Voihan villasukka!
Vilholla on ollut tässä jo jonkin aikaa huutava villasukkapula. Nyt – vihdoin ja viimein – tämä äiti sai itseään niskasta kiinni ja kutoi pojalleen ihka oikeat villasukat. Sukat on kudottu Novitan Puro-langasta, joka on 100% villaa. Saapassukkana tuo lanka ei kestäisi, mutta tuollaisen puolivuotiaan sukkana se on mitä oivallisin. En halunnut tehdä pojalle enää mitään vauvatöppösiä, sillä ne tuntuvat pysyvän niin huonosti jalassa. Näiden varsissa on mittaa polviin asti ja kantapää on tehty perinteiseen tapaan puolipatenttina 😀 Koko on aika jämpti. Ja minä kun kuvittelin tekeväni ihan valtavia sukkia! Noh, en päässyt kerässä vielä ensimmäiseenkään vaaleaan raitaan, joten taidan tässä joku ilta kutoa toiset sukat – vähän isommat. Mutta on nämä ihanan pehmeät ja varmasti lämpimät!
Neuletakki isoilla puikoilla
Tämä villatakki on jo ollut käytössäkin viikon päivät, mutta vasta nyt sain aikaiseksi päivittää sen tänne blogiin. Aloitin tämän neulomisen jo joskus kesällä, mutta jostain kumman syystä nämä neuleet tuntuvat tällä hetkellä edistyvän kovin hitaasti 🙂 Kesätakki tästä piti tulla, mutta eiköhän se sovi yhtälailla syksyynkin. Lankana oli Jättirätin laarista löytämäni luonnonvalkoinen sekoitelanka, jossa on ihana pehmeä kiilto. Ohjeen neuletakkiin nappasin Dropsin sivuilta – ja kerrankin valmis neule näyttää suht samalta kuin ohjeen kuvassakin! Lankaa kului vähän enemmän kuin ohjeen mukaan olisi pitänyt, mutta lankakin oli erimerkkistä. Onneksi lankaa löytyi myöhemmin lisää Jättirätistä, tosin 50 gramman kerissä, kun alkuperäiset olivat 100 gramman keriä, muutoin olisi tämä neule jäänyt keskeneräiseksi. Neuletakki on siis neulottu poikittain, keskeltä takaa eteenpäin. Yksi syy työn jumiutumiseen oli sen outo ulkonäkö. Minulla oli neulottuna puolikas toisesta puolesta, enkä lainkaan tajunnut, miten palasta ikinä voisi muodostua villatakki 😀 Toisen mutkan matkaan toi ensimmäisessä kappaleessa alusta asti toistunut…
Puuvillatunika pitkän kaavan mukaan
Aloitin tämän puuvillatunikan neulomisen siis todellakin viime vuoden heinäkuussa. Tuolloin ostin ihanat suklaanruskeat Muscat-langat Lankabaarista ja hain ohjeen Drops designin sivuilta. Aloittelin työtä heti lankojen hankkimisen jälkeen ja sainkin tunikaa tehtyä jonkin matkaa.. Elokuun alussa totesin kuitenkin olevani raskaana, ja tunikan neulominen jäi siihen. Aloin nimittäin ajatella, että mitäs ihmettä mä tällaista s-kokoista tunikaa teen, johon en edes tule varmaan ainakaan vuoteen mahtumaankaan… Motivaatio katosi siis totaalisesti. Tämän vuoden kesäkuussa kaivoin keskeneräisen paidan käsityöarkusta ja jatkoin sen neulomista. Olisi muuten ollut varsin mukavaa, jos olisin merkinnyt ohjeeseen, mitä kokoa olen neulomassa.. Yllättäen vuoden aikana moinen yksityiskohta oli päässyt unohtumaan. Jouduin siis laskemaan silmukoita jonkin aikaa ennen kuin varmistuin koosta. Pienestä alkukankeudesta ja muista luonnollisista hidasteista huolimatta tunika valmistui melko nopeasti. En uskaltanut sovittaa keskeneräistä tunikaa lainkaan, sillä pelkäsin, etten mahdu siihen 😀 Pelko oli kuitenkin turha. Vaikka tunika onkin nyt varmasti tyköistuvampi kuin mitä se olisi ollut viime kesänä, niin…
