Raitapaita perheen pienimmälle
En enää tiedä, onko helpompaa neuloa villapaita ohjeen mukaan vai ilman ohjetta. Aina joutuu kuitenkin purkamaan! Tämä on neulottu täysin ilman ohjetta. Laskin silmukat vanhasta villatakista, mutta tietysti pintakuvio veti odottamaani enemmän kasaan ja ensimmäisestä paidasta tuli pari kokoa liian pieni. Purin koko paidan, jota ei sentään ollut kuin reilut 6 senttiä neulottuna, ja lisäsin reilusti silmukoita. Tämäkin näytti pieneltä, joten resorin jälkeen lisäsin vielä silmukoita. Ja tulihan siitä sopiva! Raglania en joutunut neulomaan kuin osittain kahteen kertaan. Olin juuri aloittamassa päättelykierrosta pääntieltä, kun tajusin, että pääntie oli yhtä korkea edestä ja takaa. Purin siis viimeisen raidan pois ja neuloin selkäpuolen korkeammaksi keskeytetyillä kierroksilla. Lanka on Novitan Wool. Neuleet ovat minulle ikuisuusprojekteja, ja tätäkin tein lähes koko talven aina silloin tällöin. Ostin lankoja ihan liikaa, joten tämä saa kavereikseen ainakin pipon ja lapaset – kunhan kerkiän neuloa ne 😉
Black is for Boys
Kummipojalle toivottiin synttärilahjaksi mustia collegehousuja. Koska liikkumavaraa jäi näinkin vähän työn suunnittelulle, tein mitäs muutakaan kuin mustat collegehousut! Vähän niissä on piristeenä neonvihreää, samaa kuin joululahjaksi tekemässäni collegepaidassa. Näistä taskuista tuli niin makeat, että haluaisin tuollaiset omiinkin housuihini! Kaava on Ottobren Ooby Dooby (4/2012) koossa 134. Omalle pikkuvintiölleni tein lopusta mustasta tähticollegesta ja mustasta joustocollegesta tähtipaidan. Tähden mallin ja ompeluohjeen katsoin Made for Apes -blogista, kiitos siitä! Tämä on tehty jollain nimeämättömällä paitakaavalla reiluun 110-kokoon. Hartiaan leveyttä tuli liikaakin, mutta onneksi myös helmassa ja hihoissa on pituutta, joten tämä menee vielä jonkin aikaa. Yleensä en kelpuuta kännykkäkuvia tänne missään koossa tai muodossa, mutta menkööt tämän kerran. Tässä siis sovituskuvaa:
Luppakorvainen pupu
Ihan jokaiseen hyväntekeväisyystempaukseen en ole ehtinyt osallistua, mutta nämä eri syöpäjärjestöjen keräykset ovat sen verran lähellä sydäntä, että niihin koitan mahdollisuuksien mukaan tehdä jotain. Tällä kertaa tein Sylva ry:n hyväksi järjestettyyn huutokauppaan tällaisen karvakorvapipon. Mallin pipoon piirsin itse. Päällisen karvan sain kaupanpäällisenä ostaessani yhden toisen kankaan ja vuorin college löytyi omista (lähes loputtomiksi toteamistani) varastoista. Korvien kohdalle ompelin tilkut PUL-kangasta tuulensuojaksi. Ihanan pupupipo lähtee lähipäivinä postitse uudelle omistajalle. Toivottavasti se on mieluinen ja sopiva 🙂
Aika monta yöpukua
Pojat olivat yllättäen kasvaneet ulos lähes kaikista yöpuvuistaan. Ihmekös tuo toisaalta, sillä Vilholle tein pyjamia viimeksi vuosi sitten. Jos pituutta on tullut vähintään 6 senttiä lisää, alkavat varmasti vuoden vanhat vaatteetkin käydä pieniksi. Vilho sai siis kaksi pyjamaa koossa 110, joka taisi olla liian pieni koko, sillä mun pieni (vielä jonkin aikaa) 3-vuotiaani oli neuvolan pituusmitan mukaan jo 109,5 senttiä pitkä. Kasvunvaraa noissa ei siis ole. Einolle tein jo alkukuusta (tai kenties jo joulukuun puolella) pari yöhaalaria. Sininen onkin jo haalistunut pesuissa, mutta otin sen tähän kimppakuvaan silti mukaan. Joitain viikkoja sitten valmistui myös oranssi unipussi. Siinä on ohut tikkivuori, joten se toimii makuupussina. Pyjamat ompelin samalla, kun tein Vilhonkin pyjamat. Mitään edustusvaatteita nämä eivät ole, mutta tulivat tarpeeseen! Enin osa yöpuvuista on tehty Jätti-Rätin trikoista, joita oli kerääntynyt kaappiin hyvä kasa. Nyt sitä kasaa ei enää ole! Kaiken kaikkiaan olen ommellut kaapista kangasta melkein 14 metriä tammikuun aikana, enkä…
Pehmeää ja vihreää
Eino sai ikuisuuksia (eli noin 3 vuotta) jemmatusta kankaasta ihanan pehmeän velourasun. Isoveli oli tämänikäinen keskellä kesää, joten sopivankokoisia lämpöisempiä sisävaatteita olikin yllättävän vähän tallessa. Housut on Ottobren Tiikerin madalletulla kaavalla koossa 86 ja takki on Stardust myös koossa 86. Velour on tosiaan tilattu Saksasta ja hupun vuori on Viljamin puodista. Täydellinen vetoketju löytyi Jätti-Rätistä. Sekä housuissa että hupparissa on yksi pallomainen tasku.
Kierrätystä ja samistelua
Olen pitänyt sisarusten pukemista samanlaisiin vaatteisiin mielikuvituksettomuutena. Noh. Tässä sitä TAAS ollaan. Pojilla on nyt sitten lähes samanlaiset takit kevääksi. Molemmissa on sisällä oranssia tikkikangasta, välissä vatiinia ja päällä farkkua. Näihinkin kaikki tarvikkeet löytyivät ilmeisen loputtomista varastoistani. Olen ommellut tammikuussa jo lähes 10 metriä kangasta, eikä kaappi yhtään tyhjemmältä! Miten paljon sitä voikaan jemmata kangasta kotiinsa?! Tässä on vielä pitkä matka siihen, että kaikki kankaat mahtuisivat tuohon yhteen isoon vaatekaappiin. Molemmat takit on tehty Ottobren Against the wind -kaavalla. Isompi on kokoa 116 ja pienempi 92. Molemmissa on kasvuvaraa, mutta ovat hyvin käytettäviä jo nyt. Pienemmän takin farkkukangas on kokonaisuudessaan vanhoista Vero Modan bootcut-farkuista ommeltu. Kangas oli vielä todella siistiä, sillä farkkuihin repesi reikä melkein uusina, enkä sitten paljoa käyttänyt niitä paikattuina. Toisesta lahkeesta tuli etu- ja takakappale, toisesta hihat ja huppu. Tuulilista tuli vyötärökaitaleesta ja takataskut oli tarkoitus käyttää sellaisinaan, mutta ne olivat liian isot. Isompi takki on ommeltu…
Ihana huivi ihanalle äidille
Tämä ei ollutkaan ehtinyt blogiin asti! Neuloin siis syksyn mittaan tällaisen huivin äidilleni joululahjaksi. Lanka on ihanan pehmeää merinoa, jossa on joukossa vähän hohtavaa hopeista lankaa. Huivi siis hohtaa vähän metallisesti ja tietysti se on täydellisesti sävy sävyyn äitini talvitakin kanssa. Langat ostin Salosta jo kesällä. En enää muista, mitä lankaa tämä on, enkä edes mallia. Jostain vanhasta Modasta löysin kuvion. Malli aloitettiin alhaalta, ja siellä näkyykin ohjeen mukainen pitsitön reuna yhden kuvion verran. En lähtenyt sitä purkamaan, mutta tein jatkossa kuviot reunaan saakka, sillä tuolla ohjeenmukaisella tavalla huivista olisi minusta tullut raskaannäköinen. Reuna on virkattu ihan omalla mallilla. Alemmassa kuvassa näkyy lanka ehkä vähän paremmin. Teki aika tiukkaa luopua tästä ihanuudesta!
