Smaragdinvihreät housut
Vilho on aivan pienestä pitäen rakastanut kirkkaita ja voimakkaita värejä. Hän tuokin jatkuvasti mieleeni oman isäni, joka valitsi aina tilaisuuden tullen päälleen iloisenkirjavia vaatteita. Kukkienkin piti olla kunnolla värikkäitä eikä mitään hempeitä pastellisävyjä. Olen itsekin perinyt pitkälti samat mieltymykset, ja näköjään ne kulkevat suvussa vielä seuraavallekin polvelle – niin hyvässä kuin pahassakin. Tämä poika kasvaa niin, että kohina käy – ja hyvä niin, koska muuten ei tulisi tarvetta ommella uusia vaatteita! Hän oli ottanut talven aikana hurjan kasvuspurtin, ja vanhat housut alkoivat käydä lyhyiksi lahkeista. Ajauduin siis Kangaskapinan Turun myymälän loppuunmyyntiin tämä verukkeenani ja ostin sieltä ihanan smaragdinvihreän joustocollegen. Resori on asteen vaaleampaa kuin college, mutta päätin, etten anna sen häiritä, eikä se ainakaan käytössä enää häiritsekään. Kaavana käytin hyväksi havaitsemaani Paapiin Repo-kaavaa, joskin piirsin kaavasta leveyden 134 ja pituuden 140 ja taskutkin taitavat olla vähän erilaiset. Pituutta on nyt hiukan reilusti, mutta koon 134 housut alkavat jo olla knaftia…
Karhuja!
Pitkät pääsiäisvapaat saivat ihmeitä aikaan. En ainoastaan ommellut enemmän kuin viimeiseen kuukauteen vaan myös kuvasin ompelukseni! Kaikkia en sentään vielä saanut tänne asti, mutta aloitetaan nyt tästä setistä. Kulunut talvi on ollut yllättävän raskas, vaikka koulupäivät ovat olleet hyvinkin kohtuullisen mittaisia. Koulutyöt eivät kuitenkaan ole rajoittuneet yliopistolla tai harjoittelukoululla vietettyihin tunteihin, vaan töitä on riittänyt myös illoille. En ole ommellut juuri mitään, eivätkä neuleetkaan ole valmistuneet. Nyt alkaa valmistuminen vihdoin häämöttää, eikä rästissä ole enää montaa kirjatenttiä! Tämän setin ompelin Einolle, koska jostain minulle täysin käsittämättömästä syystä hänellä on melko vähän pitkähihaisia trikoopaitoja. Myös housuissa alkavat nilkat vilkkua. Hän on juuri hankalassa välikoossa, sillä 110-senttiset vaatteet ovat jo pieniä 112-senttiselle, mutta 116-senttiset ovat vielä selvästi reiluja. Nämä ovat nyt siis kuitenkin kokoa 116. Housut tosin ompelin koon 110 kaavoilla, joita pidensin vastaamaan kokoa 116, sillä Eino tuntuu kasvavan vain pituussuuntaan. Sekä paita että housut on ommeltu PaaPiin kaavoilla. Keltainen kangas…
Perusvaatetta eskarille
Tein Vilholle muutamia uusia vaatteita eskaria varten. Ensimmäisenä valmistui Poutapukimon joustocollegesta paita Mekkotehtaan Kahden-paidan kaavalla koossa 134. Olen enemmän kuin tyytyväinen tähän. Sen ompelu onnistui hyvin ja kaava oli juuri sopiva. Housut on tehty Paapiin kaavakirjan Repo-kaavoilla myös koossa 134. Tykkään kaavasta kovasti, sillä malli on mukavan kapea olematta tiukka, mutta housut pysyvät kuitenkin meidän hoikilla pojilla päällä ilman suurempia kaavamuutoksia. Resorit ovat sateenkaariraitaa, housut muuten punaista joustocollegea. Takana on taskut ja vyötäröllä nyöri. Kylmiä syysaamuja varten aloitin jo keväällä