Ihan sydämellistä porukkaa
Piti tehdä pari pyjamaa Jätti-Rätistä ostetuista kankaista. Ajattelin, että näitä voi käyttää sekalaisina setteinä, vaikka eivät kaikki ihan yhteen täsmääkään: En kuitenkaan raaskinut käyttää kaikkea punaista sydänkangasta pyjamaa, vaan leikkasin lopusta paidan itselleni. Mallina käytin vanhaa H&M:n toppia. Lopuista paloista syntyi vielä ihan pikkuiset peukalottomat trikootumput ja pipo. Aika ihkut, eikös olekin? 🙂 Ja supersöpöä vastasyntynyt-kokoa tietenkin!
Pikku bambino
Bambipaita syntyi hyväntekeväisyysprojektin sivutuotteena. Onneksi löysin kankaan nyt enkä ensi kesänä, sillä se riitti juuri ja juuri koon 98 paitaan. Bambia jäi tämän jälkeen jäljelle viiden sentin suikale. Nyt voimmekin sitten samistella Vilhon kanssa bambeissamme. En ole ehtinyt sovittaa tätä paitaa kisuhaalarin kanssa, mutta kuvittelisin niiden sopivan yhteen täydellisesti. Tässä vielä koottuna kuviksi kaikki Tyksiin lähtevät vaatteet: Loppuun vielä muistutus Majapuun ompelukilpailusta. Tunikani löytyvät aikuistenvaatteista, ja niitä voi äänestää numeroilla 9 ja 10!
Vaatteita pikkupotilaille
Tässä oma työpanokseni Ompeluelämän Turun jaoston hyväntekeväisyyskampanjaan. Saimme siis tarvikkeet lahjoituksena, ja aktiivijäsenet jakoivat ne osallistujille määrämittoihin leikattuina. Näiden vaatteiden määränpää on TYKSin osasto 416 eli lasten syöpä- ja veritautiosasto. Edellisestä vastaavasta hyväntekeväisyyskampanjasta löytyy tietoja täältä.
Lahjat rakkaille
Käpyseni-jersey on odottanut muodonmuutosta kankaasta paidaksi jo pidempään. Tämä oli oikeastaan tilaustyö, sillä äitini toivoi paitaa jo syksyllä. En kuitenkaan ikinä ehtinyt ommella sitä, joten projekti siirtyi ja siirtyi.. Noshin iki-ihanaa kettukangasta himoitsin jo sen tullessa alkujaan myyntiin, mutta saituuksissani en sitä raaskinut ostaa. Myöhemmin kankaan hinta nousi kangashamstereissakin pilviin, ja luovuin koko ajatuksesta. Vähän ennen joulua kangasta ilmeistyi 2-laatuisena Noshin omaan verkkokauppaan, enkä enää harkinnut kankaan ostamista hetkeäkään. Tämä kettu on kuin tehty miehelleni 🙂 En tiedä, mikä tästä tekee 2-laatuisen. En löytänyt mitään vikaa kankaasta – joskaan en sellaista kovasti etsinytkään. Äitini käpypaitaan käytin kaavojen pohjana oman paitani raglankaavaa. En tiedä, voiko tätä enää samoilla kaavoilla piirrettynä, sillä muutokset olivat melkoisia 🙂 Helmaan piirsin ensin oravan jo toisenkin, mutta ne olivat kaikki rumia, joten päädyin lopulta käpyyn, jonka applikoin ruskeasta velourista. Mieheni kettu-t-paita on samalla hyväksi havaitulla SK:n kaavalla tehty kuin aiemmatkin paidat. Nyt noita t-paitoja alkaakin jo…
Raa raa!