Vaatetta 3-vuotiaalle
Miten teillä 3-vuotias poseeraa? Meillä on ihan vähän show-meininkiä havaittavissa… Kaikessa tohinassa unohtui ottaa pitkähihainen pois ja kuvata alta pilkistävä Siiri ja Myyry -t-paita. No eipä siinä mitään ihmeellistä ollutkaan! Timanttipaidasta tuli vähän pitkä, mutta eipähän jää selkä kylmäksi! Siihen kului huimat 80 cm kangasta, sillä leikkasin ja ompelin sen ensin itselleni. En kuitenkaan tykännyt lopputuloksesta, joten purin sen ja leikkelin palat uudestaan Vilhon paidaksi. Toinen ääripää on Noshin norsuista ja raidoista tehty paita. Sen löysin kangaskaapista keskeneräisenä. Olin ommellut sen viime kesänä. Onneksi se vielä mahtuu päälle!
Päiväpeitto lastensänkyyn
Kankaaton tammikuu ja opiskeluvapaa joululoma ovat innostaneet minua ompelemaan kaiken maailman ikuisuusprojekteja pois. Einolla ei ole vielä ensimmäisen elinvuotensa aikana ollut esimerkiksi lainkaan päiväpeittoa. Nyt se on kuitenkin tarpeen jopa enemmän kuin ennen, sillä ihanainen Hilma-neiti (eli mustavalkoinen karvakasa, joka Einon kielellä on vain mäm) on alkanut röyhkeäksi ja nukkuu kaikissa kielletyissä paikoissa kuten poikien sängyissä, kun silmä välttää. Tässä siis Ikean mustavalkoisesta puuvillasta ja valkoisesta lakanakankaasta ommeltu päiväpeitto. Se on koottu isoista tilkuista, sillä kangasta oli jäänyt kesän aurinkotuoliprojektista yli L:n muotoinen pala. Se kuitenkin riitti tähän hienosti, eikä kangasta edes jäänyt yhtään yli! P.S. Huomasittekos uuden ”logoni” tuolla ylhäällä? 🙂
Pikkuautot järjestykseen!
Olin jo jonkin aikaa miettinyt säilytysratkaisua pikkuautoille. Tähän asti ne olivat olleet Lego-laatikossa, ja osasta oli jo irtoillut maalia. Haluaisin autojen säilyvän yhtä siisteinä kuin omat vanhat autoni, joita säilytettiin aikoinaan puisessa lokerikossa. Osa autoista onkin noita vanhoja autoja, ikää on yli 25 vuotta, eikä osasta ole irronnut yhtään maalia tähän mennessä – ja niillä on leikitty paljon. Silmiini sattui joulun alla Kodin Ykkösessä tämä Annon ”sirkuskangas”. Se onkin kuin tehty lastenhuoneen muuhun sisustukseen. Automakkarassa – kuten tämä jo nimettiin – on molemmin puolin samalla kankaalla päällystetty paksuhko vanulevy, johon on sitten ommeltu pieniä pusseja pikkuautoja varten. Yläreunaan on ommeltu myös kuja tangolle, jos tämän haluaa ripustaa seinälle roikkumaan. Lisäksi tässä on ristikkäiset tarranauhat, joiden avulla lokerikon saa rullattua makkaralle. Autot pysyvät rullattuina hyvin matkassa mukana ja 3-vuotias saa hyvin kannettua autorullan huoneesta toiseen – Se, onko tämmä hyvä vai huono asia, on jokaisen oma päätös. Haluaisitteko ohjeen tällaiseen? Mitat…