Kolme tunikaa
Töiden alkaminen piiiiitkän loman jälkeen alkaa olla jo ihan ovella. Vilkaisu vaatekaappiini ei ollut kovin rohkaiseva: sieltä löytyi enemmän pois lahjoitettavaa kuin päälle puettavaa. Oli siis aika ryhtyä tuumasta toimeen ja huristella itselle muutama vaate. Alkujaan minun piti tehdä harmaaraidallisesta kankaasta jotain ihan muuta. En kuitenkaan uskaltanut ihan kylmiltään lähteä saksimaan epäilyttävää kaavaa Metsolan kankaasta, joten tein testiversion tästä Jättirätin trikoosta. Kavensin Ottobre 5/2011 -lehdestä löytyvää raglanhihamallia vyötäröltä, vaikka kaavat ovat jo valmiiksi kokoa 34. Nyt tämä istuu kuitenkin päälläni haluamallani tavalla. Metsolan bambikankaan kaverina on Jättirätistä ostettua mustaa interlocktrikoota, kaula-aukko on kantittu mustalla resorilla. Viimeinen on Ompeluelämää-ryhmän ns. tissitunika. Tosin näillä tisseillä sen etuliitteen voi yhtä hyvin jättää pois 🙂 Pilkoin siis joitain vuosia sitten ompelemani (epäonnistuneen) kesämekon palasiksi ja kokosin siitä tällaisen. Aika kätevää 🙂 Kaavat on piirretty vastaavanmallisesta paidastani, ja niissä on jonkin verran parannuksen varaa…
Ompelusormea kutittaa
Olen tässä pikku hiljaa kesän aikana järjestänyt itselleni mukavaa ompelunurkkausta, ja nyt se lopulta alkaa näyttää ja tuntua hyvältä. Seinähyllyille löytyi varaston kätköistä joukkio vanhoja Aarikan ja Marimekon purkkeja, joihin sain kätevästi kaikenlaista pientä säilytykseen. Ompelukoneen takana ja lattialla pöydän alla olevista pahvilaatikoista haluaisin vielä päästä eroon, mutta en ole löytänyt niiden sisältämille tavaroille vielä parempaakaan paikkaa. Eilen sain vihdoinkin ommeltua päiväpeitteen pinnasänkyyn – eihän Vilho ole nukkunut tuolla kuin vasta vaivaisen vuoden… Kaiken lisäksi maatuskakangas riitelee pahimmalla mahdollisella tavalla reunapehmusteiden hevosten kanssa. Argh. Näköjään itä- ja länsinaapuri eivät mahdu samaan sänkyyn 🙂 Peite on tosin käännettävä, joten siitä saa myös yksivärisen sinisen puolen esiin. Tänään projektina olivat kesäyöpuvut, joita Vilholla ei käytännössä ollut ainuttakaan. Nämä ovat siis shortsimalleja, jotka kyllä menevät yhtälailla sekä yö- että päiväkäytössä. Onneksi tajusin pilkkoa tuon karhukankaan raitaversion nyt enkä puolen vuoden päästä. Aika pitkään sain sitä käännellä ja väännellä, jotta sain nuo palat leikattua.…
Retrotakki syksyksi
Vanha kirpparilöytöpöytäliina sai uuden elämän syystakkina. Olin pyöritellyt ajatusta mielessäni jonkin aikaa, mutta uskallusta liinan leikkelyyn ei tahtonut löytyä. Ompeluelämää-ryhmästä sain kuitenkin vinkkiä hyvästä takin mallista ja ryhdyin tuumasta toimeen. Tein takin koossa 92, ja se on vielä vähän reilu. Kaavat ovat Ottobren Reindeer Safarista, mutta huppu on muutettu hiippamalliksi. Ompelin takkiin aluksi vuorin vaaleasta tikkikankaasta, mutta se osoittautui liian jäykäksi ja paksuksi. Purin vuorista hihat ja vaihdoin ne ohuemmaksi mustaksi tikkikankaaksi. Huppu on vuoritettu ruskealla trikoolla.Rinkulavetimiset vetoketjut löytyivät Jättirätin laarista. Ostin niitä kolme, vaikka ne olivat lyhyitä ja sopivat vain taskuihin. Lisäksi ostin 35 cm:n alhaalta aukeavan vetoketjun. Pitkästä ketjusta piti ottaa pari senttiä mittaa pois, joten siitä sai samalla kätevästi vaihdettua vetimen rinkulaversioksi. Pöytäliinasta kului tähän vain puolikas, joten aineksia olisi vielä toiseen samanmoiseen ja suunnilleen samankokoiseen. Voi olla, että sitä riittäisi vähän enemmän A-malliseenkin, mutta ihan varmaksi en nyt osaa sanoa. Jos halajat tällaista, niin kannattaa ottaa…
