Karhuteeppari
En tuossa yhtenä yönä meinannut saada nukutuksi, kun mielessä pyörivät mahdolliset värivaihtoehdot karhupaitaa varten. Laatikossa lojunut punainen trikoo oli kuin olikin juuri samaa sävyä karhukankaan punaisen kanssa ja – ennakkosuosikkina – se valikoitui pohjaväriksi. Koska varastossani ei ole loputtomasti erivärisiä trikootilkkuja, piti applikointikuvio valita olemassa olevien värien mukaan. Eilen illalla applikaatio näytti vielä ihan täydelliseltä, mutta eihän se sitä enää ole.. Silmät katsovat mihin sattuu, eikä tuo ”kuva kivasti toisessa reunassa” toiminutkaan niin kuin ajattelin. Nyt se näyttää siltä, kuin se olisi ollut tarkoitus laittaa keskelle muttei olisi ihan osunut. Päällä paita näyttää paljon paremmalta. Tosin Vilho ahdistui applikoidusta kuvasta. Ensimmäinen puoli tuntia paidan pukemisen jälkeen kului kuvan venyttämiseen ja paidan kiskomiseen pois päältä. Tosi kiva siis…. Kaava on sama kuin aiemmissa teepaidoissa tai pyjaman paidoissa, miten vain. Malli on tällä hetkellä ihan paras. Menee päälle ilman neppareita ja istuu nätisti hoikalla pojalla.
Retrotakki syksyksi
Vanha kirpparilöytöpöytäliina sai uuden elämän syystakkina. Olin pyöritellyt ajatusta mielessäni jonkin aikaa, mutta uskallusta liinan leikkelyyn ei tahtonut löytyä. Ompeluelämää-ryhmästä sain kuitenkin vinkkiä hyvästä takin mallista ja ryhdyin tuumasta toimeen. Tein takin koossa 92, ja se on vielä vähän reilu. Kaavat ovat Ottobren Reindeer Safarista, mutta huppu on muutettu hiippamalliksi. Ompelin takkiin aluksi vuorin vaaleasta tikkikankaasta, mutta se osoittautui liian jäykäksi ja paksuksi. Purin vuorista hihat ja vaihdoin ne ohuemmaksi mustaksi tikkikankaaksi. Huppu on vuoritettu ruskealla trikoolla.Rinkulavetimiset vetoketjut löytyivät Jättirätin laarista. Ostin niitä kolme, vaikka ne olivat lyhyitä ja sopivat vain taskuihin. Lisäksi ostin 35 cm:n alhaalta aukeavan vetoketjun. Pitkästä ketjusta piti ottaa pari senttiä mittaa pois, joten siitä sai samalla kätevästi vaihdettua vetimen rinkulaversioksi. Pöytäliinasta kului tähän vain puolikas, joten aineksia olisi vielä toiseen samanmoiseen ja suunnilleen samankokoiseen. Voi olla, että sitä riittäisi vähän enemmän A-malliseenkin, mutta ihan varmaksi en nyt osaa sanoa. Jos halajat tällaista, niin kannattaa ottaa…
Kantoapua
Eilen valmistui ensimmäinen itse tekemäni neliöliina. Ajatus sellaisen tekemisestä oli pyörinyt päässäni jo pitkään, mutta toteutus venyi venymistään. Sitten tuossa yhtenä päivänä kiertelin itsekseni kaikessa rauhassa Jättirätissä ja näin (jo aiemmin bongaamani) maatuskakankaan. Näin heti sieluni silmin kankaan neliöliinan paneelissa. Olen viime aikoina ollut melko heikkona maatuskakuvioihin, joten olen esimerkiksi tietoisesti välttänyt Jyskiin menoa (joskaan sen välttäminen ei kovin vaikeaa ole 🙂 ), sillä siellä on myynnissä maatuskakerniä, jota en ehkä voisi vastustaa, mutta en myöskään usko, että tekisin moisella mitään.. Mallia neliööni otin