Ensimmäiset mattoni
Kävin viime lukuvuonna kudontakurssilla, mutta sen aikana ehditiin juuri ja juuri saada loimi kangaspuihin. Itse kutominen jäi oman aktiivisuuden varaan. Matot olisivat varmasti jääneet kutomatta, ellei loimi olisi ollut omissa kangaspuissani. Kävin siis kesällä gradun kirjoituksen lomassa muutaman kerran kutomassa ja sain aikaseksi kaksi mattoa, joista kumpikaan ei ole täydellinen. Räsymatto on suht tasainen, mutta raidat eivät ole ihan sellaiset, kuin toivoin. Viimeinen oranssi raita jää ikään kuin kesken, mutta kudoin sen silti tuonne, sillä loppu loimi olisi muuten jäänyt käyttämättä. Villamatossa taas raidat ovat kauniit, mutta matto levenee toisessa päässä! En ole saanut otettua siitä kunnollista kuvaa, joten lopussa on vain kännykällä otetut kuvat. Räsymaton kuteet on kokonaisuudessaan tekstiilijätettä. Käytännössä se tarkoittaa vanhoja käytöstä poistettuja vaatteita, vääränkokoisia verhoja ja pöytäliinoja, kuluneita lakanoita ja kaapissa vuosia pyörineitä kankaanpaloja. Tähän mattoon on kudottu paljon muistoja, sillä matossa on muun muassa parit omat lempihousuni, lapsuudesta asti mukanani kulkeneita lakanoita ja edesmenneen isäni…
Syksyn sävyjä
Olen kesän aikana ommellut vähän ja bloggannut vielä vähemmän. Eilen palautin kuitenkin gradun esitarkastusversion, ja ohjaaja lupasi antaa siitä palautetta vasta kolmen viikon päästä. Voin siis hyvällä omallatunnolla unohtaa sen projektin ainakin hetkeksi. Ompelin nämä legginsit tosiaan jo jonkin aikaa sitten. Tunika on vielä vanhempi, ja löytyy blogistakin. Nyt ompelin leggarien ja tunikan kaveriksi pipon. Tietysti myös nuo aiemmin kesällä neulomani asusteet ovat kuin tehdyt tähän kokonaisuuteen! Tein nämä syksyä varten, sillä alan kulkea kouluun Raumalle, jonne on meiltä 45 minuutin ajomatka autolla, bussilla vielä pidempi. En lainkaan kaipaa noille matkoille mitään kiristäviä vaatteita! Lisäksi okrankeltainen näyttää hyvältä luumunvärisen kanssa – ja minullahan on luumunväriset Kujeen nauhasaappaat. Alla vielä kuva ilman tunikaa. Kangas on (muistaakseni) Kankaamon joustocollegea, kaavan olen piirtänyt itselleni Mallikelpoisen ohjeella.