Kantoapua
Eilen valmistui ensimmäinen itse tekemäni neliöliina. Ajatus sellaisen tekemisestä oli pyörinyt päässäni jo pitkään, mutta toteutus venyi venymistään. Sitten tuossa yhtenä päivänä kiertelin itsekseni kaikessa rauhassa Jättirätissä ja näin (jo aiemmin bongaamani) maatuskakankaan. Näin heti sieluni silmin kankaan neliöliinan paneelissa. Olen viime aikoina ollut melko heikkona maatuskakuvioihin, joten olen esimerkiksi tietoisesti välttänyt Jyskiin menoa (joskaan sen välttäminen ei kovin vaikeaa ole 🙂 ), sillä siellä on myynnissä maatuskakerniä, jota en ehkä voisi vastustaa, mutta en myöskään usko, että tekisin moisella mitään.. Mallia neliööni otin täältä ja täältä. En kuitenkaan noudattanut täysin kumpaakaan, kuten kuvasta näkyy. Lukemani mukaan mielipiteet toppauksista jakautuivat kahtia. Toiset tykkäsivät kovasti, toiset eivät lainkaan. Tein mieleiseni kompromissin ja toppasin liinaosia kevyesti. Olkahihnoissa on yksi fleecekerros välissä ja vyötäisillä porrastettuna kaksi. Itse ompeluvaihe oli murhetta täynnä. Tein lähes jokaisen sauman ainakin kahdesti. Vilho pyöri huoneessa tai ajatukset olivat muuten siellä ja täällä, mutta eivät ikinä oikeassa paikassa. Unohdin…
Bubble pocket -tunika
Tuli sitten ommeltua jotain vaihteeksi itsellekin. Innostuin Facebookin ompeluryhmässä olleista Ottobren (5/2011) Bubble Pocket -tunikamekon kuvista ja päätin omella sellaisen itselleni iäisyyksiä laatikossa lojuneesta jerseytrikoosta. Tiesin etukäteen, että kaava on iso, joten leikkasin koon 36 ilman saumavaroja. Tein tunikaan myös hihat, mutta ne eivät istuneet nätisti, joten jouduin jättämään ne pois. Ensimmäisen version olkaimet olivat liian pitkät, mikä aiheutti sen, että rintaliivit näkyivät kainalosta. Lyhensin siis ensitöikseni olkaimet sopiviksi. Näin mekko nousi kokonaisuudessaan ylemmäs. Jo valmiiksi vähän ylhäällä olevat taskut nousivat vyötärölle ja vyötärö jonnekin pallean tienoille. Purin siis taskut irti, siirsin ne alemmas ja kavensin tunikaa sivusaumoista. Jes, nyt näyttää hyvältä ja siltä miltä pitikin! Seuraavaksi pitäisi keksiä, mitä ihanaa ompelen Metsolan bambikankaasta itselleni… 🙂
Kaaritaskut
Olen monissa blogeissa (sekä FB:n Metsolan kirpputoriryhmässä) katsellut ihaillen kaaritaskuhaalareita ja -housuja. Kangaslaatikoita penkoessani löysin palan ruskeaa velouria, josta tein aikanaan jo yhden haalarin. Taskut ovat housujen jämäpaloista. Tein oranssista velourista housut viime vuoden elokuussa noin kokoon 74/80, ja ne ovat vieläkin käytössä, vaikka muut tuon kokoiset on jo aikoja sitten korjattu pois vaatelipastosta. En tiedä, mikä paha karma tällä ruskealla kankaalla on, kun mikään siitä ommeltu ei oikein tunnu onnistuvan! Taskujen resorien kanttaukset ovat paikoin ihan vinksallaan ja sekä vyötärö- että lahjeresorit ovat lörppömallia. Housut eivät siis tahdo pysyä jalassa ylhäältä eikä alhaalta. Ääh ja pyyh. Kai noita resoreita on kiristettävä, tai niiden sitten niiden sisään on pudotettava kuminauha. Eipä tässä auta muu kuin ajatella, että vain tekemällä oppii. Jospa minäkin sitten vielä joskus 🙂
Juhannusruusuja