täältä ja täältä. En kuitenkaan noudattanut täysin kumpaakaan, kuten kuvasta näkyy. Lukemani mukaan mielipiteet toppauksista jakautuivat kahtia. Toiset tykkäsivät kovasti, toiset eivät lainkaan. Tein mieleiseni kompromissin ja toppasin liinaosia kevyesti. Olkahihnoissa on yksi fleecekerros välissä ja vyötäisillä porrastettuna kaksi. Itse ompeluvaihe oli murhetta täynnä. Tein lähes jokaisen sauman ainakin kahdesti. Vilho pyöri huoneessa tai ajatukset olivat muuten siellä ja täällä, mutta eivät ikinä oikeassa paikassa. Unohdin…
Juhannusruusuja
Pyörittelin käsissäni tätä Metsolan joustofroteekangasta ties miten pitkään ennen kuin keksin, mitä tästä voisi tehdä.Olin vähän kahden vaiheilla kuosin suhteen. En osannut päättää, olisiko tämän liian ”tyttömäinen” pojalle, lähinnä kukkakuosinsa takia. En oikein osannut nähdä tätä itsellänikään. Ostin kankaan hetken mielijohteesta Metsolan alesta, kun siitä tuli niin vahvasti mieleen oma lapsuus 80-luvun alussa. Ei tarvi varmaan kertoa, että murehdin ihan turhia? Tämähän on aivan syötävän ihana! Malli on yllättäen sama vanha hyväksi havaittu, taas koossa 92. Paita on samaa mallia ja kokoa kuin norsupaita, kankaat siihen ovat Jättirätistä ja löytyivät omista varastoista. Keltainen trikoo on todella yllättävän hyvälaatuista, pehmeää, suoraa ja tukevaa. Täydellisen täsmäävä resori on myös rättikaupasta 🙂 Saumurikuulumisia pitää kirjoittaa sen verran, että katsoin saumurin langoitukseen kuluvan ajan. Normaalista saumurisaumasta vaihto peitetikkiin vei kokonaiset kaksi minuuttia! Että se siitä vaivalloisuudesta! Uskon, että olen huimasti onnellisempi kahden kuin kolmeen erillisen koneen kanssa. Jos olisin tajunnut, että nykysaumureihin pitää ostaa merkkineuloja ja…
Pupuhaalari
Tiedättekö montako porkkanaamulla on kainalossa?Vatsani lisää odottaaja tämän syön tuokiossa.Turkkini muuttui oranssiksi,enkä ymmärrä miksi.(Irma Hannula, Riinun riimit) Kauhea collegekankainen raskaustelttani muuttui sieväksi haalariksi. Tämä oli odottanut uusiokäyttöä jo ”jonkin aikaa”, missään tapauksessa en aikonut säilyttää mekkoa. Haalarit on tehty aiempien autohaalarien mallilla, mutta suurempana, noin kokoon 92. Applikointi on myös collegea ja sen on lähes suora kopio Vilhon suosikkikirjan suosikkikuvasta. Kirja on siis yllä mainittu Emmi-tuotteen Riinun riimit. Liikuttavin hetki tämänastisestissa ompeluhistoriassani tapahtui ehkä tänään, kun näytin pupuhaalarit Vilholle. Poika tuijotti pupun kuvaa hetken, rutisti haalaria itseään vasten, tuijotti taas kuvaa ja sanoi jotain omalla kielellään lempeällä äänellä 🙂 Näistä tuli suosikit siltä istumalta!
Kukkalakki
Kesäpöksyt saivat tänään kaverikseen kukkalippiksen. Malli on jostain vanhasta Ottobresta. Seuraavaan teen kyllä vähän muutoksia. Tämä sopisi paremmin vähän isommalle, näin pienelle lakki voisi tulla syvemmälle päähän. Nyt niska ja osittain korvatkin jäävät paljaiksi. Erinomaisesti se silti noinkin lyhyellä lipalla suojasi kasvoja auringolta.
