Brum brum sanoo auto
Vilhon ainut velour-oloasu, Tutan junapuku, alkaa käydä jämptiksi, joten oli korkea aika tehdä varastoon uusi kotisetti. Tenttikiireissäni ompelu sai jäädä vähäksi aikaa tauolle ja sen jälkeen tuli niin paljon muuta ajateltavaa, etten ehtinyt tai jaksanut pysähtyä miettimään Vilhon vaatteita. Onneksi vihdoin koitti lauantain ompeluseura Mammakeitaalla! Autopuvun raitavelour on Royal-tuotteelta ja sydänautot Ikasyrilta (taivaan kauan sitten) ostettu. Kaula-aukossa, hihoissa ja lahkeensuissa on turkoosi resoria, joka on omista varastoista. Paidanhelmassa ja vyötäröllä on suklaanruskeaa resoria, sillä turkoosia ei jäänyt kuin muutaman sentin suiroja jäljelle. Autoapplikaatio ei ole kauneimmasta päästä, enkä laita siitä lähikuvaa 🙂 Tein sen ex tempore ilman mallikuvaa vieraalla ompelukoneella. Vihreästä velourinpalasta kiitän mitä nöyrimmin erästä ompeluseuralaista. Housujen kaava on Ottobresta 4/2010, koko 98. Paita on tehty samoilla kaavoilla kuin aiemmin ompelemani kirahvihuppari (OB 4/2007), mutta helmaa ja hihoja on pidennetty vastaamaan suunnilleen kokoa 98. Leveyttä molemmilla kaavoilla oli reippaanlaisesti. Housut olisivat mahtuneet nätisti ilman sivuraitojakin ja hartiassakin on nelisen…
Ensilumi!
Kuten lähes koko eteläiseen Suomeen myös meille satoi eilen (ja tänään) ensilumi. Eikä se mikään turha lumi ollutkaan! Yleensä nämä lounaisen Suomen ensilumet tuppaavat olemaan rännän ja lumen välimuotoa, joka sulaa välittömästi koskettuaan maahan – tai jos ei sula niin muuttuu loputtomaksi ruskeaksi loskaksi. Tänään saimme kuitenkin nauttia ihanasta puuterinkeveästä pakkaslumesta koko päivän! En tiedä, oliko Vilholla jonkinlainen muistikuva viime talvesta, mutta lumeen hän rakastui tänä(kin) vuonna ensisilmäykseltä! Sisälle tultiinkin tänään joka kerta pienen itkun kera, kun ulkona ei voinutkaan olla ihan koko päivää. Testasimme pikkupakkasessa kevyesti topatun välikausihaalarin (hyvin toimi, ei tullut vilu) ja neulesetin. Pipo on TAAS melkein liian pieni! En tajua, miten valtava pää tuolla pojalla oikein on! Lisäksi kannoin tänään Vilhoa kantorepussa kaupungilla ja totesin, että noiden haalarien lahkeet on jo nyt liian lyhyet. Äääh. Asialle pitäisi varmaan tehdä jotain, vaikka korjausompelu ei ole rakkain harrastukseni…
Retkellä taikametsässä
No niin. Taikametsähupparini on lopultakin valmis. Eihän tästä tullut lainkaan sitä, mitä tästä piti tulla, mutta monen mutkan kautta syntynyt lopputulos on enemmän kuin mieleinen! Taikametsäkangas on joustofroteeta ja siinä mielessä uniikkia, että sitä on teetetty Facebookin Ompeluelämää-ryhmän toimesta kaiken kaikkiaan 600 metriä, josta jokaisella ryhmässä riittävän pitkään olleella oli oikeus ostaa (ainakin toisella kierroksella vain) yksi metri. Alkujaan kuvittelin ompelevani taikametsämetristäni täysvuoritetun hupparin. Tein koeversion, muokkasin kaavat sopiviksi ja totesin sitten, että eihän tuollaista voi ommella metristä kangasta. Palasin lähtöpisteeseen. Sitten eräänä päivänä törmäsin Ompeluelämää-ryhmässä ihanaan hupulliseen liivihameeseen. Liivihame on ommeltu laulukalajoustofroteesta (jota minultakin löytyy nyt varastosta), mutta samasta blogista löytyy mallista versio taikametsäkankaallakin. Tein siis ensimmäisen version hihattomana. En tiedä, mikä siinä mättäsi, mutta se ei ollutkaan ihan sitä, mitä olin kuvitellut. Selailin taas vaihteeksi Ompeluelämä-ryhmän kuvia ja törmäsin kuin törmäsinkin lyhythihaiseen huppariin! Ja siinä se oli! Purin hihansuiden kanttaukset, kaivoin kaavakansiostani sopivankokoiset hihankaavat ja leikkelin jäljelle jääneestä…
Pikaruokalaput
Sekä äitini että mieheni toivoivat pojalle lisää ruokalappuja. Pul-jämistä syntyi sitten tällaiset pikalaput. Toisin kuin aiemmat nämä eivät ole kaksipuoleisia. En oikeastaan keksinyt mitään järkevää perustelua kaksipuolisuudelle. Eihän näitä nyt koskaan käännetä! Piparikukkalappu pääsi jo käyttöön ja kanttinauhat vähän vetivät ekassa pesussa kasaan, joten kovin edustavaa kuvaa siitä ei enää saanut.