Pyörittelin käsissäni tätä Metsolan joustofroteekangasta ties miten pitkään ennen kuin keksin, mitä tästä voisi tehdä.Olin vähän kahden vaiheilla kuosin suhteen. En osannut päättää, olisiko tämän liian ”tyttömäinen” pojalle, lähinnä kukkakuosinsa takia. En oikein osannut nähdä tätä itsellänikään. Ostin kankaan hetken mielijohteesta Metsolan alesta, kun siitä tuli niin vahvasti mieleen oma lapsuus 80-luvun alussa. Ei tarvi varmaan kertoa, että murehdin ihan turhia? Tämähän on aivan syötävän ihana! Malli on yllättäen sama vanha hyväksi havaittu, taas koossa 92. Paita on samaa mallia ja kokoa kuin norsupaita, kankaat siihen ovat Jättirätistä ja löytyivät omista varastoista. Keltainen trikoo on todella yllättävän hyvälaatuista, pehmeää, suoraa ja tukevaa. Täydellisen täsmäävä resori on myös rättikaupasta 🙂 Saumurikuulumisia pitää kirjoittaa sen verran, että katsoin saumurin langoitukseen kuluvan ajan. Normaalista saumurisaumasta vaihto peitetikkiin vei kokonaiset kaksi minuuttia! Että se siitä vaivalloisuudesta! Uskon, että olen huimasti onnellisempi kahden kuin kolmeen erillisen koneen kanssa. Jos olisin tajunnut, että nykysaumureihin pitää ostaa merkkineuloja ja…
Pöllöjä pöksyissä
Kevyet puuvillaiset pöllöpöksyt syntyivät kesäpäiviä ja -iltoja varten juhannuksen alla. Iloinen pöllö-sienikangas on Jättirätistä ja kaavat yhdistelmä kaksista erilaisista housuista. Keksin haluta tällaiset, kun eräässä Facebook-ryhmässä oli kuva Vilhon ikätoverista malliltaan samantyyppisissä kesäpöksyissä. Housuissa on siis yläosa kukkahousujen ja alaosa keltaisten pupuhaalarien kaavoista. Tosin lahkeet ovat leveämmät ja lyhyemmät. Nappeja ei löytynyt neljää – ainakaan riittävän mieleistä – samanlaista, joten ne ovat sitten kaikki erilaisia.
Pupuhaalari
Tiedättekö montako porkkanaamulla on kainalossa?Vatsani lisää odottaaja tämän syön tuokiossa.Turkkini muuttui oranssiksi,enkä ymmärrä miksi.(Irma Hannula, Riinun riimit) Kauhea collegekankainen raskaustelttani muuttui sieväksi haalariksi. Tämä oli odottanut uusiokäyttöä jo ”jonkin aikaa”, missään tapauksessa en aikonut säilyttää mekkoa. Haalarit on tehty aiempien autohaalarien mallilla, mutta suurempana, noin kokoon 92. Applikointi on myös collegea ja sen on lähes suora kopio Vilhon suosikkikirjan suosikkikuvasta. Kirja on siis yllä mainittu Emmi-tuotteen Riinun riimit. Liikuttavin hetki tämänastisestissa ompeluhistoriassani tapahtui ehkä tänään, kun näytin pupuhaalarit Vilholle. Poika tuijotti pupun kuvaa hetken, rutisti haalaria itseään vasten, tuijotti taas kuvaa ja sanoi jotain omalla kielellään lempeällä äänellä 🙂 Näistä tuli suosikit siltä istumalta!
Vakosamettihousut
Vilholla on jo jonkin aikaa ollut akuutti housupula. Collegepöksyjä ja muita kotihousuja löytyy kyllä, mutta vähän parempia edustushousuja on kovin vähän. Perintöhousut ovat menneet suoraan hiekkiskäyttöön, sillä collareissa tai sammareissa ei ole asiaa hiekkalaatikolle. Nämä kuuluvat yhteen aiemmin tekemäni norsupaidan kanssa. Ostin kankaat yhtä aikaa, ja molemmissa on samaa resoria. Myös näiden kaavat ovat Ottobresta (4/2010) mutta koko on 92. Vaikka lahkeissa on ylimääräistä pituutta, uskoisin, että resorit pitävät lahkeet poiskantapäiden alta. Jätin mallista etulahkeen koristesaumat ja takataskujen läpät pois ja lisäsin vyötärölle säädettävän kuminauhan. Myös resorit ovat lyhyemmän kuin mallissa, sillä tässä on tasan kaikki tämänvärinen resori, mitä varastostani löytyi.