Kukkapöksyt pienelle
Lainassa olleesta Ottobresta (jonka numeron olen onnellisesti unohtanut) löytyi näin kivojen kesäpöksyjen malli. Vaihteeksi koko oli taas vähän liian iso. Nää taitais olla oikean kokoiset ensi kesänä… Tai sitten näistä(kin) pitää noita nappeja siirtää vähän. Kankaan ostin yli vuosi sitten Jättirätistä kaukalopussia varten. Valitsin siihen kuitenkin toisen kankaan, ja tämä jäi ikään kuin ylimääräiseksi. En osannut kuvitella tuosta mitään itselleni, joten päätin, että oranssi kukkakangas sopii mitä mainioimmin pienelle pojalle. Lisäksi nappikokoelmasta löytyi ihanat isot punaiset napit. Kangasta jäi vielä sen verran, että tekisi mieli tehdä oranssi lippislakki. Sellaiselle ois oikeasti tarvettakin. Näitä shortsipukuja on jo …ainakin viisi 🙂
Peltotöitä vuokrapalstalla
Kävimme vuokraplantaasillamme vähän kaivamassa kasvimaalle penkkejä kuntoon. Kovasti oli kuivaa, kovaa ja kokkareista tuo jokirannan savimaa. Tässä puuhassa taitaa vielä vierähtää tovi jos toinenkin. Ensi kerralla pitäisi ottaa mukaan turvetta ja rautahara, jolla saisi rikottua noita savikokkareita.. Vilho oli aivan mahdottoman tyytyväinen koko peltoreissun ajan, eikä olisi millään lähtenyt sieltä kotiin kahden tunnin uurastuksen jälkeen! Taitaa tulla maamies tuosta pojasta 🙂 Se on kyllä vaan hyvä totutella näihin puuhiin jo nyt, kun sitten omalla tontilla riittää sitä lääniä viljeltäväksi.. Neljännes aari on nyt varattu perunoille ja toinen samanmoinen vihanneksille. Kyllä se puolikaskin aari näytti niin valtavalta, että tuosta taitaa riittää harrastusta koko kesäksi ja syötävää puoleksi talveksi 🙂
Pipo päähän kevätsäällä
Joka kerta, kun olen Vilhon nähden pistänyt tämän pipon pähäni, poika on revennyt ihan hillittömään nauruun. Liekö se nyt sitten hyvä vai huono asia? Tein siis meille, Vilholle ja minulle, samispipot. Mikään valmis pipo ei mahdu mun jättipäähäni, joten piti sitten itse tehdä riittävän suuri myssy. Tärkein syy pipojen tekemiseen on kuitenkin pyöräily: Kypärän alle tarvii vielä (mun tapauksessani pitkään) jotain lämmikettä, lähinnä korville. Nämä pipot ovat kääntöpipoja, joten niitä voi käyttää mielialan mukaan joko punaisina tai keltaisina. Kankaina käytin Jättirätin halpiskankaita, joista tuo punainen tosin on interlocktrikoota. Alkujaan suunnitelmana oli tehdä pipo ihanasta pupukankaasta, mutta en raaskinut vielä pilkkoa sitä, sillä en ollut varma, sopisiko tällainen pipo minulle alkuunkaan. Tein jo aiemmin ylhäältä pyöristetyn pipon, joka on aivan järkyttävän ruma – tai se tekee minusta järkyttävän ruman 😀 Hauskaa on, että tämän (ja muut pipokuvat) nähtyäni ihastuin taas siniseen kantoliinani! En ole kuukausiin käyttänyt sitä kertaakaan, kun ruosteensävyinen Didymos…
Ensimmäisten kestien antia
Onnistuinpa kertakaikkiaan tuon voileipäkakkukuvan ottamisessa… Se on jotenkin niin vinksallaan, ettei siitä saa mitään järkevää aikaseksi. Koittakaa kestää. Mutta. Tänään juhlittiin siis Vilhon 1-vuotissyntymäpäivää. Värkkäsimme juhlia varten täytekakun, kaksi voileipäkakkua sekä pikkuleipiä. Lisäksi mummi toi mukanaan juustokakun, sillä olihan tänään mummin 65-vuotissyntymäpäivä! Täytekakun ideana on liitutaulu, jos se nyt kuitenkin jäi vielä epäselväksi 😉 Päällinen on marsipaania ja sisällä on perinteinen täytekakku vadelma-persikkatäytteellä. Voileipäkakuista vasemmanpuoleinen on lihatäytteinen paahtopaistikakku ja oikeanpuoleinen kalakakku lämmin- ja kylmäsavulohitäytteellä. Ja tältä näyttää itse päivänsankari suu täynnä kermakakkua 🙂 Todennäköisesti mikään ei ole vielä ollut niin hyvää kuin täytekakku! Eipä tuo vielä ole mitään pahan maun vuoksi ulos sylkenyt. Etikkakurkkuakin upposi nätisti kokonainen siivu yksi päivä lihapullien seuralaisena. Synttärien ensimmäinen juhlapäivä sujui siis mitä mainioimmin, suuret kiitokset osallistujille 🙂