villatakin neulomisen. Lanka on Lankamaailman alelaarista löytynyttä todella pehmeää merinoa. Toivottavasti Vilho pystyy pitämään tätä. Ainakin se oli juuri sopivankokoinen. Valokuviin poikaa ei enää tahdo saada, joten täytynee tästä lähin tyytyä näihin tasokuviin. Lanka kului todella tiukille. Kuvassa näkyy kaikki jäljelle jääneet langat. Sinistä oli niin vähän, etten uskaltanut lähteä neulomaan kaitaleita etureunaan, joten päätin ommella napituskaitaleen tilalle vetoketjun. Tämä on tehty jollain Suuren Käsityölehden mallilla 10-vuotiaan kokoon, sillä tällä…
Käsityökasvatuksen ompelukurssin töitä
Avauduin käsityökasvatuksen ompelukurssista jo aiemmassa postauksessani. Sain nyt kuitenkin kuvattua kaikki harjoitukset ja varsinaisen kurssityön, joten en enää enempiä avaudu kurssin hyödyllisyydestä! Tälle viikolle sattui juuri Vaatevallankumous, joten tulostin kuvauksiin itselleni I made my clothes -lapun. Kaikki kuvassa näkyvät vaatteet ovat itse tekemiäni. Sitten niihin käsityökasvatuksen harjoitustöihin. Meille opetetaan teoriakursseilla kokonaisesta käsityöstä, joka tarkoittaa kokonaista käsityöprosessia suunnittelusta valmiiseen lopputuotteeseen. Tämä ideaali toteutuu kurssitöissä heikosti tai ei lainkaan. Harjoitustöitä varten saimme tarkat ohjeet ja niukan valikoiman useimmiten yhteensopimattomia kankaita. Collegehousuja en viitsinyt tehdä koulun kankaista lainkaan, sillä kankaat olivat niin kauheita. Nämä pussukat tein koulun kankaista, sillä olisin joka tapauksessa joutunut maksamaan kurssista parinkympin materiaalimaksun. Ensimmäisenä harjoituksena oli lorupussin ompelu. Tarkoituksena oli harjoitella kanttinauhan käyttämistä, paikkataskun ompelua ja ehkä jotain muutakin – tai sitten ei. Tämä pussi on ohutta puuvillaa ja tasku on mustaa farkkua. Tästä tuli minusta oikein kiva, eikä meidän lapsilla mitään lorupussia ollutkaan ennestään. Kukahan vielä tekisi tämän…
Samisteluhousut serkuksille
Kevät on mennyt aivan hurjaa vauhtia. Yliopistolla kurssit ovat pakkautuneet tähän loppukevääseen, ja parin kuukauden aikana pitäisi kertyä kirjallisuudesta 9 opintopistettä, ja käsityökasvatuksesta 7 opintopistettä. Lisäksi on pari muuta kurssia, joista osa on alkanut jo aiemmin ja osa jatkuu vielä toukokuulle. Kiirettä on siis pitänyt! Yksi pian loppumassa oleva kurssi on käsityökasvatuksen ompelukurssi, joka on ollut aika ajoin melkoista pakkopulla. Kurssilla on pitänyt ommella jos jonkinmoista pussukkaa ja nyssäkkää, enkä ole oppinut siellä yhtikäs mitään. Olen päätynyt ompelemaan demoilla eli harjoitustunneilla omia projektejani, sillä harjoitustyöt ovat valmistuneet vähän etuajassa. Yhdellä demolla ompelin veljentyttärelleni pinkit colleget housut omista kankaistani, sillä koulun tarjoamat kankaat olivat rumia. Seuraavalla demolla jatkoin housuprojektia ja ompelin samanlaiset myös Vilholle. Molemmat housut on ommeltu Ottobren kaavalla Mock Denim. Pinkit ovat koossa 122 ja mintunvihreät pituudeltaan kokoa 128 ja leveydeltään kokoa 122.
