Kirjoittaja-arkistot: Riinu

Tein poikien muskariopelle lahjaksi käsinuken. Ei tämä ihan mennyt kuin Strömsössä… Onko tämä nyt sitten pupu, nalle vai koira? Minusta tämä näyttää koiralta, Einon mielestä nallelta ja Vilhon mielestä pupulta (viimeiseksi mainittu näkee kaiken pupuihin viittaavankin pupuna). Ehkäpä sillä ei ole väliä. Saaja vaikutti ilahtuneelta, kun Vilho ojensi hänelle tämän, ja sehän on tärkeintä! Pupun kaavat löytyivät Pinterestistä ja kankaat omista varastoista. Silminä on päällekkäiset napit. Alla on iso valkoinen, päällä pieni musta. Näistä tuli aika hauskat!

Ompelin pikaisesti ammattiin valmistuvalle serkulleni pienen laukun. Leveyttä laukulla on 22 cm, joten se on käteensopivan pieni. Laukku on päältä nahkaa, sisältä jotain sisustuskangasta. Sisällä on myös isohko tasku, mutta se jää sen verran syvälle laukkuun, ettei siitä saanut kuvaa.

Tässä syy siihen, etten ole juuri ehtinyt ompelukoneen ääreen. Vaikka talo on yli 20 vuotta vanha, pihassa ei ole juuri mitään. Sekin vähä, mitä täällä on joskus ollut, on hautautunut paksujen multakerrosten alle hoidon puutteen vuoksi. Olemme siis saaneet suunnitella pihan lähes kokonaan uusiksi. Viime kesänä kaivoin takapihan kiveyksiä esiin, tänä vuonna on luvassa sitä samaa mutta myös vähän uutta. Tässä ensimmäisenä sitä uutta. Etupihamme on käytännössä varsin tyhjä. Kun ostimme talon, länsipuolella oli jokaisen ikkunan edessä iso tuija. Niistä viimeisen kaivoin ylös tänä keväänä. Nyt myös työhuoneesta näkee ulos. Tuijien tilalla on olohuoneen erkkerin edessä liljoja, ruusuja ja kärhö, keittiön ikkunan edessä pioneita ja tulppaaneja ja työhuoneen ikkunan edessä takapihalta siirretty ruusu sekä kesäkukkia. Käytävän toiselta puolelta kaivoimme nurmikon pois vähän reilun metrin leveydeltä. Ostimme torin kautta lisää graniittikiviä reunaan ja teimme nurmikon tilalle ”kukkapenkin”. Eihän siinä kukkia kasva vaan kolme kääpiövuorimäntyä ja kaksi sinikatajaa, joiden olisi tarkoitus peittää…

Lue Lisää

Huhtikuu oli kaiken mahdollisen tekemisen suhteen hirvittävän kiireinen kuukausi. Jotain ompeluksia ehdin kuvata, mutta mitään en ehtinyt enää puolivälin jälkeen blogata. Tässä siis kooste huhtikuun lopusta. Ensin Einon perusvaatetta: pari bodya ja collegehousut. Housut liittyvät ompeluryhmän Jussi-haasteeseen, jossa ompelukseen piti joka päivä lisätä uusi yksityiskohta. Tässä yksityiskohtia on jo neljä: resori, rypytys, reikä ja tasku. Kaksi ensimmäistä osaa jäi kuvaamatta. Ensimmäisenä tein ruskeat joustofroteehousut ja toisena pipon. Sitten vihreät. Vaaleanpunaisesta tykkäävä pupufani sai t-paidan. Tämä oli erittäin mieluinen 🙂  Samaan aikaan tein pikkuveljelle tämän ja itselleni vielä Nitorin limellä värjätystä Ikasyrin maxitähdestä paidan, joka jäi myös kuvaamatta…. Ja jottei aika kävisi pitkäksi, olen myös käynyt keittämässä kahvia Nousiaisten MLL:n perhekahvilassa maanantaisin 😉 Rakas Vilhoni täytti tässä kuussa 4 vuotta. Synttäreiltä ei muistettu juuri ottaa kuvia, mutta tällaisen paidan tein hänelle. Hän sai itse valita kankaan, ja iloisten värien ystävänä valinta oli Marimekon alekorista löytynyt puuvilla. Myös tämä on yksi Jussi-haasteen…

