Hurrrjille Merrrirrrosvoille!
Toivottavasti merirosvopaita ei ole liian lapsellinen 5-vuotiaalle kummipojalleni. Paketista ei edes tule pehmeä, kiitos puuseppämieheni, joten voi olla, että se jopa avataan ihan mielellään 🙂 Ajattelin nyt periaatteistani poiketen paljastaa tämän joululahjan blogissa, vaikka säästänkin muut jouluun. Tähän pakettiin tulee muutakin mukaan, joten se ei nyt ole niin tarkkaa. Toinen paita on siis kokoa 122 ja toinen 98. Isompi on kummipoika-serkkupojalle ja toinen omalle pojalle. Ainut ero paidoissa on se, että isommassa on selkämyskin pääkallokangasta, kun pienemmässä selkä on raitakangasta. Myös applikaatiot ovat vähän erikokoisia. Merirosvopaitojen pääkallo- ja raitakangas ovat Fabriinasta, applikointi on valkoista collegea, joka on epäilemättä Jätti-Rätistä peräisin. Olen aivan hullaantunut applikointiin sen jälkeen, kun kokeilin ensimmäisen kerran (kunnollista) kaksipuoleista tukikangasta. Ihan mieletöntä, miten helpoksi joku asia voikin muuttua, kun on oikeat välineet! Tämä toinen setti syntyi ikään kuin sivutuotteena. Olin kuvitellut ostaneeni iki-ihanaa Ikasyrin leijonatrikoota pyjamaan, mutta eihän siitä tullutkaan kuin pelkkä paita ja sekin vain juuri…
Vähän kesää keskelle talvea
Tein Vilholle joskus aikoja sitten Metsolan joustofrotee-Blossomista haalarin, jonka jälkeen kangasta jäi vielä suikale jäljelle. Kuvittelin alkujaan tekeväni siitä itselleni paidan, mutta eihän se sellaiseen riittänyt. Ei oikein huvittanut alkaa tehdä siitä mitään enää Vilhollekaan. Kangas siis jäi marinoitumaan laatikkoon. Eräänä marraskuisena päivänä näin kuvan tästä ihanasta mekosta Facebookin Ompeluelämän seinällä. En raaskinut heti leikellä omaa Metsolaani, joten hauduttelin ideaa mielesssäni jonkin aikaa. Lopulta leikkasin palasen pystysuunnassa kahtia, ompelin päät yhteen, saumuroin helman ja mittasin sopivan resorin. Pituudeltaan tämä on nyt ihan käyttövaate. Suunnitteluvaiheessa resorin oli tarkoitus tulla lantiolle, mutta se näyttikin paljon paremmalta, kun mekon veti ylös vyötärölle asti. Joustiksen yläreunaan olisi kannattanut ommella muutama sisäänotti, mutta menee tämä näinkin. Kelpo mekko tuli, se pääsi heti käyttöön 🙂
Mutkamötkylämatto
Minä jo mietin tämän valmistuttua, että jaahas, kai se on pakko purkaa ja virkata uusiksi. Eihän siitä tullut lainkaan sellainen kuin piti. Reunat mutkittelevat, eikä keskikohdan reikäkuviokaan tullut keskelle. Kooltaan tuo on liian pieni, eikä se kovin kauniskaan ole. Vaan sitten päätin, että jospa kokeilen sitä uudelle paikalle, eri huoneeseen kuin alkujaan. Ja kas, sehän on ihan sievä makuuhuoneessa. Makuuhuoneen ulkoseinänpuoleinen lattia on jumalattoman kylmä näin talvisaikaan. Itse en astu vapaaehtoisesti tuolle reunalle huonetta paljain jaloin, mutta Vilho tulee joka viikonloppuaamu tuohon kävelemään, sytyttämään valon ja laittamaan radion päälle. Nyt ei siis Vilhonkaan varpaat enää palellu kylmällä lattialla. Paikkana tuo on niin huomaamaton, että rumempikin matto kelpaa. Mutta summa summarum ja note to myself. Älä virkkaa enää suorakulmionmallista mattoa. Nämä näyttävät – minun tekeminäni – hyviltä vain ympyränmuotoisina.
