Vuosittaiset arkistot: 2018

Tämä ihanan neulostakki on ommeltu Suuri Käsityö -lehden (8/2017) kaavalla. Kaava oli minulle koossa 38 vähän reilu, ja kavensin tätä aika reippaasti rinnan kohdalta. Tätä mallia ei kai periaatteessa pitäisi voida laittaa edestä näin paljon ristiin, mutta tykkään siitä tällaisena. Mietin pitkään, puranko koko keskivartalon osan ja pienennän sitä kokonaisuudessaan mallia vastaavaksi, mutta koska tämä nyt tällaisenaankin istuu ihan hyvin ja tuntuu kivalta, en viitsinyt aloittaa niin suurta työtä. Yksi työläimmistä osuuksista oli käänteiden ompelu. Ompelukoneeni piilo-ommel ei toimi, sillä ommelvalitsin ei siirry valikon alas asti. Kyseessä on kuulemma tyyppivika, jota ei huollossa osattu tai voitu korjata. No, joka tapauksessa piilo-ommel puuttuu koneesta, joten minun piti ommella käänteet käsin, sillä en halunnut tikkauksia näkyviin. Olin myös ajattelemattomuuttani leikannut alavaran pienemmäksi kuin vastaavan päällikappaleen, joten myös alavara piti ommella käsin, jotta sauma ei jäisi näkyviin. Tavoitteena oli tehdä mukava joka paikan päällysvaate, jonka voi vetäistä suunnilleen minkä tahansa päälle, ja mielestäni…

Lue Lisää

Pitkään jatkuneet helteet innoittivat minut lopulta ompelemaan uuden kesämekon. Heinäkuun lopulla teinkin melko ex tempore Suuri Käsityö -lehden Uhana-kaavalla mekon ohuesta farkusta. En ensin ollut varma, oliko malli ihan sopiva minulle vai ei, mutta käytössä totesin sen oikein kivaksi.  Elokuun alussa, eli viime viikolla, lähdimme parin päivän lomareissulle Helsinkiin. Edellisenä iltana tajusin, ettei minulla ole kivaa vaatetta sinne. Farkkuhame tuntui vähän raskaalta, enkä halunnut laittaa päälleni kukkamekkoa. Vaatteen täytyi olla kevyt, väljä, mukava ja monikäyttöinen. Päätin ommella itselleni uuden Uhana-mekon. Tällä kertaa kankaaksi valikoitui Marimekon verhon jämä. Olen aiemmin leikellyt tästä kerhotossujen vuoreja ja ties mitä kaikkea. Pala riitti kuitenkin juuri ja juuri tähän mekkoon (ilman taskuja). Kuminauharypytys näytti tässä jostain syystä rumalta, joten korvasin sen vyöllä, joka on kolminkertainen musta trikookuteenpätkä! Kaiken lisäksi punaiset kangaskenkäni ja aiemmin ompelemani laukku sopivat tähän paremmin kuin hyvin. Olimme aikatauluttaneet matkamme melko täyteen. Oli sukulaisvierailua, Korkeasaari- ja Sea life -kierrosta, kaupungilla kahvittelua ja…

Lue Lisää

Vilho on aivan pienestä pitäen rakastanut kirkkaita ja voimakkaita värejä. Hän tuokin jatkuvasti mieleeni oman isäni, joka valitsi aina tilaisuuden tullen päälleen iloisenkirjavia vaatteita. Kukkienkin piti olla kunnolla värikkäitä eikä mitään hempeitä pastellisävyjä. Olen itsekin perinyt pitkälti samat mieltymykset, ja näköjään ne kulkevat suvussa vielä seuraavallekin polvelle – niin hyvässä kuin pahassakin. Tämä poika kasvaa niin, että kohina käy – ja hyvä niin, koska muuten ei tulisi tarvetta ommella uusia vaatteita! Hän oli ottanut talven aikana hurjan kasvuspurtin, ja vanhat housut alkoivat käydä lyhyiksi lahkeista. Ajauduin siis Kangaskapinan Turun myymälän loppuunmyyntiin tämä verukkeenani ja ostin sieltä ihanan smaragdinvihreän joustocollegen. Resori on asteen vaaleampaa kuin college, mutta päätin, etten anna sen häiritä, eikä se ainakaan käytössä enää häiritsekään. Kaavana käytin hyväksi havaitsemaani Paapiin Repo-kaavaa, joskin piirsin kaavasta leveyden 134 ja pituuden 140 ja taskutkin taitavat olla vähän erilaiset. Pituutta on nyt hiukan reilusti, mutta koon 134 housut alkavat jo olla knaftia…