Housut pienelle breikkarille
Vilho aloitti breakdancen syksyllä, ja huomenna on edessä ensimmäinen esiintyminen! Esiintymisasun pitää olla mustavalkoinen niin, että housut ovat mustat ja paita valkoinen. Vilholla ei kuitenkaan ollut sopivia mustia housuja, joten päätin ommella hänelle breikkihousut. Tämän syksyn aikana housujen polvet ovat olleet kovilla, kun lattialla on tehty polvislideja enemmän kuin paljon. On ollut ihan huikeaa seurata Vilhon kehitystä ja ennen kaikki valtavaa innostusta tanssimiseen. Hän on kokeillut liikkaria, temppukoulua ja jalkapalloa, mutta mikään liikunta ei ole herättänyt tällaista innostusta! Tässä meidän pienellä breikkarilla on siis päällään esiintymisasunsa. Paita on kooltaan vähän pieni kauluspaita (PoPin 110/116), josta käärin hihat lyhyiksi, jalassa on serkun vanhat Vansit ja housut ovat nyt ihan uudet. Housujen pohjana on Ottobren Mock Denim koossa 128. Muokkasin näihin kuitenkin sivusauman, ylikokoiset takataskut ja polvipaikat. Näitä on myös kavennettu kauttaaltaan, eniten ylhäältä. Kankaana on Majapuun harjattu puuvillajoustocollege, Noshin ylläripussista tullut musta resori, kaapista löytynyt neonvihreä trikoo ja musta urheilukangas. Isoissa…
Supermies ja pupupoika
Pojilla ei ollut mitään vaikeuksia valita, mitä he halusivat olla päiväkodin naamiaisissa. Eino on jo muutaman viikon ilmoittanut olevansa Supermies ja loikkinut pitkiä hyppyjä pitkin käytävää. Vilho sen sijaan halusi tänäkin vuonna olla pupu. Ellen väärin muista, hän ei ole ikinä ollut naamiaisissa mitään muuta kuin pupu. Einon paita on ommeltu miesten t-paidasta, johon tein silityskalvoilla Teräsmies-logon. Paita on leikattu Ottobren Raide-kaavalla koossa 104. Housut tein sinisestä Jätti-Rätin collegesta, josta tein aiemmin kotihousut miehelleni. Housut on tehty uusimman Ottobren (6/2016) Super basic -kaavalla, joka onkin tosi kiva! Viittakangas löytyi äitini kätköistä, ja se on pätkäisty valmisvaatteesta. Vilhon pupupaita on Jätti-Rätin raitacollegea ja hupun vuori on Jätti-Rätin laarista löytynyttä trikoota, josta tein aiemmin Einolle yöhousut. Malli on muokattu Ottobren (6/2016) Dalmatian Rabbit -kaavasta. Isoin koko oli 122, mutta lisäsin helmaan ja hihoihin pituutta ja suoristin sivusaumat. Kanttaus epäonnistui pahasti, ja vetoketju kupruilee sen vuoksi todella rumasti. Korjaan tuon joskus, jos jaksan……
Leijonasetti ja ohje housujen säädettävään vyötäröön
Verson puodin ompelukerhon yllätyspaketista löytyi ihanaa Leena Rengon suunnittelemaa Leijonamieli-kangasta. Ompelukerhon ideana on ommella yllätyskankaasta tiettynä aikana, joka nyt oli 19.