Sydämellinen neulesetti
Ihanan vihreän villatakin lankojen kylkiäisenä tilasin muutaman ylimääräisenkin kerän pehmeää merinovillaa. Nämä – lapaset, kauluri ja pipo – eivät varmasti kutita käyttäjäänsä! Ensimmäisenä neuloin pipon, ja tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun jopa suunnittelin kuviot ruutupaperille! Tai en tietenkään kaikkia kuvioita, sydämet vain. Malli pipoon löytyi Modasta (5/2010). En tosin seurannut ohjetta kovin orjallisesti, eikä lankakaan ollut oikeanpaksuista. Lapasissa toistuvat pipon kuviot. Neuloin innoissani lapaset jo kertaalleen valmiiksi, jonka jälkeen tajusin, että vain toisessa oli sydän kämmenselässä! Eipä siinä auttanut muu kuin purkaa viallinen lapanen peukaloon saakka ja neuloa se uusiksi. Siksi kuviotkaan eivät ole täysin symmetriset. En jaksanut lähteä purkamaan peukalolisäyksiä, joten jätin yhden (vai kaksi) ylimääräistä pilkkua toiseen lapaseen, sillä muutoin lapasen sisään olisi jäänyt lankalenkkejä, tai olisin joutunut kiristelemään silmukoita yksitelleen parin kierroksen matkalta. Kauluriin neuloin sitten loput langat. Violetti lanka loppui kokonaan. Jouduin jopa käyttämään muutaman päättelylangasnpätkän, jotta sain viimeisen kierroksen loppuun. Limenvihreää lankaa jäi kymmenisen…
Pihahommia välikausipuvussa
Tajusin juuri, etten ole laittanut Vilhon välikausipuvusta lainkaan sovituskuvaa tänne. Tässä siis viikonlopun puutarhahommien lomassa napsittuja kuvia. Vilho oli valtavan innoissaan jo haravoinnista, mutta roskien kärrääminen oli ehdoton suosikkipuuha.
Karamellihaalari
Sain – tai otin, ihan miten vain – vapauden tehdä veljentyttärelleni syyspuvun. Alkujaan tämän piti olla äitini projekti, mutta sitten heikkona hetkenä menin sanomaan, että voinhan minäkin sen tehdä. Niinpä viime keskiviikkona äitini tuli meille ”Vilhoa vahtimaan”, ja minä aloitin tämän tekemisen. Enimmäkseen tämä syntyi Vilhon ollessa nukkumassa, mutta olihan se mukava suunnitella melko erikoisen kokoista haalaria yhdessä kokeneen ompelijan kanssa. Päällinen on Royal-tuotteesta ostettua karamellinväristä superpehmeää ja paksua velouria, ohut tikkivuori ja resorit ovat Eurokankaasta ja hupun tähtikangas Michas Stoffeckelta. En edes kysynyt, millaisen haalarin tytön vanhemmat lapselleen haluavat, vaan tein tämän täysin oman mieleni mukaan. Uskoisin sen kuitenkin kelpaavan. Minulle ainakin kelpaisi, jos minulla olisi tyttö 🙂 Ihastuin yllättäen itse tähän vaaleanpunaiseen velouriin niin, että Vilhokin taitaa saada siitä jotain… odottakaas vain! Pääsin tätä ommellessa myös kokeilemaan ensimmäisen kerran kaksoisneulan käyttöä ompelukoneessa. Saumurini ei suostunut ompelemaan nättiä peitetikkiä paksuun resorisaumaan, joten lähdin kaksoisneulaostoksille. Kiitos tästä kuuluu Ompeluelämää-ryhmälle, jota…
Ihana villatakki