Lue Lisää

Mikä sopisikaan paremmin yhteen kuin kesä ja kärpäset? Ärsyttävä kärpänen häiriköi minua senkin ajan, jona ompelin tätä paitaa! Olen aiemmin ommellut vähän erilaisesta kärpäskankaasta hameen ja nyt ompelin näistä pienemmistä kärpäsistä itselleni Nokian Neulomon paitaa mallina käyttäen kevyesti lepakkomallisen paidan. Jalassani olevat housut tuunasin viime kesänä. Housuissa on ihan mahtava yläosa, mutta lahkeet olivat alaspäin levenevät ja niissä oli kiinniommellut upslaakit. Lahkeet olivat myös repaleiset ja kantapäistä puhki kuluneet. Tein alkuperäisen malliset upslaakit näihinkin lahkeisiin, jotta alkuperäinen tyyli säilyisi. Kyllä näissä nyt kelpaa kärpästellä vähän viileämpinä päivinä, eikö?

Menin naimisiin ja aloitin opiskelun yliopistossa samana vuonna, 2009. Suunnittelin alun perin hääpuvustani kaksiväristä ja ostinkin tämän vihreän silkin hääpukuani varten. Päädyin kuitenkin yksiväriseen pukuun, ja silkki jäi kaappiin odottamaan muuta käyttöä. Jossain vaiheessa äitini himoitsi tätä itselleen, mutta vitsailin silloin hänelle, että säästän sen maisterimekkoani varten! Opiskeluni olivat pitkään sivutoimisia ja hyvinkin epämääräisiä. Yhtenä vuonna suoritin 4 opintopistettä, toisena 7 ja muutama muukin vuosi meni samaan malliin. Olin enemmän kuin tyytyväinen, kun sain keväällä 2015 kandidaatin paperit ulos. Se oli ollut tavoitteeni alusta asti.  Monien mutkien – ja opintovapaan – kautta päädyin lopulta opiskelemaan täyspäiväisesti maisteriopintoja. Viime lukuvuoden ajan blogini eli hiljaiseloa, sillä minä olin kiireinen opettajan pedagogisten opintojen parissa. Tänä keväänä valmistuinkin lopulta vihdoin filosofian maisteriksi ja äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajaksi. Maisterijuhlat juhlimme kotona pienellä porukalla ilman juhla-asuja, mutta päätin kuitenkin – lupaukseni mukaisesti – ommella itselleni maisterimekon Turun Akatemiatalon publiikkiin siitä pitkään säilötystä raakasilkistä, jonka olin hankkinut…

Lue Lisää

Pitkät pääsiäisvapaat saivat ihmeitä aikaan. En ainoastaan ommellut enemmän kuin viimeiseen kuukauteen vaan myös kuvasin ompelukseni! Kaikkia en sentään vielä saanut tänne asti, mutta aloitetaan nyt tästä setistä. Kulunut talvi on ollut yllättävän raskas, vaikka koulupäivät ovat olleet hyvinkin kohtuullisen mittaisia. Koulutyöt eivät kuitenkaan ole rajoittuneet yliopistolla tai harjoittelukoululla vietettyihin tunteihin, vaan töitä on riittänyt myös illoille. En ole ommellut juuri mitään, eivätkä neuleetkaan ole valmistuneet. Nyt alkaa valmistuminen vihdoin häämöttää, eikä rästissä ole enää montaa kirjatenttiä! Tämän setin ompelin Einolle, koska jostain minulle täysin käsittämättömästä syystä hänellä on melko vähän pitkähihaisia trikoopaitoja. Myös housuissa alkavat nilkat vilkkua. Hän on juuri hankalassa välikoossa, sillä 110-senttiset vaatteet ovat jo pieniä 112-senttiselle, mutta 116-senttiset ovat vielä selvästi reiluja. Nämä ovat nyt siis kuitenkin kokoa 116. Housut tosin ompelin koon 110 kaavoilla, joita pidensin vastaamaan kokoa 116, sillä Eino tuntuu kasvavan vain pituussuuntaan. Sekä paita että housut on ommeltu PaaPiin kaavoilla. Keltainen kangas…

Lue Lisää

6/6