Pandoja!
Olen ollut jo pitkään rakastunut Viljamin pandoihin, enkä näemmä ole ainut. Serkkuni pyysi minua tekemään pandoista pari pientä haalaria koossa 74. Olipa ihanaa ommella taas jotain näin pientä ❤ Ihan tämä ei mennyt suunnitelmien mukaan, sillä olin tilannut liian vähän kangasta. Kahteen haalariin tarvitaan nimittäin 4 hihaa. Kaksi ei riitä! Onneksi minulla oli tätä ennestään kaapissa, joten sain puuttuvat hihat paikoilleen. Kumma, miten sitä jaksaakin päätellä langat ja viimeistellä vaatteet kunnolla, kun ne ovat menossa jollekin muulle kuin omalle perheelle. En luultavasti ole ikinä ommellut omille lapsilleni näin siististi yöpukuja! Eino sai samasta kankaasta paidan. En ole aivan varma, pidänkö tuosta mintusta tässä paidassa, mutta siinä se nyt on kuitenkin. Eiköhän tuo ole sitten ihan kivannäköinen, kun on samanväriset housutkin. Hihat ovat siis Selian minttua trikoota, jota minulla on myös joustocollegena. Kaava on uusimman Ottobren (6/2015) Steampunk koossa 92.
Farkunsinistä
Syksy on nyt virallisesti täällä, sillä opiskelu alkoi viime viikolla. Kaapista löytyi kuitenkin lähinnä riemunkirjavia perhekerhotunikoita, joissa en koe itseäni aikuiseksi yliopistomaailmassa. Tarvitsin ja tarvitsen yhä paljon siistejä yksinkertaisia vaatteita, joissa on mukava istua ja olla. Sellaisia, jotka saa helposti yhdistettyä farkkuihin, leggareihin tai hameeseen. Suunnittelin tämän senmittaiseksi, että pylly peittyy. Tämä menee siis toivottavasti myös leggareiden tai lyhyen hameen kanssa. Taskut ovat ehdottomat, jotta puhelin ja avaimet kulkevat varmasti matkassa. Ne on piilottu sivusaumaan mahdollisimman näkymättömiksi. Yksiväriseen vaatteeseen saa myös kirjavaa helpommin yhdistettyä isoja koruja, joita minulla on paljon. Näin selkävetoketjun luultavasti ensimmäisiä kertoja Noshin vaatteissa. Luultavasti niitä on ollut muillakin merkeillä, mutta en ole viime vuosina juuri käynyt vaatekaupoissa! Pääsin kuitenkin tuossa viikko sitten karkaamaan ostoskeskukseen ilman lapsia, ja bongasin Vilan syksyn uutuuksista löysähköjä tunikoita, joissa oli selässä vetoketju. Päätinkin siltä seisomalta ommella itselleni samanlaisen. Kaavan pohjana on Ottobren Friday Evening. Olen muokannut kaavaa moneen otteeseen ja tämä…
Keltaista kylmään kesään
Facebookin ompeluryhmässä heitettiin haaste keltaisesta ompeluksesta. Ensin ajattelin, ettei minulla edes ole keltaista kangasta, mutta sitten silmiin osui työpöydällä lojuvat keskeneräiset housut. Nehän olivat keltaiset! Keltaisiin housuihin löytyi kaapista harmaa-keltaraidallista resoria. Aloin miettiä, ettei Einon garderobista ehkä löydy montaa sopivanväristä paitaa näiden housujen kaveriksi, joten päätin tehdä sellaisen. Kangaskaapissa oli juuri sopivaa harmaata trikoota. Yksivärinen paita yksiväristen housujen kanssa tuntui kuitenkin vähän liian peruspertsalta. Koska sopivaa silityskalvoa ei ollut, enkä jaksanut applikoida paitaan mitään, menin lanka-arkulleni. Sieltä löytyi täydellisesti housujen keltaiseen mätsäävä puuvillalanka, josta virkkasin auton ja peräkärryn pienen autopojan paitaan! Valmiit kuviot ompelin sitten koneella kiinni rinnukseen. Blogipäivitykseni ovat nyt vähän jumissa, sillä pöytäkone, jolla yleensä näitä teen, hajosi. Tai ei nyt sentään koko kone, vain se likimain olennaisin eli kiintolevy. Nyyh. Sinne meni uuden ulkoasun vesileimat ja kaikki. Toivottavasti jotain on vielä pelastettavissa. Siellä oli nimittäin myös kaikki koulutyöni, joita olen luonnollisesti varmuuskopioinut… niin en juuri lainkaan.
