Huovutettu lumihiutalevarjostin ja ohje sen tekemiseen
Tein tämän varjostimen käsityökasvatuksen perusopintojen kurssityönä, jonka teemana oli arjen luksusta. Koska työn kulku ja valmistusohje piti kirjoittaa portfolioon, laitan sen myös tänne blogiin, jos joku muukin innostuu tekemään oman huopavarjostimen! Oma kokemukseni huovutuksesta rajoittui ala-asteella huovuttamaani hiireen, lasten kanssa huovuttamiini palloihin sekä kurssilla tekemääni käsinukkeen. Ohuen huopalevyn huovuttaminen oli kuitenkin yllättävänkin helppoa. Aloitin suunnittelun miettimällä, mikä toisi arkeeni ripauksen luksusta. Luonnonmateriaalit edustavat minulle luksusta parhaimmillaan: villa, pellava ja silkki. Kurssityöhön näistä materiaaleista soveltuvat parhaiten villa ja pellava. Keskellä pimeää ja kylmää talvea luksusta tuovat ehdottomasti ainakin valo ja lämpö. Tältä pohjalta vaihtoehdoiksi rajautuivat valaisimet ja matot. Suosikeikseni Pinterestiä selatessani valikoituivat huopamatto, virkattu pallovalaisin ja huovutettu valaisin. Näistä kiinnostavimmaksi ja kurssin aikarajoissa helpoiten valmistettavaksi osoittautui valaisin. Päädyin siis tekemään uuden varjostimen parhaat päivänsä nähneelle Ikean pöytävalaisimelle. Minulla on kotona kohtuullisen kokoinen valikoima huovutusvillaa. Myös värejä löytyy lähes kaikissa sateenkaaren väreissä, joten seuraavana piti valita väri. Pidän väreistä, joten ensimmäinen ideani…
Kesämökki takapihalla ja vimmaiset leggarit
Aloitimme takapihan grillikatoksen kunnostamisen jo viime kesänä etsimällä lahjoituspalstojen kautta vanhoja ikkunoita. Mieheni myös laudoitti katoksen seinät ja lisäsi siihen tukirakenteita viime kesänä. Mökki maalattiin vaaleanharmaaksi ja ikkunanpuitteet valkoisiksi. Päädyn pariovet saatiin myös paikoilleen jo viime vuonna, ja takapihan terassilta mökkiin vievät portaat uusittiin. Aiemmin näiden portaiden tilalla oli pitkä korkea ”laituri”, jonka päässä oli jyrkät askelmat. Laudat loppuivat kesken, joten askelmat ovat vielä vähän harvat. Mieheni kyllästyi myös loputtomaan nurinaani kasvihuoneesta, tai pikemminkin sen puutteesta, ja rakensi minulle pikkuisen kasvihuonekaapin mökin seinustalle. Tämäkin on tehty viime vuonna hankituista vanhoista ikkunoista. Sisältä puuttuu vielä välihylly, jonka olisi tarkoitus roikkua ylhäältä ketjujen varassa. Saa nähdä, muistammeko ostaa ketjua tänä kesänä! Mökki sai myös hienot liukuovet vähän ennen juhannusta, joten naapuruston kissat eivät toivottavasti enää pääse sinne majailemaan – tai tappelemaan. Juhannukseksi pesimme mökin ja maalasimme seinät sisäpuolelta valkoisiksi. Vain yksi päätykolmion puolikas piti jättää maalaamatta, sillä vähän halvemmalla ostetut lisälaudat olivat…
Pikkuautot järjestykseen!
Olin jo jonkin aikaa miettinyt säilytysratkaisua pikkuautoille. Tähän asti ne olivat olleet Lego-laatikossa, ja osasta oli jo irtoillut maalia. Haluaisin autojen säilyvän yhtä siisteinä kuin omat vanhat autoni, joita säilytettiin aikoinaan puisessa lokerikossa. Osa autoista onkin noita vanhoja autoja, ikää on yli 25 vuotta, eikä osasta ole irronnut yhtään maalia tähän mennessä – ja niillä on leikitty paljon. Silmiini sattui joulun alla Kodin Ykkösessä tämä Annon ”sirkuskangas”. Se onkin kuin tehty lastenhuoneen muuhun sisustukseen. Automakkarassa – kuten tämä jo nimettiin – on molemmin puolin samalla kankaalla päällystetty paksuhko vanulevy, johon on sitten ommeltu pieniä pusseja pikkuautoja varten. Yläreunaan on ommeltu myös kuja tangolle, jos tämän haluaa ripustaa seinälle roikkumaan. Lisäksi tässä on ristikkäiset tarranauhat, joiden avulla lokerikon saa rullattua makkaralle. Autot pysyvät rullattuina hyvin matkassa mukana ja 3-vuotias saa hyvin kannettua autorullan huoneesta toiseen – Se, onko tämmä hyvä vai huono asia, on jokaisen oma päätös. Haluaisitteko ohjeen tällaiseen? Mitat…
Remonttipuuhissa
Viimeinen viikko on pitänyt sisällään lähinnä tätä, eli tapettien repimistä. Onneksi kaikissa huoneissa tapetti ei ole ihan näin tiukassa, vaan olohuoneen ja lastenhuoneen tapetit lähtivät nätisti lähes kokonaisina vuotina. Tänään hainkin seinien tasoittamiseen 10 litran pönikän jotain tasoitetta (älkää kysykö mitä, toimin vain ohjeiden mukaan 😉 ). Sitä sitten seuraavaksi… Alla on kuvia työhuoneesta. Siellä tapetti on varmaan liimattu erikeepperillä, sillä se ei tahdo irrota ollenkaan. Onneksi sisukas anoppini on auttanut tämän huoneen uusimisessa. Ensin kastelimme tapetit siis liisterillä, sitten vedellä ja lopulta koko seinä kelmutettiin. Kelmujen alle suihkuteltiin vielä vähän kosteutta, ja lopulta alkoi tapetti irtoilla tuollaisena lattialla näkyvänä silppuna. Makuuhuoneemme tapetti on samaa tavaraa. Päätimme jättää sen repimättä, sillä huone ei haise erityisen pahalle. Tässä sinisessä huoneessa asui viime vuodet kaksi isoa koiraa ja haju oli melko käsittämätön.