Liebster Blog -tunnustus
Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon tarkoituksena on saada huomio blogeille, joissa on alle 200 lukijaa. 1) Kiitä antajaa ja ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle. Kiitos Tiinalle Puhde-blogista! 2) Valitse viisi (5) blogia, joissa on alle 200 lukijaa ja kerro heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. 3) Toivon, että annat tämän eteenpäin viidelle suosikkiblogillesi. Tunnustukseni lähtee seuraaville blogeille: Handmade with love Nuppuneula Roudan Muruset Made for Apesja viimeisenä melkein kaimablogi Tiinun käsin Kaikki valitsemani blogit eivät ehkä ole täysin saman tyylilajin blogeja, mutta mitäs sillä on väliä 🙂
Tonttutalo ja vastaus haasteeseen
Olihan Vilhon jo aika saada oma joulukalenteri. En viitsinyt vielä lähteä tekemään 24 pussia vaan päätin, että yksi riittää. Pienempi talo oikealla on siis Vilhon tonttutalo. Talo on siis pussi, jonne voi laittaa joulukortit tai kalenteriyllätyksen. Tosin kortit eivät kyllä mahtuneet kunnolla tuohon pienempään… Onneksi tein näitä kaksi, sillä tuo isompi on enemmän ja vähemmän epäonnistunut. Sydäntasku on suorastaa ruma. Se saa nyt toimittaa joulukorttien keräilypussin virkaa, pienemmästä löytyy Vilholle joka aamu joku pieni yllätys ja sydäntaskusta sitten toinen pienempi – tänä aamuna xylitol-pastilli. Sain tämän idean blogista, jota en enää löytänyt. En siis muista, kenen blogista tämän bongasin. Jos joku tunnistaa, niin vinkkaapa minulle, niin linkitän alkulähteen tähän. Minusta tämä oli kerta kaikkiaan oiva joulukalenteri alle 2-vuotiaalle, joka ei edes tiedä, mikä joulu on. Sitten haasteeseen. Ensin haasteen säännöt: Kiitä ja linkitä bloggaaja jolta sait tämän haasteen. Jokaisen haastetun henkilön täytyy vastata 11 kysymykseen jotka haasteen antaja on esittänyt…
Rokkipipo
Lähtökohtana oli pipo rokkihenkiselle ystävälle. Ensin sen piti olla pääkallokangasta, mutta eihän sitä riittänyt enää pikkupoikien paitojen jälkeen kuin pieneen applikaatioon. Keksin musta-vaaleanpunaisen raitakankaan, kun aloin miettiä omia vaatteitani pikkujoulu-synttäribileisiin. Pukukoodina on nimittäin vaaleanpunainen, jota kaapistani ei löydy (tanssivaatteita lukuun ottamatta) kuin yksi huppari, ja sekin pitää kääntää vuori ulospäin, jotta se olisi vaaleanpunainen.. Aika hieno tästä mielestäni tuli, mutta todennäköisesti vähän liian iso. Mulle tuo on suht sopiva, mutta olenkin keskivertoa isopäisempi. Toivottavasti lahjan saaja ei huku siihen… Onni ei (taaskaan) ollut myötä tätä ommellessa. Neulat ja langat katkeilivat ja ompelijalla nousi tuskanhiki otsalle. Onneksi tajusin virheeni ja sain pipon lopulta joten kuten siististi kasaan. Ei tuo nyt ihan kääntöpipo olekaan, sen verran rumaa jälkeä sauman viereen tuli, mutta toimii se ainakin yksin päin ihan kivasti.
Streeeetchiä!
Ou jea mama! Tämä äiti ommella surautti itselleen farkut monen vuoden farkkutauon jälkeen. Jos näihin ei huomenna ilmesty valtavia polvipusseja, niin sanoisinpa näiden olevan vallan kelvolliset! Vähän oli pakko tehdä jotain ekstraa, ettei elämä kävisi liian yksitoikkoiseksi. Tai sitten mulla vinksahti päässä jotain perustavanlaatuista tuossa viikontakaisessa hormoni-tunnemyrskytilassani. Mieleni nimittäin olisi tehnyt laittaa taskunreunaan pieni pitsi, jota minulla ei siis ollut, joten se jäi laittamatta. Farkku- ja efektikangas ovat molemmat Eurokankaasta, kaavat ovat Ottobresta (5/2012, Lady Fit). Todellisuudessa taitaisin olla pikemminkin kokoa 40/42, mutta nämä on nyt tehty kokoon 36/38 (ylhäältä 38, alhaalta 36)! Elikkäs aika piukat ovat. Onneksi kangas on tooooodella joustavaa, joten ainakaan seistessä ei ahdista yhtään. Alkuperäisiä kaavoja muutin myös lahkeiden osalta vähän. Ne ovat nyt vähän kapeammat ja pidemmät. Napin sijoittamisessa kävi vanhanaikaisesti, eli nuppineulamerkintä ei ollut sovituksesta huolimatta oikeassa paikassa, ja housujen mahdottomasta tiukkuudesta johtuen vetoketjun yläreunaan tulee ryppy ( jota EN lähde enää korjaamaan). Lähikuvissa…
Ihan oikeat farkut!
