Kierrätysompelua
Tyhjensin keväällä vaatekaappiani, ja lähdön sieltä sai mm. Noshin trikoosta ompelemani paita, jossa oli liian tiukat hihat. En raaskinut heittää lähes käyttämättömäksi jäänyttä paitaa vaatekeräykseen, joten leikkasin paidasta Paapiin Myyrä-kaavalla pojalle 128-kokoisen paidan. Edes resoreita en purkanut, vaan asettelin kaavat paidalle niin, että resorit tulivat suoraan mukaan. Hihat olivat sopivasti juuri tuon kaavan kokoiset, joten en purkanut niiden sivusaumaa laisinkaan. Myös pääntien resori on purettu omasta paidastani ja siirretty tähän. Sen ompelu tuotti vähän tuskaa, sillä en viitsinyt yrittää tunkea sitä enää kantinkääntäjään. Melko kelvollinen siitä kuitenkin tuli. Paidan kaveriksi ompelin oranssit farkut. Nämä olivat aiemmin äitiysfarkut, mutta kun näille ei lähes neljän vuoden varastoinninkaan jälkeen löytynyt uutta käyttäjää, leikkelin nekin kokoon 128. Vilho on rakastanut yli kaiken oransseja Name Itin farkkujaan ja käyttää niitä yhä, vaikka nilkat vilkkuvat ja vyötärönkin täytyy jo olla vähän ahdas. Hän ottikin ilolla vastaan nämä uudet isommat oranssit – tai onarssit – farkut, vaikkei…
Farkut ja t-paita
Havahduin tässä eräänä päivänä siihen tosiasiaan, ettei kaapista löydy kuin kahdet sopivat farkut. Loput ovat liian pieniä, liian suuria tai muuten sopimattomia. Osan olen ommellut itselleni joskus 1990-lopulla tai 2000-luvun alussa, enkä enää yksinkertaisesti halua käyttää niitä. Kaivoin siis lehtihyllystäni tutun Ottobren (5/2012) ja piirsin siitä Lady fit -farkkujen kaavat. Muutin farkkujen takakaarrokkeiden muotoa sekä takataskuja. Olen tehnyt kaavoilla jo useammat housut itselleni, mutta suurin osa niistä on äitiysmallisia. Nämä on ommeltu Eurokankaan todella joustavasta farkusta, joka on nurjalta puolelta vaaleanpunaista. Punainen kuultaakin farkusta hiukan läpi, joten tein tikkaukset luumunpunaisella langalla. Kolikkotasku on Marimekon puuvillaa, samoin taskupussi, joka ei tosin näy mihinkään. Paita on Aarrekidin trikoota, ja leikkasin sen ilman kaavoja vanhan paidan mallilla. Olen jemmannut tätä kangasta pitkään, mutta nyt vasta tajusin, ettei se riitä kunnolla pitkähihaiseen paitaan. Tein siitä siis mukaavaakin mukavamman löysän t-paidan. Pääntien on kantattu samalla kankaalla, hihoissa ja helmassa on vain taitteet. Tykkään kovasti näistä!…
Jotain miehellekin
Koska en saanut rakasta miestäni kameran eteen, esittelen hänen vaatteensa sitten näin. Ensimmäisenä on Käpysen joustocollegesta ommeltu collegetakki. Vähän lyhyeksi tämä jäi, mutta vielä ihan käyttökelpoinen kuitenkin. Farkut tein vanhojen hajonneiden Jack&Jones-farkkujen mallilla. Piirsin näistä oikein kaavatkin talteen, jotta voin tehdä toisetkin, jos nämä miellyttävät. Tikkaukset olisi kuulemma pitänyt tehdä jollain näkyvämmällä langalla 🙂
Joustofarkut
Tein Vilholle farkut ihan ex tempore. Aloin illalla kymmenen maissa miettiä, ettei pojalla ole mitään housuja uuden rokkipaidan kanssa seuravan aamun muskariin. Idean malliin sain Turun ompeluryhmästä (kiitos ompelijaystäväni 😉 ), ja päätin kokeilla Ottobren Chillax-housujen kaavaa (koko 98) tosi joustavaan farkkuun. Kangasta oli tasan tämän verran, joten ei siitä juuri muutakaan olisi saanut. Vähän tuo malli on hupsu farkuiksi, mutta Vilho on aivan ihastunut näihin! Ilmeisesti ne on ainakin tosi mukavat päällä, mikä tietysti onkin pääasia. Tällä voisi kyllä toisetkin housut, vaikka collegesta/joustocollegesta, mutta yläosaa pitäisi kaventaa jonkin verran, sillä näissä on varmaan jotain vaippavaraa (jota meillä ei ole pian puoleen vuoteen tarvittu 🙂 ) tai muuten vaan älyttömästi löysää yläosassa ja vyötäröllä. Toisaalta lahkeet ovat minusta vähän liian tiukat pojan housuiksi, vaikka jätin niihin ylimääräistä väljyyttä. Vyötäröllä on kuminauha ja kiristysnaru. Ihan kivat melkein-pillit farkut näistä kuitenkin tuli. Pyynnöstä Vilho poseerasi jopa niin, että etutaskukin näkyi kunnolla 😉 …
Oranssi toukokuu
Ihastuin tähän värilliseen farkkuun netissä, ja olihan sitä sitten pakko saada. Avatessani paketin paljastui karu totuus: Oranssi muistutti enemmän persikkaa kuin appelsiinia. Ja jos jotain inhoan niin persikkaa. Kangas jäi jämälaariin. Kypsyttelin ajatusta, katselin kangasta muiden värien vieressä ja totesin, ettei se nyt ihan niin kamala ole. Leikkelin nämä farkut samoilla kaavoilla kuin edellisetkin. Edellisiä jouduin pienentämään 4 senttiä kautta linjan sivusaumasta, sillä housut putosivat jalasta. Nämä leikkasin ilman saumavaroja. Mutta näinpä se on, että erilaiset kankaat vaativat erilaiset kaavat. Olen siis tehnyt näillä kaavoilla jo kahdet housut. Toiset koossa 36/38 EK:n joustofarkusta, toiset koossa 40/42 Jätti-Rätin joustovakosametista. Tämä on Käpysen ”joustofarkkua”, joka joustaa suunnilleen saman verran kuin lakanakangas. Pelastaakseni katastrofaalisen tilanteen (koon 42 housut eivät nouse reidestä ylös), ompelin sisäsaumaan levennyskiilan, joka näkyy parhaiten viimeisessä kuvassa. Järkyttävän monen yrityksen ja erehdyksen jälkeen näistä tuli lopulta ihan kelpo farkut. Tein siis kiilatkin kolmeen kertaan, kun leveys ei ikinä meinannut riittää.…
Streeeetchiä!