-24.9. Ihastuin kankaaseen heti, samoin kuin Einokin. Koska hän oli veljeään innostuneempi kankaasta, päätin ommella jotain hänelle. Matkaan tuli mutkia heti alussa, sillä perheeseemme rantautui vatsatauti. Ensin sen sairasti Eino, minkä seurauksena valvoin useamman yön. Seuraavana vuorossa olinkin minä. Sain taudin todella voimakkaana, ja se voi voimat neljäksi päiväksi. Juuri, kun olin toipunut taudista, Vilho alkoi oksentaa. En siis reilun viikon kestäneen pyykkämisen keskellä ehtinyt edes ajatella ompelua. Aloitin vaatesetin ompelun ompelukerhon viimeisenä päivänä, enkä ehtinyt saada sitä valmiiksi. Vaatteet valmistuivat siis yhden vuorokauden myöhässä. Olisin varmasti saanut nopeammin valmiiksi pelkän teepaidan, mutta halusin ehdottomasti tehdä näistä kokonaisen setin. Huppari ja housut ovat joustocollegea, leijonakangas trikoota. Huppari on Ottobren Crocodile (1/2015) koossa 104 ja housujen kaava on joku minulta ennestään löytynyt kapea sivusaumaton malli koossa 100. Housujen lahkeissa on löysähköt…
Vauvalahja vieraalle ja mintunvihreää omalle murulle
Ompeluryhmässä on tänä vuonna ommeltu vauvalahjoja toisille ryhmäläisille. Itse valitsin lahjan saajaksi vauvan, jonka laskettu aika oli oma syntymäpäiväni 19. toukokuuta. Koitin vähän seurata saajan äidin omia ompeluksia ja instakuvia, jotta saisin jonkulaisen mielikuvan hänen tyylistään ja mieltymyksistään. Toivottavasti onnistuin! En tehtävään lupautuessani tiennyt, olenko tekemässä vaatetta tytölle vai pojalle vai kummalle tahansa. Jos olisin tiennyt etukäteen, olisin ehkä valinnut helpon tien ja valinnut listalta poikavauvan odottajan. Kaapissa on sattuneesta syystä enimmäkseen pojille sopivia kuoseja ja värejä. Tämä tulokas osoittautui kuitenkin tytöksi, joten tein pienen kesäsetin tytölle. Vaatteet näyttävän Ottobren tyyliin valtavan leveiltä, toivottavasti pieni ei ihan huku näihin! Paidan ja housujen kaavat ovat tämän kesän Ottobresta, tossut on tehty omalla kaavalla. Pienensin tossukaavani vauvakokoon. Toivottavasti ne ovat hyvät, lähipiirissä ei ollut sopivan pieniä jalkoja, joten en voinut sovittaa näitä kenelläkään. Housuihin lisäsin säädettävän vyötärön, sillä vauvat voivat olla kovin erikokoisia. Paita on Viljamin jerseytä, shortsit ohutta joustamatonta collegea. Tossut…
Joku tykkää pandoista
Lasten mielipiteistä en menisi väittämään mitään, mutta minä rakastan Viljamin pandoja. Tämä panda tuli meille yllätyspaketissa. Halusin yhden ison pandan eteen keskelle, minkä vuoksi reunaan jäi väkisin kapeahko pala. Koska en millään malta heittää tilkkupussiin niin isoja paloja, päätin tehdä takakappaleen liian kapeasta palasta. Puuttuvan osan leikkasin mustasta trikoosta. Tästä tuli kerta heitolla äidin lemppari! Kaavana on luottokaava Ottobren Papana koossa 92 vähän pidennetyillä hihoilla ja helmalla. Housut on ommeltu mustasta Jätti-Rätin collegesta. Kangas on kivasti vähän epätasaisenväristä, mutta kuvissa enin osa kirjavuudesta johtuu säkkikankaan nöyhdästä. Esikuvana näille on Noshin collegehousut. Resorit ovat pitkät ja housut kapeat, sivusaumat ja resorin reuna on tikattu. Näiden kaava on aiemmista housuista tuttu Ottobren Straight Stripes koossa 92. Tuoli on verhoilukurssiprojektistani. Olen syksyllä käynyt verhoilukurssilla, jonka aikana olen jo verhoillut kaksi pientä tuolia. Nyt vuorossa on ensimmäinen iso tuoli. Jouset mieheni on solminut tuoleihin jo silloin joskus nelisen vuotta sitten, mutta projekti jämähti silloin…