Sammaleenvihreää pehmeyttä
Tätä peittoa tein kuin iisakin kirkkoa.. Välillä kyllästytti ja tuntui, ettei tämä valmistu ikinä. Ei kai siihen lopulta niin pitkää mennyt, mutta aika monta käsityötä ehti kyllä valmistua tässä välissä 🙂 Äiti virkkasi tulevalle lapsenlapselleen jo yhden pitsiviltin, mutta siitä ei kuulemma tullutkaan ihan suunnitelman mukaista. Minulle ei lopulta selvinnyt, mikä vika siinä oli 🙂 Törmäsin tämän viltin ohjeeseen tämän kevään Moda-lehdessä (2/2011), ja minulle oli heti selvää, että tuollaisen haluan neuloa! Sopivanhintainen lanka vilttiä varten löytyi taas kerran Lankabaarista. Lanka ei tällä kertaa ole merinovillaa vaan 70% villaa ja 30% nailonia. Se on kuitenkin käteen todella pehmoista, ei ollenkaan sellaista karkeankarvaista kuin vaikka 7 veljestä. Lankaa kului kaiken kaikkiaan 400 g. Kuten lähikuvasta näkyy, en jaksanut vielä kostuttaa ja tasoittaa vilttiä. Jätin siitä pois linnunsilmäpistoilla tehtyjen kukkien keskelle kuuluneet nypyt. Jo aloittaessani kukkien kirjomisen päätin jättää nypyt pois, ja päätös vahvistui, kun lankaakaan ei olisi riittänyt niihin. Ohjeen mukaan…
Neuletakki syysiltojen iloksi
Löysin Citymarketin alelaarista Novitan Varpu-lankaa. Ostin punasävyistä lankaa pari kerää eli 400 g. Netistä kyseisestä langasta ei löytynyt mitään tietoa, joten täytyi sitten tyytyä selaamaan neulelehtiä sopivan mallin toivossa. Suht samalla juoksevuudella ja puikkokoolla löytyikin ohje 1/2010 Modasta, ja pääsin aloittamaan neulomisen. Itse asiassa neulon tuota nyt yhden koon suuremmilla puikoilla kuin mitä vyötteessä neuvottiin, mutta se ei haitanne tällaisessa kevyessä liehuvaattessa 🙂 Neuletakista on tulossa väljä A-mallinen, joka kiinnitetään yhdellä isolla napilla edestä. Aika reippaasti tuo tuntuu nyt etenevän, kun alkuun pääsi. Neulominen onkin tällä hetkellä yksi niistä harvoista asioista, joita jaksaa tehdä. Päällä on nimittäin taas valtaisa räkätauti. Lämpö menee ylös alas ja koko ajan väsyttää. Tuntuu, ettei päässä liiku muu kuin räkä ja sekin huonosti. Omaksi puolustukseksi täytyy vielä mainita, että kuvan syväys on huonolla läppärillä ja kuumeisena tehty. Täytyy ehkä korjata se myöhemmin, kun itseäkin hävettää..
Bolero mohairvillasta
Aloittelin tämän neulomisen jo tuossa ennen kesälomaa, mutta verkkaisesti edennyt työ on yhä kesken. Boleron ”helma” ja hihansuut ovat kuvassa näkyvää sileää neuletta helmikoristein, mutta yläosa on kokonaan pitsineuletta. Lopuksi bolero olisi tarkoitus viimeistellä virkatulla reunuksella. Työ on jo ennakolta jumittumassa, sillä olen kopionut ohjeen käsityölehdestä joskus nelisen vuotta sitten, mutta en olekaan huomannut, että ohje olisi jatkunut vielä seuraavalla sivulla. Että hihojen ohje sitten vain puuttuu. Tarttis siis keksiä, mistä lehdestä oon tuon kopionut ja etsiä kyseinen läpyskä jostain… Noh, jos tämä alkaa tympäistä (vaara on havaittu jo), on minulla jemmassa jo kolmen seuraavan neuleen langat. Eli tulossa on vielä yksi pitsineuletakki, yksi puuvillaneule ja yksi pitkä lampaanvillatakki. Sitä minä vuonna nuo sitten lopulta valmistuvat ei sitten kukaan vielä tiedä.