Tilkkuhuppari ja pupupaita
Facebookin ompeluryhmässä oli tässä kesällä haaste, jossa piti antaa jonkun muun valita kolme kangasta ompelijan omista varastoista. Kankaat piti sitten laittaa yllätyspussiin, jonka sai avata muutaman päivän päästä. Minun pussissani oli tätä turkoosia sydänvelouria, vihreänkirjava sekoitekangas ja harmaa-sininen puuvilla. Puuvillasta tein lippiksen 2-vuotiaalle Einolle heti haastepäivänä, mutta tämä jäi leikattuna odottelemaan ompeluinspiraatiota. Nyt kuitenkin vihdoin kokosin sen. Huppari on siis Vilholle ja kokoa 122. Kaapista ei meinannut millään löytyä sopivaa vetoketjua taskua varten, joten päätin laittaa jotain ihan muuta. Tämä ihana rengasketju on ostettu ajat sitten Majapuun avoimista ovista, mutta se oli unohtunut laatikkoon. Halusin punaisen vetoketjun kunnolla esiin ja aloin mallailla vaihtoehtoja. Muistin yhtäkkiä punaisen sydänkankaan, josta Vilho toivoi paitaan vaikka taskua. Taskussa se nyt sitten onkin. Koko paidan etuosan puna-sininen osa on nimittäin yhtä isoa taskua. Punainen raita on vain paidan etuosassa, takaosa on sini-musta. Kun olin ommellut vetoketjun ja punaisen raidan paitaan, huomasin, että vetoketju näyttää suulta.…
Hellemekko
Ompelin tänään täysin ex tempore itselleni hellekon kankaasta, jonka hankin kolme vuotta sitten odottaessani Einoa. Tästä piti alkujaan tulla helletunika, johon mahakin mahtuu, mutta muutama vuosi ehti vierähtää, ennen kuin sain mekon ommeltua. Nytkin tähän mahtuisi maha, mutta sellaista ei ole enää tarkoitus kasvattaa. Nyt tämä on vain ihanan vilpoisa väljä mekko! Tämä toimii myös käsityökirjahaasteen toisena osana. Ompelin siis ensimmäisen vaatteen Aikuisten mekkotehtaasta, jonka olen omistanut jo hyvän aikaa. Mekon kaavana on Aikuisten mekkotehtaan Aino vähän kavennetussa koossa 38. En ole varma, mitä kaikkea kaavasta muutin, koska piirsin se jo aikoja sitten, mutta ainakin hihat on erilaiset. Pääntiellä on alavara, ja hihoissa ihan pienet käänteet. Helmaan ompelin pienen kaiteleen, joka kankaasta jäi jäljelle. Kaitale on tarkoituksella aavistuksen kapeampi kuin helma. Ei tämä mikään edustusmekko ole, mutta ehkä tällä kehtaa lähikauppaan mennä, jos laittaa vaikka vyön. Kotipihassa minä kesällä joka tapauksessa enimmäkseen olen. Näköjään valitsin pihastani sen suunnilleen epäedullisimman kohdan,…
Heinäkuun herkulliset villat!
Aloin neuloa sukkia muistaakseni juhannuksen tienoilla – tai sitten ne valmistuivat silloin. En enää muista. Kynsikkäitä neuloin pidempään tai pikemminkin harvemmin, ja ne valmistuivat tällä viikolla. Ajattelin vielä ommella näihin mätsäävän pipon, ja jotain voisi neuloakin, kun lankaa jäi vielä jäljelle. Lankaa oli jäänyt aika iso kerä jäljelle joulukalenterisukistani, ja ajattelin, että se riittäisi vielä lyhyisiin. No, eihän se tietystikään riittänyt, vaan toisesta sukasta jäi puutumaan pieni pätkä kärjestä. Lanka oli kuitenkin yhä valikoimissa, joten ostin uuden kerän Prismasta. Kun sukat valmistuivat, minulla oli taas valtava kerä ylimääräistä lankaa. Kuten kuvista näkyy, toinen sukka ei ole ohjeen mukainen, sillä iso letti keskellä alkaa sukissa eri kohdasta. Huomasin virheen niin myöhään, etten enää viitsinyt purkaa sukkaa. Uudesta kerästä neuloin vielä kynsikkäät samalla sukkien kuviolla. Unohdin neuloa joustinneuletta peukaloon, mutta se ei haitanne. Peukalo tuli myös vähän liian lähelle kuviota, ja kuvio kääntyy vähän liikaa toiselle sivulle. Muuten nämä ovat ihan hauskat. Ranteessa…