Lue Lisää

Pienimuotoisen ompelukilpailun kolmantena päivänä eli tänään tein Einolle kesäsetin. Idea tuli suoraan viikonlopulla myymästäni Miikkarin kesähaalarista, jossa oli pääkallo takapuolessa. Kilpailun puolesta tästä löytyy poimutus taskujen sivusaumoista, resoria kanteista ja taskut. Koko on tarkoituksella reilu, jotta se menisi varmasti vielä kesällä. Housuista tuli yllättävänkin pitkät, mutta toisaalta tässä ne roikkuvat aika alhaalla. Paita on leveydestä kokoa 86, mutta pidensin helmaa joitain senttejä. Raitakangas on Jätti-Rätin laarista, pääkallot tilkkulaatikosta. Kaavat jotain kansioista löytyneitä 🙂 Voi sentään, mikä ihana poseeraaja tästä pojasta onkaan tullut ❤ Kumpa tuo isompikin suostuisi vielä söpöilemään kuvissa! Kun sanon, että otetaan vähän kuvia, Eino juoksee ”kuvauspaikalle” hokien kui kui!

Himoitsin tätä kangasta pitkään. Lopulta en uskaltanut enää odottaa, vaikka talous ei olisi oikeasti joustanut tämän hankintaa. Alkujaan tarkoitukseni oli hankkia tämä Turun kädentaitomessuilta, mutta kuulin, ettei Ikasyrilla ollut tätä kuin on suurimmillaan 1,5 metrin palana mukana. Tein siis pikaisesti Suunnittelin tämän iloisen keväisen mekon jo joskus talvella. Kaavana käytin Ottobren Friday Evening -kaavaa koossa 38. Helma on pidennetty ja levennetty, rintojen kohdalta kavensin todella reilusti (sillä en oikeasti ole enää lähelläkään kokoa 38…), tein taskut ja kauluksen ja lisäsin lopuksi vielä pienen framilonrypytyksen, sillä tämä oli melko muodoton säkki päälläni. Resori valikoitui vetoketjun mukaan. En enää lähtenyt etsimään uutta vetoketjua, vaan käytin kaapista löytynyttä (Jätti-Rätin laarista). Kauluksesta olen älyttömän ylpeä. Se onnistui juuri niin, kuin olin suunnitellutkin. Kaikki saumat ovat piilossa, kauluksen puolikkaat menevät ristiin ja se on muutettavissa kapeammaksi pystykaulukseksi vetoketjun avulla. Alla kuva sisäpuolelta: Tämä taisi päästä suoraan ykkössuosikiksi! Olen rakastunut! Kiitos Ikasyr ja Tuokio tästä kuosista!

Ostin Einolle syksyllä Name Itin softshell-takin alerekistä. Siihen ei kuitenkaan ollut sopivia housuja, ei siinä kaupassa, eikä oikein muuallakaan. Myöskään sopivaa välikausihaalaria ei sattunut vastaan, vaikka kävin muutamalla kirpputorikierroksella sen takia. Kierrokselta tarttui kuitenkin mukaan alimmassa kuvassa näkyvät Vikingin goretexit, joiden ainut kauneusvirhe on ilmeisesti hiekkalaatikkohiekan värjäämä verkkokangas. Sisältä ja pohjista kengät olivat lähes uutta vastaavassa kunnossa. Koska tossut eivät olleet hinnalla pilattu – maksoin niistä 3,5 euroa – ne tarttuivat mukaan. Tein ensin yhdet tällaiset haalarihousut ruskeasta enstexistä, jota oli jäänyt kaappiin kohtuullisen epäonnisen vaunuverhoiluprojektin jäljiltä. Käytin näiden kaavojen pohjana Ottobren ulkoiluhousuja, joissa ei kuitenkaan ollut vaippavaraa. Ensimmäiset housut olivat siis auttamattoman ahtaat pyllyn kohdalta. Näihin toisiin väljensin kaavoja reippaasti. Housuissa on kaksinkertaiset polvet ja takapuoli. Tosin takapuolen paikkapalat eivät ihan kohdistuneet, kuten kuvasta näkyy. Punainen kangas Jätti-Rätin laarista. Reilut kolme metriä ulkoilukankaita maksoi hurjat 3,5 euroa nekin! Tämä ei ole täysin vettä pitävää, mutta lavuaaritestissä se pärjäsi kuitenkin…