Tuhu tuhu tuhu tuhu – eli junasetti
Asumme junaradan varrella, ja ohitsemme menee joka päivä monta kertaa tavarajuna ja muutaman kerran pelkkä veturi. Siitä huolimatta – tai siitä johtuen – Eino on hillitön junafani. Junat ja traktorit ovat hänelle tällä hetkellä ehkä maailman hienoimpia juttuja. Sisällä ollessa hän juoksee aina ikkunaan kuullessaan junan ja hokee: ”Tuhu tuhu tuhu tuhu”. Joka päivä. Monta kertaa. Myöskään traktorit eivät ole erityisen eksoottisia, sillä niitäkin näkyy täällä maaseudulla päivittäin. Ehkä ne ovatkin ne päivittäiseen elämään liittyvät asiat, joista tulee niitä tärkeimpiä? Vilho rakasti pienenä busseja. Asuimme silloin Liedossa Hämeentien varressa, ja hän katseli busseja päivittäin. Kuljimme silloin myös Turkuun välillä monta kertaa viikossa bussilla. Eino ei ole niinkään innostunut busseista, sillä niitä täällä ei näy juuri koskaan. Sitten itse vaatteisiin. Tarkoituksenani on tyhjentää kangaskaappia kesän aikana ja ommella vaatteiksi loputtomilta tuntuvia kangasvarastojani. Ostin tämän junakankaan joskus muutama vuosi sitten Vilholle, mutta livenä väri ei miellyttänyt ja pintakin nukkaantui ensimmäisessä pesussa, joten…
Synttärit ja kooste huhtikuun lopusta
Huhtikuu oli kaiken mahdollisen tekemisen suhteen hirvittävän kiireinen kuukausi. Jotain ompeluksia ehdin kuvata, mutta mitään en ehtinyt enää puolivälin jälkeen blogata. Tässä siis kooste huhtikuun lopusta. Ensin Einon perusvaatetta: pari bodya ja collegehousut. Housut liittyvät ompeluryhmän Jussi-haasteeseen, jossa ompelukseen piti joka päivä lisätä uusi yksityiskohta. Tässä yksityiskohtia on jo neljä: resori, rypytys, reikä ja tasku. Kaksi ensimmäistä osaa jäi kuvaamatta. Ensimmäisenä tein ruskeat joustofroteehousut ja toisena pipon. Sitten vihreät. Vaaleanpunaisesta tykkäävä pupufani sai t-paidan. Tämä oli erittäin mieluinen 🙂 Samaan aikaan tein pikkuveljelle tämän ja itselleni vielä Nitorin limellä värjätystä Ikasyrin maxitähdestä paidan, joka jäi myös kuvaamatta…. Ja jottei aika kävisi pitkäksi, olen myös käynyt keittämässä kahvia Nousiaisten MLL:n perhekahvilassa maanantaisin 😉 Rakas Vilhoni täytti tässä kuussa 4 vuotta. Synttäreiltä ei muistettu juuri ottaa kuvia, mutta tällaisen paidan tein hänelle. Hän sai itse valita kankaan, ja iloisten värien ystävänä valinta oli Marimekon alekorista löytynyt puuvilla. Myös tämä on yksi Jussi-haasteen…
Perusvaatetta pienelle
Tämä on oikea tilkkusetti. Housukangasta oli jäljellä tasan tuon verran, paitakankaasta ei riittänyt kahta täysmittaista hihaa, joten toisen jatkoksi piti keksiä jotain muuta. Koska minulla ei ollut samanväristä turkoosia resoria, myös kaulus on tehty joustocollegesta. Kaikki harmaat ovat eri sävyä, mutta näin yhdessä ne silti sopivat minusta hyvin yhteen! Paita on tehty vanhalla luottokaavalla, housut on muokattu versio Ottobren Tiikeristä. Koko on 86. Erityisen tyytyväinen olen etukappaleiden onnistuneisiin kohdistuksiin. Pilvikangasta jäi tämän jälkeen yksi kämmenenkokoinen pala, joten kaavoja sai hetken pyöritellä palasilla ennen kuin sopivat kohdat löytyivät! Sivusamoissa pilvet saivatkin sitten jo mennä, miten menivät. Kuvat on otettu aamulla seitsemän jälkeen, ja malli näyttääkin ihan vastaheränneeltä 🙂 Epäilen myös, että kamerassa saattoi olla manuaalitarkennus päällä, sillä kuvat ovat vähän liian pehmeitä. Tarkennus ei siis ole ihan kohdillaan, mutta Lightroomissa sain kuvia terävöitettyä sen verran, etten viitsi enää ottaa uusia. Mun pieni punapääni ❤
