Jätskikuninkaan collegepaita
En ole aikoihin osallistunut Facebookin minkään ompeluryhmän haasteisiin, sillä inspiraatio on ollut totaalisen hukassa. Tänä syksynä olen kuitenkin joutunut toteamaan, että ompeluinnon on nyt löydyttävä vaikka väkisin, sillä esikoisen kaapista löytyvät vaatteet ovat järjestäin liian pieniä hänelle. Olen viimeisen vuoden aikana ommellut hänelle vain parit housut, ja kaikki paidat ovat käsittämättömällä tavalla kutistuneet! Tai ehkä poika on kasvanut. Kouluterveydenhoitajan tarkastuksessa mittaa oli jo yli 146 senttiä, minkä kuultuani en enää ihmetellyt, miksi kaikissa paidoissa on liian lyhyet hihat: En ole ommellut hänelle ainuttakaan 146-kokoista vaatetta. Collegepaita Puuhakaspajan kaavoilla Kuin taivaanlahjana erääseen ompeluryhmään ilmestyikin jokin aika sitten haaste, jossa oli tarkoitus ommella vaatteita Puuhakaspajan kaavoilla. Poimin valikoimasta tämän Senja-huppupaidan ja Puro-hupparin. Senja-huppupaidan kaavapaketissa on kolme erilaista mallia, joista yksi on lyhyt, yksi normaalimittainen ja yksi tunikapituinen. Käytin tässä normaalimittaista kaavaa. Koska olin ostanut tämän kankaan jo vuosia sitten paljon pienempää vaatetta varten, kangasta oli tähän 152-kokoiseen paitaan hiukan liian vähän. Sain…
Perusvaatetta eskarille
Tein Vilholle muutamia uusia vaatteita eskaria varten. Ensimmäisenä valmistui Poutapukimon joustocollegesta paita Mekkotehtaan Kahden-paidan kaavalla koossa 134. Olen enemmän kuin tyytyväinen tähän. Sen ompelu onnistui hyvin ja kaava oli juuri sopiva. Housut on tehty Paapiin kaavakirjan Repo-kaavoilla myös koossa 134. Tykkään kaavasta kovasti, sillä malli on mukavan kapea olematta tiukka, mutta housut pysyvät kuitenkin meidän hoikilla pojilla päällä ilman suurempia kaavamuutoksia. Resorit ovat sateenkaariraitaa, housut muuten punaista joustocollegea. Takana on taskut ja vyötäröllä nyöri. Kylmiä syysaamuja varten aloitin jo keväällä villatakin neulomisen. Lanka on Lankamaailman alelaarista löytynyttä todella pehmeää merinoa. Toivottavasti Vilho pystyy pitämään tätä. Ainakin se oli juuri sopivankokoinen. Valokuviin poikaa ei enää tahdo saada, joten täytynee tästä lähin tyytyä näihin tasokuviin. Lanka kului todella tiukille. Kuvassa näkyy kaikki jäljelle jääneet langat. Sinistä oli niin vähän, etten uskaltanut lähteä neulomaan kaitaleita etureunaan, joten päätin ommella napituskaitaleen tilalle vetoketjun. Tämä on tehty jollain Suuren Käsityölehden mallilla 10-vuotiaan kokoon, sillä tällä…
Saateenkaaren tällä puolen
Vilho rakastaa värejä ja värikkäitä vaatteita. Tämän kankaan hän valitsin Verson puodin valikoimista, kun olin tekemässä sinne ompelukerhotilausta. En ehkä olisikaan osannut valita näin riemukasta kangasta itse, mutta kivahan tästä kuitenkin tuli. Ompelin paidan koulussa ompelutunnilla, kun varsinainen kurssityö alkoi jo olla valmis. Kaavana käytin Ottobren (6/2016) Dalmatian Rabbit -hupparista muokattua kaavaa. Kaulus on kokonaan pussiin ommeltu, eikä siinä ole näkyvissä saumanvaroja. Nauhojen tikkaus oli haastavaa, sillä nauhat on ommeltu pehmestä resorista, joka tykkäsi venyä ja luisua johonkin suuntaan koko ajan. Hihansuissa ja helmassa on samaa resoria. Taskun tähtivetoketju löytyi Jätti-Rätistä. Paidasta tulikin lopulta iloisen värikäs hyvänmielen vaate, joka onkin valmistumisensa jälkeen kiertänyt suoraan pyykkinarulta takaisin päälle 🙂 Sellaisia vaatteita on aina ilo ommella, vaikka ne eivät olisikaan ihan viimeisen päälle äidin mieltymysten mukaisia.