Yksi Vilhon ensimmäisistä oma-aloitteisista sanoista oli Raa Raa, kun telkkarista tuli yllättäen Raa Raa -leijonapiirretyn tunnusmusiikki. Siispä päätin, että hän saa joululahjaksi leijonapaidan! Piirsin leijonan nettikuvan perusteella ja trikoopalat löytyivät tilkkalaatikostani. Harkitsin pitkään itse paidan kankaita, mutta lopulta voiton vei muistaakseni Myllymuksuilta joskus ajat sitten hankittu raitajersey. Ruskean jerseyn hankintapaikkaa en muista, resorit ovat Hannan Kankaan sinapinväristä resoria. Tästä tuli niin ihku. Olispa jo joulu, niin näkisi, mitä lahjan saaja tästä tykkää 🙂
Tuplasti paitoja yksille housuille
Ensin oli ajatus punaisista housuista, jotka sopisivat merirosvopaidan kanssa. Ompeluhuoneessa silmiini osui ihana velour, joka myös sopi täydellisesti punaiseen joustikseen. Sitten muistin, että ostin punaisen joustiksen Fabriinalta erityisesti autokorjaamopaitaa varten. Tällainen soppa siitä sitten syntyi: Ostin sieniretkivelourin Seliasta lokakuun alkupuolella. Siitä lähtien olen pyöritellyt ja siirrellyt sitä laatikosta toiseen. En sittenkään rakastunut tähän kankaaseen kankaana. Nyt vaatteena asia onkin taas toisin 🙂 Olen ajatellut tämän Vilhon joulusetiksi. Voi olla, että ehdin vielä keksiä jotain muutakin, mutta tämä on kyllä aika sievä setti, lämmin ja pehmeä. Kuvittelin autokorjaamon riittävän paitaan. Tietenkään se ei riittänyt. Onneksi punaista oli kuitenkin vielä jäljellä, mutta resori sen sijaan ehti loppua kesken. En ole täysin varma, miten paljon pidän tuosta punaisesta autokorjaamon rinnalla, mutta ehkäpä se tästä.. Jos saan tässä lähiaikoina ostetuksi pippurinruskeaa resoria, saatan vaihtaa nuo hihansuut. En ole niistäkään ihan varma. Ainut, mistä tässä setissä olen varma, on se, että tuo (Majapuun) autokorjaamojoustis on…
Hurrrjille Merrrirrrosvoille!
Toivottavasti merirosvopaita ei ole liian lapsellinen 5-vuotiaalle kummipojalleni. Paketista ei edes tule pehmeä, kiitos puuseppämieheni, joten voi olla, että se jopa avataan ihan mielellään 🙂 Ajattelin nyt periaatteistani poiketen paljastaa tämän joululahjan blogissa, vaikka säästänkin muut jouluun. Tähän pakettiin tulee muutakin mukaan, joten se ei nyt ole niin tarkkaa. Toinen paita on siis kokoa 122 ja toinen 98. Isompi on kummipoika-serkkupojalle ja toinen omalle pojalle. Ainut ero paidoissa on se, että isommassa on selkämyskin pääkallokangasta, kun pienemmässä selkä on raitakangasta. Myös applikaatiot ovat vähän erikokoisia. Merirosvopaitojen pääkallo- ja raitakangas ovat Fabriinasta, applikointi on valkoista collegea, joka on epäilemättä Jätti-Rätistä peräisin. Olen aivan hullaantunut applikointiin sen jälkeen, kun kokeilin ensimmäisen kerran (kunnollista) kaksipuoleista tukikangasta. Ihan mieletöntä, miten helpoksi joku asia voikin muuttua, kun on oikeat välineet! Tämä toinen setti syntyi ikään kuin sivutuotteena. Olin kuvitellut ostaneeni iki-ihanaa Ikasyrin leijonatrikoota pyjamaan, mutta eihän siitä tullutkaan kuin pelkkä paita ja sekin vain juuri…
Aamu satamassa ja muuta pientä
Ihastuin Käpysen aamu satamassa -kuosiin jo ennakkoesittelyvaiheessa. Kuosi tuo välittömästi mieleen oman lapsuuteni. Merimiehen tyttärenä maisema oli niin tuttu ja tunteita herättävä, etten harkinnut kahta kertaa tämän tullessa (alennus)myyntiin Kankaiden yössä. Halusin tämän kankaan myötä siirtää pienen osan omaa lapsuusromantiikkaani pojallemme. Paita on tehty samalla luottokaavalla (OB 6/2011, Toy Dog) kuin kaikki aiemmatkin raglanhihaiset paidat. Hihoja ja helmaa on vain vähän pidennetty koosta 92. Edelliseen postaukseen olisi oikeastaan kuulunut myös tämä skootteripipo, mutta sain sen reunan käännettyä vasta tänään. Se on nyt paljon lyhyempi kuin edellinen pipo – puhtaasti käytännön syistä: kangasta ei ollut enempää. Uskoisin sen kuitenkin olevan ihan sopiva pojalle. Lopun keltaisen junakankaan käytin lähes 100-prosenttisesti tähän pyjamaan. Paidan selkämys on pilvikangasta, jonka hankin joku aika sitten Kangashamstereista kuten vihreän resorinkin. Paidan kaava on sama kuin satamapaidassakin, housujenkin kaavat minulta löytyi jo ennestään, mutta en ole varma, mitä niillä olen ommellut.. OB:sta nekin joka tapauksessa ovat.