Black is for Boys
Kummipojalle toivottiin synttärilahjaksi mustia collegehousuja. Koska liikkumavaraa jäi näinkin vähän työn suunnittelulle, tein mitäs muutakaan kuin mustat collegehousut! Vähän niissä on piristeenä neonvihreää, samaa kuin joululahjaksi tekemässäni collegepaidassa. Näistä taskuista tuli niin makeat, että haluaisin tuollaiset omiinkin housuihini! Kaava on Ottobren Ooby Dooby (4/2012) koossa 134. Omalle pikkuvintiölleni tein lopusta mustasta tähticollegesta ja mustasta joustocollegesta tähtipaidan. Tähden mallin ja ompeluohjeen katsoin Made for Apes -blogista, kiitos siitä! Tämä on tehty jollain nimeämättömällä paitakaavalla reiluun 110-kokoon. Hartiaan leveyttä tuli liikaakin, mutta onneksi myös helmassa ja hihoissa on pituutta, joten tämä menee vielä jonkin aikaa. Yleensä en kelpuuta kännykkäkuvia tänne missään koossa tai muodossa, mutta menkööt tämän kerran. Tässä siis sovituskuvaa:
Vaatetta 3-vuotiaalle
Miten teillä 3-vuotias poseeraa? Meillä on ihan vähän show-meininkiä havaittavissa… Kaikessa tohinassa unohtui ottaa pitkähihainen pois ja kuvata alta pilkistävä Siiri ja Myyry -t-paita. No eipä siinä mitään ihmeellistä ollutkaan! Timanttipaidasta tuli vähän pitkä, mutta eipähän jää selkä kylmäksi! Siihen kului huimat 80 cm kangasta, sillä leikkasin ja ompelin sen ensin itselleni. En kuitenkaan tykännyt lopputuloksesta, joten purin sen ja leikkelin palat uudestaan Vilhon paidaksi. Toinen ääripää on Noshin norsuista ja raidoista tehty paita. Sen löysin kangaskaapista keskeneräisenä. Olin ommellut sen viime kesänä. Onneksi se vielä mahtuu päälle!
Väri-ilottelua talvipäivään
Ehkä tämä paita ei ole maailman edustavin, mutta ainakin se on mukava! Raitapaita syntyi ex tempore Saumanvaran perjantaiveivissä tribuuttina Noshille. Jos minulla olisi sopiva myyntikanava (lue: paljon lapsellisia tuttavia tai työkavereita) ja tarpeeksi rahaa aloituspakettiin, alkaisin kotimyyjäksi. Nyt pitää tyytyä pelkään ostamiseen. Paidan raitakangas ja resori on Noshin, vetoketju omista varastoista. Kaavana tuttu ja turvallinen Stormy Blue Ottobresta. Vetoketju mahdollistaa myös imetyksen. Kuvittelin pärjääväni jo ilman imetyspaitaa, mutta onhan se vaan järkevässä vaatteessa helpompi hoitaa, vaikkei ihan joka tunti enää tarvikaan kaivaa eväitä esille. Laitoin eilen myyntiin tämän Paapiin vihreän kankaan, mutta yöllä minulle tuli visio, jonka heti aamulla pienimmän mentyä unille toteutin! Pipon kaava on Mallikelpoisen ohjeella piirretty, ja tosi hyvä! Pidensin sitä hiukan ja tein sen kaksinkertaisena taitteelta yhdellä sivusaumalla. Sivulle rypytin pitsinauhasta ruusukkeen, joka ei todellakaan ole mun tyyliäni, mutta näyttää SILTI hitsin hyvältä! Loppu kangas kului tuubihuiviin, jonka mitoitin riittävän jämptiksi, jotta se myös lämmittäisi, eikä…
Pikkuveljelle kans!
Intouduin vielä aatonaattoiltana ompelemaan Einolle oman autopaidan. Koska kaksi samanlaista kuvaa olisi ollut liian tylsää, tein tähän RS Skodan. Ja voi, miten minä pidän tästä! Kuva on mustalla silityskalvolla tehty ja näkyy luonnossa paremmin kuin kuvissa. Kangas on Noshin unelmanpehmeää trikoota. Kaavat olen piirtänyt joskus Vilhon paitaa varten. Kummasti tämä on oikeasti aivan erinäköinen kuin silloin tekemäni paidat! Enkä nyt tarkoita värejä tai mallia muuten vaan ompelujälkeä 😉 Meillä on viime aikoina nukuttu hyvin – kuten kuvista näkyy… Takakappale ei ole väsymyksen takia väärin päin. Kangas ei riittänyt toisin päin.