Joka paikan neulostakki
Tämä ihanan neulostakki on ommeltu Suuri Käsityö -lehden (8/2017) kaavalla. Kaava oli minulle koossa 38 vähän reilu, ja kavensin tätä aika reippaasti rinnan kohdalta. Tätä mallia ei kai periaatteessa pitäisi voida laittaa edestä näin paljon ristiin, mutta tykkään siitä tällaisena. Mietin pitkään, puranko koko keskivartalon osan ja pienennän sitä kokonaisuudessaan mallia vastaavaksi, mutta koska tämä nyt tällaisenaankin istuu ihan hyvin ja tuntuu kivalta, en viitsinyt aloittaa niin suurta työtä. Yksi työläimmistä osuuksista oli käänteiden ompelu. Ompelukoneeni piilo-ommel ei toimi, sillä ommelvalitsin ei siirry valikon alas asti. Kyseessä on kuulemma tyyppivika, jota ei huollossa osattu tai voitu korjata. No, joka tapauksessa piilo-ommel puuttuu koneesta, joten minun piti ommella käänteet käsin, sillä en halunnut tikkauksia näkyviin. Olin myös ajattelemattomuuttani leikannut alavaran pienemmäksi kuin vastaavan päällikappaleen, joten myös alavara piti ommella käsin, jotta sauma ei jäisi näkyviin. Tavoitteena oli tehdä mukava joka paikan päällysvaate, jonka voi vetäistä suunnilleen minkä tahansa päälle, ja mielestäni…
Läjäpäin kesäompeluita
Nämä kangaskassit ompelin tosiaan jo toukokuussa, juuri ennen päiväkodin päättymistä. Olin poikien kanssa kasvattanut siemenestä tomaatteja, joita tulikin ihan valtava määrä, 27 kpl. Päädyinkin lopulta jakamaan niitä sukulaisille ja päiväkodin hoitajille. Koska tomaatti yksinään ei ehkä ole jokaisen toivelahja, päätin ommella niille pussit. Lopulta ompelin näitä kangaskasseja – erittäin perinteisesti – lasten viimeistä hoitopäivää edeltävänä yönä. Aamulla lapset valitsivat, mikä kassi menee kenellekin, minkä jälkeen laitoimme ylikokoiset taimet kasseihin! Taimikassien lisäksi olen ommellut vaatteita Vilholle. En voi sanoa, että meillä olisi puutetta kesävaatteista, mutta Vilholla niitä on suhteellisen vähän. Lisäksi niistä suurin osa on hänelle epämieluisia, mistä johtuen hän ei käytä kuin muutamaa vaatetta. Päätin siis tehdä hänelle muutaman sellaisen vaatteen, joka tulisi varmasti käyttöön. Ensimmäinen näistä on punainen kitarapaita. Vilhon punaiset vaatteet ovat nopeassa kierrossa. Heti, kun ne ilmestyvät pesun jälkeen kaappiin, ne menevät myös päälle. Harmaat ja tummansiniset vaatteet saavat rauhassa pölyyntyä koreissa, sillä niihin ei juuri kosketa.…
Vähän söpöilyä pikkupojalle
Miten yhden pikkuisen neuletakin valmistuminen voikin kestää näin kauan! Ostin langat joskus kesällä Salosta ja aloitin tämän neulomisen silloin. Kaikki vyötteet ovat hävinneet, joten en enää tiedä, mitä lankaa tämä on. Lanka on kuitenkin ihanan pehmoista merseroitua puuvillaa, Dropsin tai Sublimen. Kuten näkyy, en ole neulonut liikaa viime aikoina. Se näkyy heti epätasaisena käsialana, mutta onneksi nuo epätasaisuudet tasottuvat nopeasti käytössä. Malli on muokkailtu pojalle sopivampaan muotoon Modan 10/2013 mallista 31. Koko on luultavasti 1/2v.
Jättiläislumihiutale ja joulumekko
Aloitin tämän valtavan neuletakin tekemisen maaliskuussa ja neuloin sitä enemmän ja vähemmän ahkerasti marraskuun loppuun asti. Deadlinena itselleni oli ristiäiset, ja sainkin tämän lopulta valmiiksi jo hyvissä ajoin, sillä ristiäiset olisi tarkoitus pitää vasta tammikuun alussa. Malli on Modasta (2/2010), ja hankin langat pian lehden ilmestyttyä. Lankana on Dropsin Kid-Silk, joka on 75% mohairia ja 25% silkkiä. Tämä on ehdottomasti haastavin ja työläin neuleeni. Kuviot olivat helppoja, mutta mallia joutui seuraamaan tarkasti. Lisäksi lanka oli liukasta ja järjettömän ohutta. Mekon hurautin pikaisesti kasaan jouluaattona, kun tajusin unohtaneeni omat vaatteeni… Alaosa on Ikasyrin neulekuvioista jerseytä ja yläosa yllättäen myöhemmin tummansiniseksi paljastunutta singletrikoota. Yläosa toimii imetyspaitana, ja ylä- ja osan välissä on koristeena puuvillapitsi. Melkoisen tasaisesti onnistuin keräämään raskauskiloni, sillä niitä on jäljellä vielä 10, vaikka kuvasta sitä ei heti arvaisi.