Ou jea mama! Tämä äiti ommella surautti itselleen farkut monen vuoden farkkutauon jälkeen. Jos näihin ei huomenna ilmesty valtavia polvipusseja, niin sanoisinpa näiden olevan vallan kelvolliset! Vähän oli pakko tehdä jotain ekstraa, ettei elämä kävisi liian yksitoikkoiseksi. Tai sitten mulla vinksahti päässä jotain perustavanlaatuista tuossa viikontakaisessa hormoni-tunnemyrskytilassani. Mieleni nimittäin olisi tehnyt laittaa taskunreunaan pieni pitsi, jota minulla ei siis ollut, joten se jäi laittamatta. Farkku- ja efektikangas ovat molemmat Eurokankaasta, kaavat ovat Ottobresta (5/2012, Lady Fit). Todellisuudessa taitaisin olla pikemminkin kokoa 40/42, mutta nämä on nyt tehty kokoon 36/38 (ylhäältä 38, alhaalta 36)! Elikkäs aika piukat ovat. Onneksi kangas on tooooodella joustavaa, joten ainakaan seistessä ei ahdista yhtään. Alkuperäisiä kaavoja muutin myös lahkeiden osalta vähän. Ne ovat nyt vähän kapeammat ja pidemmät. Napin sijoittamisessa kävi vanhanaikaisesti, eli nuppineulamerkintä ei ollut sovituksesta huolimatta oikeassa paikassa, ja housujen mahdottomasta tiukkuudesta johtuen vetoketjun yläreunaan tulee ryppy ( jota EN lähde enää korjaamaan). Lähikuvissa…
Ihan oikeat farkut!
Vilho alkoi jo olla sen verran iso poika, että hänellä täytyi ehdottomasti olla yhdet ihan oikeat farkut. Serkkupoikien perintönä kaapissa on ennestään yhdet lököfarkut, jotka ovat kuitenkin ihan mahdottoman löysät vyötäröltä, eivätkä tahdo pysyä ylhäällä. Muita farkkuja juniorilla ei ollutkaan. Nämä on tehty toistaiseksi uusimman Ottobren (6/2012) London Boy -kaavoilla, joita tosin muokkasin toisia kaavoja käyttäen vähän korkeammiksi vyötäröltä, jotta (kesto)vaippa mahtuisi mukavammin housuihin. Lisäsin vyötärölle myös säädettävän reikäkuminauhan nappeineen. Koko on 92 ja lahkeessa näyttäisi tällä kertaa olevan mittaa riittämiin. Farkkukangas on Eurokankaasta. Taskun ja vyötärökaitaleen sisäkappaleet ovat ihanaa minimaatuskakangasta, jonka myös löysin EK:sta. Nyt täytyy kyllä sanoa, että olen tosi tyytyväinen – kerrankin! En keksi näistä mitään pahaa sanottavaa!
Tuunausta ja paketointia
Joulu alkaa lähestyä hurjaa vauhtia, ja lahjapakettien kanssa meinasi jo tulla kiirus. Sysäsinkin syrjään kaikki omat projektit kuten vanhan villapaidan fiksaamisen, oman myssyn ja kaulahuivin neulomisen, ja ryhdyin valmistelemaan pehmeitä joululahjoja. Oikeastaan ainut uusi projekti noista oli myssy, sillä kaulahuivi on valmistumassa puretusta myssystä (se musta, josta on kuva blogissakin..) ja villatakki tosiaan on vuoden vanha mutta lähes käyttämätön. Purin jo villatakin epäonnistuneen hupun pois ja ajattelin neuloa sen tilalle vain kauluksen. Kaksi pikkuista pehmeää joulupakettia syntyivät parina iltana keinutuolissa istuskellessa. Koska lonkkani päätti taas perjantai-illalla lopettaa yhteistyön muun kehon kanssa, päädyin kokeilemaan kodin jokaista istuinta, kun missään ei tuntunut hyvältä olla. Ja kuinkas kävikään, keinutuoli olikin meidän kodin ergonomisin tuoli. Nyt tuli sitten sekin todistettua, että tuollaiset ex tempore -huutokauppaostokset voivat joskus ajan myötä osoittautua ihan huippuostoksiksi =) Sain myös oman Iisakin kirkkoni valmiiksi viikonlopun aikana. Työn alla on jo varmaankin kuukausia ollut vanhojen farkkujen tuunaaminen käyttökelpoisiksi. Nyt tuli…