Puuvillaa hellepäiviin
Ostin paitakankaan jo joskus kesäkuussa ensimmäisten helteiden aikaan. Paidat jäi kuitenkin ompelematta, koska gradu. Kaavat on muokattu kesän 2016 Ottobren mallista. Pidensin hihoja jonkin verran ja valitsin koon tällä kertaa mittojen mukaan. Pienemällä on koko 104 ja isommalla 128. Tein yhden kauluspaidan tuossa aiemmin, mutta se oli liian pieni isommalle ja liian suuri pienemmälle. Nyt vahingosta viisastuneena otin tarkat mitat ja pidensin hihoja ainakin neljä senttiä! Kankaat ovat Jätti-Rätistä, ja tarkoitukseni oli tehdä paidat, joissa voi rauhassa rymytä pitkin kotipihaa hellepäivinä ilman vaaraa ihon palamisesta. Pienellä autofanilla on paidassaan auto- ja sieninappeja, jotka ostin joskus muutama vuosi sitten Riemulin kivijalkakaupasta. Isommalla on paidassaan erivärisiä pyöreitä nappeja, luultavasti samasta paikasta hankittuja. Keväällä tai alkukesästä blogeissa pyöri myös haaste, jossa piti tehdä jotain jokaisesta käsityökirjasta, jonka omistaa. No, pääsin nyt ensimmäiseen. Isomman pojan housut on siis tehty Olipa kerran housupuntti -kirjan ohjeella. Aika monta korjauskierrosta jouduin tekemään, mutta kyllä nuo nyt ihan…
Yhdistelmävaunujen verhoilu
Tämä on ollut yksi ikuisuusprojekteista, ja se olisi jäänyt varmasti ikiajoiksi keskeneräiseksi, ellei syysvauvaa odottava ystäväni olisi innostunut näistä vaunuista. Aloitin verhoiluprojektin jo odottaessani Einoa kolme vuotta sitten. Vanhat kankaat haisivat varastolle ja vanhalle talolle. Minua inhotti jo pelkkä ajatuskin siitä, että lapseni mahdollisesti joskus nukkuisi niissä – edes silloin tällöin. Suurimman ongelman aiheutti rungon sininen väri. En halunnut sinisiä vaunuja. Näin jälkiviisaana voisin todeta, että olisi vaan kannattanut valita jotain runkoon sopivaa kangasta. En kuitenkaan valinnut. Tein vaunujen sisäosat Tuokion vihreästä Naapurit-kankaasta, jota minulla oli vähän jäljellä silloisten olohuoneenverhojen jäljiltä. Päälliset tein suklaanruskeasta enstexistä, jota ostain Jätti-Rätistä. Kuomuun ompelin ylös valkoiset tereet ja alimpaan saumaan heijastintereen. Ikäänkuin olisin ikinä oikeasti aikonut käyttää näitä vaunuja. Meillähän oli jo tuolloin vallan mainiot Crescentin yhdistelmät, jotka olimme ostaneet uutena esikoiselle, mutta täytyyhän sitä jokaisen yhdet yhdistelmävaunut verhoilla, eikö?! Purin siis kappaleiksi kaikki osat, joiden käyttötarkoituksen osasin arvata. Kuvissa näkyvien osien lisäksi tein…
Kesämökki takapihalla ja vimmaiset leggarit
Aloitimme takapihan grillikatoksen kunnostamisen jo viime kesänä etsimällä lahjoituspalstojen kautta vanhoja ikkunoita. Mieheni myös laudoitti katoksen seinät ja lisäsi siihen tukirakenteita viime kesänä. Mökki maalattiin vaaleanharmaaksi ja ikkunanpuitteet valkoisiksi. Päädyn pariovet saatiin myös paikoilleen jo viime vuonna, ja takapihan terassilta mökkiin vievät portaat uusittiin. Aiemmin näiden portaiden tilalla oli pitkä korkea ”laituri”, jonka päässä oli jyrkät askelmat. Laudat