50 lukijaa!
Tervetuloa viideskymmenes lukija ja kaikki muutkin! Onpa ihanaa nähdä, että teitä on jo näin paljon 🙂 Käsitöiden teko takkuaa, kun täytyy tehdä töitä.. Minun täytyy tehdä toukokuussa täysiä työviikkoja, jotta saamme kesäkuun ensimmäisellä viikolla pojan hoidon järjestettyä jotenkin. Hoitotätimummi nimittäin lähtee lomamatkalle silloin, ja mieheni sai yllättäen kesätöitä. Koitan siis tehdä nyt itselleni mahdollisimman monta vapaapäivää. Ihana mustikkaveloursetti odottaa Royal-tuotteen pakettia, jossa on (toivottavasti) sopivanvärinen vetoketju huppariin. Housut ovat jo pientä kuminauhan kiristystä vaille valmiit. Löysin vihdoin netistä mallikuvan ikuisuusprojektistani. Teen siis yhä jo joskus aiemmin mainitsemaani pitsineuletta. Malli on Rowanin Honeysuckle: Oma tekeleeni on vasta tällainen mytty: Itse asiassa se on jo vähän tuota kuvaa pidemmällä, viimeinen pitsikuvio on jo menossa. Tosin hihat tuohon pitää sitten vielä tehdä… Ehkä yhden suurimmista käsitöihin liittyvistä kauhunhetkistä koin noin viikko sitten, kun rakas lapsukaiseni selkäni takana sanoi yhtäkkiä ”LEIKKAA!!” ja samalla kuului saksien ääni. Sakset oli tähdätty KESKELLE pitsineulettani. Onni onnettomuudessa oli,…
Neuletakki isoilla puikoilla
Tämä villatakki on jo ollut käytössäkin viikon päivät, mutta vasta nyt sain aikaiseksi päivittää sen tänne blogiin. Aloitin tämän neulomisen jo joskus kesällä, mutta jostain kumman syystä nämä neuleet tuntuvat tällä hetkellä edistyvän kovin hitaasti 🙂 Kesätakki tästä piti tulla, mutta eiköhän se sovi yhtälailla syksyynkin. Lankana oli Jättirätin laarista löytämäni luonnonvalkoinen sekoitelanka, jossa on ihana pehmeä kiilto. Ohjeen neuletakkiin nappasin Dropsin sivuilta – ja kerrankin valmis neule näyttää suht samalta kuin ohjeen kuvassakin! Lankaa kului vähän enemmän kuin ohjeen mukaan olisi pitänyt, mutta lankakin oli erimerkkistä. Onneksi lankaa löytyi myöhemmin lisää Jättirätistä, tosin 50 gramman kerissä, kun alkuperäiset olivat 100 gramman keriä, muutoin olisi tämä neule jäänyt keskeneräiseksi. Neuletakki on siis neulottu poikittain, keskeltä takaa eteenpäin. Yksi syy työn jumiutumiseen oli sen outo ulkonäkö. Minulla oli neulottuna puolikas toisesta puolesta, enkä lainkaan tajunnut, miten palasta ikinä voisi muodostua villatakki 😀 Toisen mutkan matkaan toi ensimmäisessä kappaleessa alusta asti toistunut…
Pieni neulepuku
Kaikki alkoi Lankabaarin alelaarista. Löysin sieltä kaksi kerää vaaleankeltaista Dropsin Baby Merinoa 2 euroa kipale. Olihan ne pakko sitten kerätä mukaan.. Varsinkin, kun kotoa löytyi jo ennestään 3 kerää samaista lankaa turkoosinsinisenä. Tuijottelin keriä aikana ja soitin sitten äitille: ”Onko ihan hullua tehdä ihan pikkuinen villatakki?” Ei kuulemma ollut. Aloin heti käydä läpi käsityölehtiäni ja lopulta löysinkin sievän potkupuvun ohjeen, josta sovelsin neuletakin. Rinnustan patenttineule vei kuitenkin lankaa enemmän kuin olin odottanut, ja lanka loppuikin kesken. Purin hupun kertaalleen ja neuloin sen tavallisena joustoneuleena. Lopulta tarvitsin lankaa vain nappilistaan. Tietenkään yksikään lankakauppa Turussa ei enää myynyt kyseistä lankaa ainakaan vaaleankeltaisena, joten taas piti pohtia, mitä keskeneräisen takin kanssa tehdään. Päätin lopulta jättää takkiin hupun ja neuloa nappilistan sinisellä langalla. Lopulta minulla oli vähän hassun näköinen kaksivärinen neuletakki.. Ei siinä sitten auttanut muu kuin neuloa siihen sopivat haalarit 🙂 Tein siis sinisellä langalla villatakille kaveriksi neulehaalarit. Koska keltaista lankaa ei ollut…