Vilho alkoi jo olla sen verran iso poika, että hänellä täytyi ehdottomasti olla yhdet ihan oikeat farkut. Serkkupoikien perintönä kaapissa on ennestään yhdet lököfarkut, jotka ovat kuitenkin ihan mahdottoman löysät vyötäröltä, eivätkä tahdo pysyä ylhäällä. Muita farkkuja juniorilla ei ollutkaan. Nämä on tehty toistaiseksi uusimman Ottobren (6/2012) London Boy -kaavoilla, joita tosin muokkasin toisia kaavoja käyttäen vähän korkeammiksi vyötäröltä, jotta (kesto)vaippa mahtuisi mukavammin housuihin. Lisäsin vyötärölle myös säädettävän reikäkuminauhan nappeineen. Koko on 92 ja lahkeessa näyttäisi tällä kertaa olevan mittaa riittämiin. Farkkukangas on Eurokankaasta. Taskun ja vyötärökaitaleen sisäkappaleet ovat ihanaa minimaatuskakangasta, jonka myös löysin EK:sta. Nyt täytyy kyllä sanoa, että olen tosi tyytyväinen – kerrankin! En keksi näistä mitään pahaa sanottavaa!
Aamu satamassa ja muuta pientä
Ihastuin Käpysen aamu satamassa -kuosiin jo ennakkoesittelyvaiheessa. Kuosi tuo välittömästi mieleen oman lapsuuteni. Merimiehen tyttärenä maisema oli niin tuttu ja tunteita herättävä, etten harkinnut kahta kertaa tämän tullessa (alennus)myyntiin Kankaiden yössä. Halusin tämän kankaan myötä siirtää pienen osan omaa lapsuusromantiikkaani pojallemme. Paita on tehty samalla luottokaavalla (OB 6/2011, Toy Dog) kuin kaikki aiemmatkin raglanhihaiset paidat. Hihoja ja helmaa on vain vähän pidennetty koosta 92. Edelliseen postaukseen olisi oikeastaan kuulunut myös tämä skootteripipo, mutta sain sen reunan käännettyä vasta tänään. Se on nyt paljon lyhyempi kuin edellinen pipo – puhtaasti käytännön syistä: kangasta ei ollut enempää. Uskoisin sen kuitenkin olevan ihan sopiva pojalle. Lopun keltaisen junakankaan käytin lähes 100-prosenttisesti tähän pyjamaan. Paidan selkämys on pilvikangasta, jonka hankin joku aika sitten Kangashamstereista kuten vihreän resorinkin. Paidan kaava on sama kuin satamapaidassakin, housujenkin kaavat minulta löytyi jo ennestään, mutta en ole varma, mitä niillä olen ommellut.. OB:sta nekin joka tapauksessa ovat.
Isälle ja pojalle
Isänpäivä. Tapanani ei ole ollut lahjoa miestäni isänpäivänä, mutta tällä kertaa tein yllättävän poikkeuksen. Oikeastaan olin ostanut tämän kankaan häntä varten jo ajat sitten, mutta en ollut saanut aikaseksi ommella sitä paidaksi. Nyt sitten keksin, että tässähän olisi mitä mainioin isänpäivälahja! Tein Puusepälleni skootteripaidan jo loppukesästä ja nähtyäni helikopterikangasta Raision Linnan Kankaassa en voinut vastustaa tätäkään kuviota (vaikka hinta olikin melkoisesti verkkokauppojen hintoja suolaisempi). Alkujaan suunnittelin tähän paitaan ruskea-punaista junakangasta, mutta lopulta kallistuin tähän aiemmin käyttämättömänä laatikossa lojuneeseen Michas Stoffecken sydän-apilainterlockiin. Sekä skootteri- että helikopterikangas on todella tukevaa ja jämäkkää jerseytä, joten interlock ei tunnu lainkaan paksulta sen rinnalla. Ennen resorin ompelua harkitsin vielä hihojen purkamista paidasta, sillä pelkäsin lopputuloksen olevan liian levoton. Sen verran valmistelin miestäni tätä paitaa varten, että kysyin, kelpaako helikopterikangas ja voiko siihen yhdistää kuviollisen hihakankaan. Isoista paidoista jäi jäljelle pikkuinen suikale kangasta. Tuo pieni pala riitti kuitenkin yhteen pojan paitakappaleeseen. Näin ollen poika sai paidan,…