Heti alkuu pitänee tehdä selväksi, ettei tämä ole minun kutomani. Omaa kädenjälkeäni tässä on vain ja ainoastaan nappien ompelu. Haluan silti esitellä tämän täällä, sillä se on vain niin valtavan kaunis! Villatakin malli on (tytön neuletakki) Moda-lehden numerosta 4/2011. Äitini tarjoutui neulomaan Vilholle neuletakin ja antoi minulle vapauden valita minkä tahansa mallin – kunhan ohjeet ovat suomeksi. Löysin tämän mallin silloin melko tuoreesta Modasta. Esittelin mallin äidilleni, joka järkyttyi totaalisesti: Ei missään tapauksessa! Etsi yksinkertaisempi malli. En ala neuloa tuollaisia nyppyjä.Asia jäi hautumaan, sillä tarve villatakille ei sillä hetkellä ollut akuutti. Pikkuhiljaa sain äitini käännytettyä ja lopulta tilasin kasan ihania merinovillaisia alelankoja Englannista. Vaikka lanka on vähän suositusta paksumpaa, sai Vilho villatakin kokoa 2/3 v. Päätimme muuttaa mallia niin, ettei se ole A-linjainen vaan suora. Lisäksi äitini otti muutaman muunkin taiteellisen vapauden villatakkia neuloessaan. Tällä hetkellä äitini neuloo itselleen samoilla kuvioilla neuletta – että se niistä kamalan työläistä kuvioista 🙂…
Jumpsuit ulkokäyttöön
Olen pitkään haaveillut jumpsuitin ompelemisesta, mutta en saanut aiemmin keksityksi syytä sellaisen tekemiseen. Ostettuani Majapuun ihanaa autokorjaamojoustista näin kankaan vain jumpsuitina. Pohdiskelin asiaa aikani, kysyin sitten mieheltä (ja mummilta) mielipiteen ja ryhdyin toimeen. Päällyskankaana on siis joustofroteeta, resorit löytyivät omista varastoista, puvun vuori on petroolinväristä fleeceä ja hupun vuori trikoota. Molemmat vuorikankaat ovat Eurokankaasta. Puvun kaavat ovat Ottobresta (4/2012), leveys koosta 92 ja pituus koosta 98. Kuvittelin, että tästä tulee kovasti reilunkokoinen, mutta sehän on ihan jämpti! Vain hihoissa on ylimääräistä mittaa. Mutta on se kyllä ihana 🙂
Taikametsässä ensimmäistä kertaa
Tein ensimmäisen retkeni Taikametsään eilen. Kaavat ovat Ottobresta (5/2012) vähän muokattuina. Pipo sen sijaan on suurennettu lasten koosta. Jossain vaiheessä projektia unohdin täysin, että minun piti värjätä tämä kangas! Mutta eipä tässä näin harmaanakaan mitään vikaa ole. Varmuuden vuoksi laitoin tähän kuitenkin harmaat resorit, joten värjääminen on periaattessa vielä ihan mahdollinen vaihtoehto, vaikka tuskin siihen enää päädyn. Musta kangas resorin alapuolella on minihame. En osaa kulkea pelkissä legginseissä ja tunikassa 🙂 Kaula-aukon rypytys oli jotenkin kettumainen. Koitin ensin rypyttää sitä vain kaavoihin merkityltä alueelta, mutta se oli ihan hölmönnäköinen, ja kaula-aukon yläosa rypyttyi itsekseen.. Niinpä päätin rypyttää reunaa pitkin matkaa säästäen isoimmat rypyt keskelle. Ompelin tuon kai kolmeen kertaan… Samaan syssyyn valmistui myös kaksi paitaa pojalle. Meinasin ensin kohdistaa kissapaidan kuviot, mutta koska olin onnistunut leikkaamaan etu tai takakappaleen ihan hullusta kohdasta, olisi tähän yhteen paitaan tuhraantunut melkein koko kangas. Laitoin nuo nyt niin, ettei kohdistamattomuus satu ainakaan omaan silmään.…