Apina ja panda sekä ohje taskun ompeluun
Ompelin tämän kauluspaidan jo joskus kesällä, mutta se jäi laittamatta blogiin, sillä väärä koko harmitti niin paljon. Näin tämän eteen valtavasti vaivaa, ja lopulta tämä oli pari kokoa liian pieni. Kaavat ovat Ottobresta (6/2015) ja malli on nimeltään Peter Pan. Malli on tosi kiva, mutta mitoitus on kyllä ihan hullu. Tarkastin kaavat huomattuani väärän koon, mutta olin kyllä piirtänyt ne oikein. Koko on siis 122, mutta paita on vain aavistuksen isompi kuin tässä postauksessa oleva koon 104 paita. Esimerkiksi hihat ovat noin sentin pidemmät. Mallissa pitäisi käyttää kevyesti joustavaa puuvillaa, ja minulla on joustamatonta, mutta silti esimerkiksi hihan pituus on aivan liian lyhyt. Isoveljen paidasta tulikin sitten pikkuveljen paita. Tämän paidan tein samalla kaavalla kuin leijonahupparin, mutta tästä tuli paljon suuremmanoloinen, sillä kangas on ohuempaa ja laskeutuvampaa, vaikka molemmat ovat joustocollegea. Tässä on siis selvästi liian pitkät hihat ja paita on kaiken kaikkiaan iso. Hupun sijaan tein tähän vain pienen…
Peruspaitoja pojalle
Ajattelin näitä kankaita ostaessani ehkä enemmän pikkuveljeä, mutta ne päätyivät isoveljelle käytännön syistä. Majapuun avoimista avoimista löysin vitosella palan tätä ihana ilmapallokangasta, josta tein pari vuotta sitten pojille vaatteita. Tämä on niin kaunis ja pehmeä! Olen jättänyt viime aikoina monet Majapuun avoimet väliin, vaikka matkaa varastolle ei ole paljoakaan. Ennen joulua siellä tyhjennettiin vanhoja varastoja, ja myyntiin tuli näitä ikivanhoja paloja. Tämän kankaan takia sain itseni liikkeelle ja onnistuin jopa saamaan sitä itselleni oikein sopivankokoisen palan. Molemmat paidat on tehty samalla kaavalla koossa 122. Näiden myöhästyneiden postauksien ongelma tuntuu olevan se, etten enää muista, mitä kaavoja käytin. Olen myös niin epäjärjestelmällinen ihminen, etten kovin lyhyellä varoitusajalla löydä käyttämiäni kaavoja mistään.. En tiedä, johtuuko se kankaasta vai mistä, mutta tuo Aarrekidin collegesta ommeltu huppari istuu paremmin kuin Majapuun joustocollegesta ommeltu paita! Mitään muuta eroa kuin huppu näissä ei pitäisi olla. Hupparin hupun vuori on leikattu isäni vanhasta Finnwearin trikoopaidasta. Se on…
Hiljaiseloa
Olen yrittänyt saada tätäkin päivitystä blogiin jo monta viikkoa. Tässä se nyt on. Muistaakseni kaavana on Ottobren Papana vähän pidennettynä koossa 92. Sen lisäksi, että minä en ehdi sen enempää ommella, kuvata kuin blogatakaan, eivät lapsetkaan enää halua valokuviin. Ota tässä nyt sitten jotain kuvia näistä! Uudelle vuodelle minulla on vain yksi toivomus: vähemmän kiirettä ja stressiä, kiitos! Se tosin tuskin tulee toteutumaan, sillä graduaineiston käsittelyssä tulee kulumaan loputtomasti tunteja, ja keväälle on muitakin opintoja, töiden lisäksi. Hiljaisuutta on siis luultavasti tiedossa vielä kevätkaudellakin. Pikkuisen pikkuveljenkin kasvu oli notkahtanut 2-vuotisneuvolassa, ja päädyimme lopulta allergialääkärikäynnille. Jo ennen lääkärikäyntiä terveydenhoitaja ehdotti ksylitolin pois jättämistä. Eino onkin nyt ollut reilut pari viikkoa ilman keinotekoisia makeutusaineita ja kas kummaa! Vatsa toimii normaalisti ensimmäistä kertaa koko hänen elämässään! Mystinen allergisoija maidon ohella olikin ksylitoli.