennaisin eli kiintolevy. Nyyh. Sinne meni uuden ulkoasun vesileimat ja kaikki. Toivottavasti jotain on vielä pelastettavissa. Siellä oli nimittäin myös kaikki koulutyöni, joita olen luonnollisesti varmuuskopioinut… niin en juuri lainkaan.
Maksimittainen mekko karkkiväreissä
Löysin tämän ihanan viskoositrikoon Jätti-Rätin laarista ja ihastuin ikihyviksi. Aika epämiellyttävää tätä oli ommella, kun kangas venyi ja paukkui. Valmiin mekon purin sekä helmasta että poikkisaumasta pari kertaa. Joka kerta lyhensin tätä vähän. Yläosaa pienensin paljon myös sivusuunnassa, sillä kaava ei ollut joustavalle kankaalle vaan batistille tai harsokankaalle (mitä ikinä jälkimmäisellä tarkoitetaankaan). Tästä tuli silti ihana. Sellainen löysä ja rento, kuten halusinkin. Yläosaan olisi pitänyt laittaa tukikangas. Nyt se venyy päällä turhan paljon. Kangasta ei ollut tarpeeksi – ihan kuin näin olisi käynyt joskus aiemminkin – mutta leikkasin helman ristiin, kun huomasin, että raidat menevät ihan siististi. Niin kamalan luirua ja venyvää tämä oli, etten jaksanut olla raitojen kanssa ihan millintarkka. En aio katsella helmaa niin tarkkaan, että se häiritsisi! Malli on Burdasta 5/2014. Sivusaumassa on taskut, mikä on ehdoton jättiplussa tälle mallille!
Onkipojalle
Kuulin tässä päivänä jonain, että Suomalaisessa kirjakaupassa on ollut myytävänä Pentelin kangasliituja. Siispä suuntasin Suomalaiseen, kun kävimme viimeksi kauppakeskuksessa. Sieltä löytyikin paketti liituja. Eilen illalla luin Vilholle iltasaduksi Pupu Tupunaa, jossa sorsan jalkaan oli kiertynyt siima. Yhtäkkiä mieleen tuli tällainen kuosi. Mielikuvassani tämä oli harmaalla pohjalla, mutta koska minulla on tällä hetkellä kovin vähän yksivärisiä kankaita, kuvio päätyi mintunvihreälle collegelle – eikä muuten ole hullumpi tämäkään! Vahaliidun väri on niin paljon kauniimpi kuin tussin! Näillä voisi piirrellä enemmäkin, jos vain kestävät pesua. Olen oikeastaan aivan rakastunut tähän! Vetoketju olisi voinut olla joko punainen tai valkoinen, mutta kumpaakaan ei sattunut kotoa löytymään. Ei tuo harmaakaan nyt ihan hullu ole. Oli muuten aika kätevää, kun sai ilman suurempaa säätöä kuviot kohdistettua!