loppuivat kesken, joten askelmat ovat vielä vähän harvat. Mieheni kyllästyi myös loputtomaan nurinaani kasvihuoneesta, tai pikemminkin sen puutteesta, ja rakensi minulle pikkuisen kasvihuonekaapin mökin seinustalle. Tämäkin on tehty viime vuonna hankituista vanhoista ikkunoista. Sisältä puuttuu vielä välihylly, jonka olisi tarkoitus roikkua ylhäältä ketjujen varassa. Saa nähdä, muistammeko ostaa ketjua tänä kesänä! Mökki sai myös hienot liukuovet vähän ennen juhannusta, joten naapuruston kissat eivät toivottavasti enää pääse sinne majailemaan – tai tappelemaan. Juhannukseksi pesimme mökin ja maalasimme seinät sisäpuolelta valkoisiksi. Vain yksi päätykolmion puolikas piti jättää maalaamatta, sillä vähän halvemmalla ostetut lisälaudat olivat…
Pikinit päälle
Edelliset ihan kaupasta ostamani bikinit venyivät melkoisesti kahden raskauden jäljiltä, eivätkä ne oikein enää olleet parhaimmillaan. Tykkäsin kuitenkin kovasti niiden mallista, ja koska uima-asujen etsiminen kaupoista on ollut tähän mennessä aina pitkä ja tuskainen taival, päätin ommella itse uudet vanhojen mallilla. Viime talvena – kyllä, luit oikein, viime talvena – ompelin itselleni sitten nämä. Yläosan helmaa pidensin vähän, mutta muuten nämä ovat suora kopio vanhoista. Tykkään keskivartalon peittävästä uimapuvusta, mutta inhoan yksiosaista perinteistä uikkaria. Tässä yhdistyy nyt bikinien ja perinteisen uimapuvun parhaat puolet. Kaksiosainen on minusta helpompi pukea ja mukavampi päällä, mutta toppiyläosa peittää vatsan. Housut näyttävät ja ovatkin kapeammat kuin yläosa, sillä halusin housujen pysyvät päällä, kun taas yläosa saisi mieluiten laskeutua melko vapaasti. Kangasvalinta mietitytti enemmän kuin paljon. Tämä on nimittäin scubaa. Tämänpäiväisen testin perusteella kuivuminen kestää iäisyyden, mutta housut pysyvät jalassa. Liiveissä on vuorina läpikuultavan ohutta trikoota ja kuppeihin saa laitettua pienet muotoonpuristetut toppaukset, jotka purin vanhoista…
Vauvalahja vieraalle ja mintunvihreää omalle murulle
Ompeluryhmässä on tänä vuonna ommeltu vauvalahjoja toisille ryhmäläisille. Itse valitsin lahjan saajaksi vauvan, jonka laskettu aika oli oma syntymäpäiväni 19. toukokuuta. Koitin vähän seurata saajan äidin omia ompeluksia ja instakuvia, jotta saisin jonkulaisen mielikuvan hänen tyylistään ja mieltymyksistään. Toivottavasti onnistuin! En tehtävään lupautuessani tiennyt, olenko tekemässä vaatetta tytölle vai pojalle vai kummalle tahansa. Jos olisin tiennyt etukäteen, olisin ehkä valinnut helpon tien ja valinnut listalta poikavauvan odottajan. Kaapissa on sattuneesta syystä enimmäkseen pojille sopivia kuoseja ja värejä. Tämä tulokas osoittautui kuitenkin tytöksi, joten tein pienen kesäsetin tytölle. Vaatteet näyttävän Ottobren tyyliin valtavan leveiltä, toivottavasti pieni ei ihan huku näihin! Paidan ja housujen kaavat ovat tämän kesän Ottobresta, tossut on tehty omalla kaavalla. Pienensin tossukaavani vauvakokoon. Toivottavasti ne ovat hyvät, lähipiirissä ei ollut sopivan pieniä jalkoja, joten en voinut sovittaa näitä kenelläkään. Housuihin lisäsin säädettävän vyötärön, sillä vauvat voivat olla kovin erikokoisia. Paita on Viljamin jerseytä, shortsit ohutta joustamatonta collegea. Tossut…