Lue Lisää

Aloin eräänä päivänä neuloa miehen villatakista ylijääneitä lankoja villaliiviksi. Epäilin, ettei lanka riittäisi, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Ja eihän se riittänyt. Onneksi vähintään yli 5 vuotta sitten hankittua lankaa sai vielä muutamasta verkkokaupasta, ja päädyin ostamaan langan Titityystä. Samalla pakettiin tuli langat omaankin neuleeseen, sillä tämän kerä olisi tullut yksin ihan hullunkalliiksi postikulujen kanssa. Tosin nyt se taisi tulla vielä kalliimmaksi 😀 Lanka on siis Istexin Álafoss Lopia. Tein tästä joskus vuosia sitten villatakin miehelleni ja siitä jäi jäljelle neljää eriväristä lankaa epämääräiset kerät. Nyt niistä jämistä (ja yhdestä ekstrakerästä) tuli vielä neuleliivi noin koossa 110-116. Tämä on niin paksu, että se menee keväämmällä helposti välikausitakista 😀 Vilho sai vapaasti valita, miten halusi poseerata kameralle. Meidän puidenhalailija ❤ Puun alle rakensimme tosi tukevan ja turvallisen majan! Mutta eihän majan rakentamisessa se lopputulos niin tärkeä ole, vaan prosessi.

Normaalisti jättäisin tällaisen ompeluksen bloggaamatta. Nyt minua kuitenkin harmittaa niin vietävästi tämän kankaan hankkiminen, että päädyin laittamaan nämä likimain julkaisukelvottomat kuvat tänne. Kyseessä on siis Noshin farkkucollege. Yleensä olen kovasti tykännyt Noshin kankaista, mutta tämä oli kyllä suurensuuri pettymys. Ostin kankaan jo viime syksynä, mutta ompelin sen vasta tänä vuonna. Koitin vältellä kankaasta löytynyttä pitkää kudontavirhettä (anteeksi, kankaaseen kuuluuvaa ominaispiirretta: Neuloksen pinnan struktuuriin kuuluvat satunnaiset pituussuuntaiset vaaleat viirut, kuten aidossa denim-materiaalissa, lainaus Noshin verkkosivuilta), mutta osa siitä päätyi toiseen lahkeeseen (kts. ylin kuva). Kankaassa oli siis pitkä lankasuora valkoinen viiru hyvin hankalassa kohdassa. Nämä kuvat on otettu päivän käytön jälkeen. Polviin tuli kauheat pussit, sillä kangas ei palaudu juurikaan. Se ei myöskään jousta juurikaan, joten erehdyin tekemään näistä aivan liian tiukat. Legginsit eivät enää ole järin mukavat päällä ja ne on epämiellyttävä pukea – puhumattakaan siitä, millaisilta ne näyttävät päällä… Lisäksi polviin tuli vaaleat läikät päivän mittaan. Myös takapuoli muuttui…

Lue Lisää

Tämä on oikea tilkkusetti. Housukangasta oli jäljellä tasan tuon verran, paitakankaasta ei riittänyt kahta täysmittaista hihaa, joten toisen jatkoksi piti keksiä jotain muuta. Koska minulla ei ollut samanväristä turkoosia resoria, myös kaulus on tehty joustocollegesta. Kaikki harmaat ovat eri sävyä, mutta näin yhdessä ne silti sopivat minusta hyvin yhteen! Paita on tehty vanhalla luottokaavalla, housut on muokattu versio Ottobren Tiikeristä. Koko on 86. Erityisen tyytyväinen olen etukappaleiden onnistuneisiin kohdistuksiin. Pilvikangasta jäi tämän jälkeen yksi kämmenenkokoinen pala, joten kaavoja sai hetken pyöritellä palasilla ennen kuin sopivat kohdat löytyivät! Sivusamoissa pilvet saivatkin sitten jo mennä, miten menivät. Kuvat on otettu aamulla seitsemän jälkeen, ja malli näyttääkin ihan vastaheränneeltä 🙂 Epäilen myös, että kamerassa saattoi olla manuaalitarkennus päällä, sillä kuvat ovat vähän liian pehmeitä. Tarkennus ei siis ole ihan kohdillaan, mutta Lightroomissa sain kuvia terävöitettyä sen verran, etten viitsi enää ottaa uusia. Mun pieni punapääni ❤  

120/460