Isälle ja pojalle
Isänpäivä. Tapanani ei ole ollut lahjoa miestäni isänpäivänä, mutta tällä kertaa tein yllättävän poikkeuksen. Oikeastaan olin ostanut tämän kankaan häntä varten jo ajat sitten, mutta en ollut saanut aikaseksi ommella sitä paidaksi. Nyt sitten keksin, että tässähän olisi mitä mainioin isänpäivälahja! Tein Puusepälleni skootteripaidan jo loppukesästä ja nähtyäni helikopterikangasta Raision Linnan Kankaassa en voinut vastustaa tätäkään kuviota (vaikka hinta olikin melkoisesti verkkokauppojen hintoja suolaisempi). Alkujaan suunnittelin tähän paitaan ruskea-punaista junakangasta, mutta lopulta kallistuin tähän aiemmin käyttämättömänä laatikossa lojuneeseen Michas Stoffecken sydän-apilainterlockiin. Sekä skootteri- että helikopterikangas on todella tukevaa ja jämäkkää jerseytä, joten interlock ei tunnu lainkaan paksulta sen rinnalla. Ennen resorin ompelua harkitsin vielä hihojen purkamista paidasta, sillä pelkäsin lopputuloksen olevan liian levoton. Sen verran valmistelin miestäni tätä paitaa varten, että kysyin, kelpaako helikopterikangas ja voiko siihen yhdistää kuviollisen hihakankaan. Isoista paidoista jäi jäljelle pikkuinen suikale kangasta. Tuo pieni pala riitti kuitenkin yhteen pojan paitakappaleeseen. Näin ollen poika sai paidan,…
Brum brum sanoo auto
Vilhon ainut velour-oloasu, Tutan junapuku, alkaa käydä jämptiksi, joten oli korkea aika tehdä varastoon uusi kotisetti. Tenttikiireissäni ompelu sai jäädä vähäksi aikaa tauolle ja sen jälkeen tuli niin paljon muuta ajateltavaa, etten ehtinyt tai jaksanut pysähtyä miettimään Vilhon vaatteita. Onneksi vihdoin koitti lauantain ompeluseura Mammakeitaalla! Autopuvun raitavelour on Royal-tuotteelta ja sydänautot Ikasyrilta (taivaan kauan sitten) ostettu. Kaula-aukossa, hihoissa ja lahkeensuissa on turkoosi resoria, joka on omista varastoista. Paidanhelmassa ja vyötäröllä on suklaanruskeaa resoria, sillä turkoosia ei jäänyt kuin muutaman sentin suiroja jäljelle. Autoapplikaatio ei ole kauneimmasta päästä, enkä laita siitä lähikuvaa 🙂 Tein sen ex tempore ilman mallikuvaa vieraalla ompelukoneella. Vihreästä velourinpalasta kiitän mitä nöyrimmin erästä ompeluseuralaista. Housujen kaava on Ottobresta 4/2010, koko 98. Paita on tehty samoilla kaavoilla kuin aiemmin ompelemani kirahvihuppari (OB 4/2007), mutta helmaa ja hihoja on pidennetty vastaamaan suunnilleen kokoa 98. Leveyttä molemmilla kaavoilla oli reippaanlaisesti. Housut olisivat mahtuneet nätisti ilman sivuraitojakin ja hartiassakin on nelisen…