Silkkaa sirkusta
Paapiille tuli tuossa joskus huhtikuussa myyntiin ihanaakin ihanampi sirkuspuuvilla. Olin pitkään pähkäillyt poikien huoneen verhoja. Kun näin tämän kankaan, päätös tuli välittömästi! Seinät maalasin harmaiksi Tikkurilan sävyllä graniitti. Kuten kuvista näkyy, vähän kaikkea pientä on vielä kesken, kuten kattolistat.. Huoneen sisustus tulee myöhemmin jatkamaan sirkusteemaa, kunhan minulla on aikaa. Sivuverhot ovat Ikeat puuvillaa ja ne ovat omalla tangollaan, joten ne saa yöksi vedettyä ikkunan eteen, jotta Vilho ei pääse katselemaan yöllä ”puissa kiipeileviä mörköjä”. Takapihallamme on siis vain metsää. Sirkuspuuvillan tukena on Jätti-Rätin valkoista puuvillaa, ja kapan yläreunassa on vinokantti, jonka löysin laatikostani. Tykkään ihan valtavasti!
Kotimaista designia keväänvihreillä mausteilla
No niin, lopulta vähän jotain kotipäivitystä. Koska vanhat verhot eivät sopineet yhteen sohvatyynyjen kanssa, oli minun tehtävä myös uudet verhot. Uuden verhon myötä huomasin, ettei akustiikkalevy(je)n päällinen enää sovi verhojen kanssa yhteen, joten minun oli päällystettävä myös ne uudelleen. Tosin huonekalujen pyörittelyn seurauksena vain toinen niistä mahtui enää seinällekään. Ostin verhokangasta kurjan knaftisti, ja uusi verho on muutaman sentin vanhaa verhoa lyhyempi. En kuitenkin aio tehdä sille mitään. Olkoon noin. Pystyn elämään pituuseron kanssa. Kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy, verhon taakse on myös kätevää piilotella ei-haluttuja tavaroita 😉 Järjestyksen muuttamisen seurauksena sain myös toteutettua pitkäaikaisen haaveeni: Kaikki kauniit kaappini ovat nyt vieretysten olohuoneessa, ei erillään ripoteltuina pisin makuuhuoneita. Alimpana on kuvia mieheni tekemästä sohvakalustosta, jonka istuin- ja selkätyynyt verhoilin keväällä. Verhot ja taulu: Tilkkukori, Naapuri. Sohvan koristetyynyt: Marimekko, Kuusama. Sohvan verhoilukangas: Orient Occident, Connors.
Pientä rymsteerausta
Tässä joku viikko sitten sain äidiltäni kahden metrin palan käyttämättä jäänyttä Marimekon Kaivoa. Muistelin, että olohuoneemme huonekorkeus on ikkunoiden luona normaalia huomattavasti matalampi, ja kuvittelin, että kahden metrin pala kangasta riittäisi yksinään täyspitkäksi verhoksi. Eihän se huone tietystikään nyt ihan niin matala ollut. Onneksi muistin ostaneeni joskus mustan lakanan, joka sattuneesta syystä oli jäänyt lähes täysin käyttämättömäksi. Lakana löytyi lopulta äitini liinavaatekaapista ja pääsin hommiin. Leikkasin 10 cm:n suirot jokaiselle sivulle. Ulkoreunoihin tein sentin levyiset tuplakäänteet ja yläreunaan ompelin Eurokankaasta ostamani verhonauhan. Mustan kantin kulmat on ommeltu viistosti yhteen – ja tällä kertaa jopa siististi! Ajatuksena taustalla oli harjoitella puuvillapalojen yhdistelyä, sillä aion jossain vaiheessa ommella Vilhon ”isoon” sänkyyn tikkupäiväpeitteen.Vähän tuo olohuone alkaa olla RUSKEA, mutta eihän siinä mitään, ruskea on ihan hyvä väri 🙂 Työhuoneeseemme ostimme kaksi Ikean pöytää. Nyt voimme istua illat samassa huoneessa omilla työpisteillämme. Mikään paras mahdollinen ratkaisu tämä ei ole kummallekaan, mutta paremman puutteessa menettelee.…
Yksi lastenhuone, kiitos!
Löysin ihanan kankaan (Jätti-Rätistä), ja yhtäkkiä tuli valtava tarve lastenhuoneelle. Ensimmäinen askel kohti ihanaa leikkihuonetta ovat uudet verhot! Epäilen kyllä, että nämä verhot jäävät toistaiseksi ainoaksi lastenhuoneen ominaisuudeksi kyseisessä huoneessa. Otin mitat vanhasta verhokapasta, tosin sillä erotuksella, että tämä uusi kappa on entistä vähän isompi joka suuntaan. Ompelin verhon kertaalleen valmiiksi, silitin ja ripustin ikkunaan. Sitten tuijotin verhoa ja totesin, että se on pakko vielä ottaa alas ja korjata. Pohdiskelin verhoa koko illan, ja lopulta kymmenen jälkeen otin verhon pois ikkunasta, purin sen ja ompelin uusiksi. Nyt lopputulos on enemmän sellainen kuin halusin sen olevan.