Kierrätysfarkkua arkeen
Esikoinen aloittaa ensi tiistaina, eli ylihuomenna, eskarin! Mun piäni! Kävimme siis jo aiemmin tällä viikolla kirjakauppaostoksilla, sillä Vilho ilmoitti tarvitsevansa uuden kalenterin. Suomalaisesta kirjakaupasta löytyikin sopiva pupukalenteri ja sen kaveriksi ostimme Stabilon paketin, jossa oli neljä lyijykynää, kumi ja teroitin. Penaalia suunnittelimme yhdessä ja päädyimme tällaiseen kahden sauman penaaliin, johon aplikoin värikyniä. Vetoketjun Vilho valitsi itse, farkku on isänsä vanhoista housuista ja sisäkangas Marimekkoa. Samasta kankaasta olen aikoja sitten tehnyt Vilholle paidan, joka on aivan ehdoton lempipaita. Koska penaali olikin aika hauska ommeltava, tein niitä saman tien kolme! Yksi näistä menee vanhempainyhdistyksen arpajaisiin, yhden otan itse käyttöön. Ja sitten viimeisenä se perinteistäkin perinteisempi ompelus näin elokuussa. Kerhotossut. Vilholle suunnittelin uudet tossut, jotka eivät kuitenkaan saavuttaneet suurta suosiota. Vienona toiveena nimittäin esitettiin, että seuraavat voisi taas olla ”ne tavalliset”. Kolme kertaa muokkasin mallia, mutta ilmeisesti se on vain tämä malli, joka ei ylipäänsä miellytä häntä. Ihan kivasti ne kuitenkin näyttävät istuvan…
Vauvalahja vieraalle ja mintunvihreää omalle murulle
Ompeluryhmässä on tänä vuonna ommeltu vauvalahjoja toisille ryhmäläisille. Itse valitsin lahjan saajaksi vauvan, jonka laskettu aika oli oma syntymäpäiväni 19. toukokuuta. Koitin vähän seurata saajan äidin omia ompeluksia ja instakuvia, jotta saisin jonkulaisen mielikuvan hänen tyylistään ja mieltymyksistään. Toivottavasti onnistuin! En tehtävään lupautuessani tiennyt, olenko tekemässä vaatetta tytölle vai pojalle vai kummalle tahansa. Jos olisin tiennyt etukäteen, olisin ehkä valinnut helpon tien ja valinnut listalta poikavauvan odottajan. Kaapissa on sattuneesta syystä enimmäkseen pojille sopivia kuoseja ja värejä. Tämä tulokas osoittautui kuitenkin tytöksi, joten tein pienen kesäsetin tytölle. Vaatteet näyttävän Ottobren tyyliin valtavan leveiltä, toivottavasti pieni ei ihan huku näihin! Paidan ja housujen kaavat ovat tämän kesän Ottobresta, tossut on tehty omalla kaavalla. Pienensin tossukaavani vauvakokoon. Toivottavasti ne ovat hyvät, lähipiirissä ei ollut sopivan pieniä jalkoja, joten en voinut sovittaa näitä kenelläkään. Housuihin lisäsin säädettävän vyötärön, sillä vauvat voivat olla kovin erikokoisia. Paita on Viljamin jerseytä, shortsit ohutta joustamatonta collegea. Tossut…
Parit tossut
Tämä syksy on ollut niin hullu, etten ole ehtinyt tehdä juuri mitään. Tuntuu, ettei mikään valmistu. Gradu ei edisty, kurssien suoritukset menevät vähän niin ja näin, eikä edes ompeluhuoneessa tapahdu mitään. Silti koko ajan on kiire! Sain lopulta kuitenkin valmiiksi blogin Facebook-arvonnan tossut. Toiveen mukaan ne ovat harmaat valkoisilla nauhoilla ja tähdellä. Näitä tossuja teen siis tilauksesta, vaikken asiaa ole nyt suuremmin mainostanutkaan. Tossut ovat aitoa nahkaa, ja nahka on suomalaisen nahkaliikkeen ylijäämää, eli käytännössä enimmäkseen leikkuujätettä. Facebook-sivuiltani löytyy lisää tietoa. Lisäksi muokkasin joskus aiemmin tekemäni varrelliset tossut vähän erilaisiksi ja pienemmiksi. Laitoin sivuun nepparit, jotta tossut olisi helpompi pukea. Tällaisista minulla ei ole omaa kokemusta, mutta näkyvät olevan suosittuja noissa ompeluryhmissä! Nämä tossut lähtivät lahjaksi pienelle tytölle. Toivottavasti ovat sopivat 🙂
Tossuja poikineen
Innostuin Einolle tekemieni tossujen jälkeen näiden ompelusta niin, että tein muutamat lisää! Ensin tein pienet mustat nahkaiset, jotka menevät Roosa Nauha -huutokauppaan. Sitten kokeilin farkkukankaisia, joissa vuori on puuvilla ja pohja nahkaa. Tiistaina kerhon jälkeen Vilho sanoi minulle, että hänen tossunsa ovat liian pienet. Lupasin tehdä hänelle uudet tossut, samanlaiset kuin Einollakin. Ihan samanlaisia näistä ei kuitenkaan tullut. Olen kerännyt vaatehuoneeseen mieheni vanhoja farkkuja jatkokäyttöä varten. Ylemmän kuvan ylärivin tossut onkin ommeltu mieheni vanhojen farkkujen lahkeista. Vuorikangas on Marimekon ohutta puuvillaa, jonka sain äidiltäni. Kangas on siis entinen verho, joka on osittain auringon haalistama. Tällaiseen tarkoitukseen haalistunut kangas sopii kuitenkin mainiosti. Kaikkien tossujen pohjat ovat aitoa nahkaa. Aivan ongelmitta koon 24 tossujen suurentaminen ei mennyt. Olin kyllä aiemmin tehnyt jo koon 27 vaaleat farkkutossut (joiden koko nyt hieman epäilyttää minua) ja suurensinkin kaavat vastaamaan mielestäni noin kokoa 30-31. Ensimmäiset tossut olivat kuitenkin vähintään kokoa 32. Ne olivat liian leveät, löysät…
Tossut syksyn kerhoihin
Näin kuvan tämäntyyppisistä tossuista käsityöryhmässä, jossa joku kyseli kaavoja tällaisiin tossuihin. Ihastuin tossuihin välittömästi, ja koska olin juuri aikeissa tehdä Einolle kerhotossut, päätin kaavoittaa nämä itse. Ihan pientä säätöä kaava kaipaa vielä, mutta aika ihanat näistä tuli! Nahka on paksua mutta pehmeää, aivan ihanteellista tällaisiin! Oikeat kengännauhat olisivat helpommat sitoa, mutta kyllä tämä nyörikin toimii.