Valkoinen talo
Siinä se nyt on. Meidän valkoinen talo. Ei se tuollaisenaan ole yhtään meidän näköinen eikä edes sellainen, jota olimme etsimässä, mutta jotenkin se tuntui omalta silti. Elämäntilanteen vuoksi taivuimme muutamaan kompromissiin: Talo ei ole hirsirunkoinen, eikä sitä ole rakennettu 1800-luvulla. Siinä ei ole vanhoja kauniita ulkorakennuksia, ei tallia, navettaa tai aittaa. Se ei myöskään ole uusi eikä itse rakentamamme. Talo on kuitenkin kauniilla paikalla kallion päällä puolen hehtaarin tontilla, josta osa on hoidettua pihaa, osa metsää. Neliöitä ei ole liikaa, eikä toivottavasti myöskään liian vähän. Isossa autotallissa on tilaa puusepän puuhastella. On kodinhoitohuone ja iso keittiö uusine kodinkoneineen. Olohuone on iso ja siinä on ikkunat kahteen suuntaan. Vaatehuone on suuri plussa. Talo on myös yhdessä kerroksessa, mikä pienten lasten kanssa on varsin mukava juttu, vaikka Vilho jo hyvin pienenä kulkikin sujuvasti portaita itsekseen. Tällä hetkellä talo on suoraan sanottuna niin hirveän ysäri sisäpuolelta, ettei sitä esitellä ennen remontin valmistumista 🙂…
Kuninkaantuolista lastensängyksi
Huusin tämän ”kuninkaantuolin” joitain vuosia sitten huutokaupasta kahdellakympillä. Se on sitten kulkenut mukanani ja ollut lähinnä tiellä enimmän osan aikaa 🙂 Kun kotia piti alkaa tyhjentämään ylimääräisistä tavaroista, keksin, että tästä tulisi mainio lastensänky. Puuseppäni teki sänkyyn sälepohjan rimoista, ja vaahtomuovipatjat tilasimme Muovikumista. Päällystin patjat Jätti-Rätin puuvillalla, ja tältä se nyt näyttää ”paljaana”. Koska sängyn yläpuolella seinässä on rumia ruuvinreikiä, tein niitä peittämään lippunauhan. Myös sänky sai uuden – paremmin verhoihin sointuvan – päiväpeiton. Toinen vaihtoehtoinen päiväpeitto on aiemmin tekemäni sydänpeitto. Ainakin tämä näyttää paremmalta kuin se entinen, ja saaja oli aivan haltioissaan kaikesta tästä 🙂
Kotimaista designia keväänvihreillä mausteilla
No niin, lopulta vähän jotain kotipäivitystä. Koska vanhat verhot eivät sopineet yhteen sohvatyynyjen kanssa, oli minun tehtävä myös uudet verhot. Uuden verhon myötä huomasin, ettei akustiikkalevy(je)n päällinen enää sovi verhojen kanssa yhteen, joten minun oli päällystettävä myös ne uudelleen. Tosin huonekalujen pyörittelyn seurauksena vain toinen niistä mahtui enää seinällekään. Ostin verhokangasta kurjan knaftisti, ja uusi verho on muutaman sentin vanhaa verhoa lyhyempi. En kuitenkin aio tehdä sille mitään. Olkoon noin. Pystyn elämään pituuseron kanssa. Kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy, verhon taakse on myös kätevää piilotella ei-haluttuja tavaroita 😉 Järjestyksen muuttamisen seurauksena sain myös toteutettua pitkäaikaisen haaveeni: Kaikki kauniit kaappini ovat nyt vieretysten olohuoneessa, ei erillään ripoteltuina pisin makuuhuoneita. Alimpana on kuvia mieheni tekemästä sohvakalustosta, jonka istuin- ja selkätyynyt verhoilin keväällä. Verhot ja taulu: Tilkkukori, Naapuri. Sohvan koristetyynyt: Marimekko, Kuusama. Sohvan verhoilukangas: Orient Occident, Connors.
Hau hau ja kesätöitä
Ai miksi blogissa on ollut kovin hiljaista viime aikoina? No, löysimme (melkein) unelmiemme talon ja aloitimme kiireesti pienen pintaremontin kotonamme, jotta voisimme laittaa asunnon myyntiin mahdollisimman mukavalla hinnalla. Viimeisenä muttei vähäisimpänä poseeraamaan pääsi jo jokin aika sitten valmistunut PaaPiin tsi-Raksu 🙂 Kuvat lopputuloksesta tulevat tänne, kunhan pääsemme sisustusvaiheessa kuvauksellisen pitkälle!
Mutkamötkylämatto
Minä jo mietin tämän valmistuttua, että jaahas, kai se on pakko purkaa ja virkata uusiksi. Eihän siitä tullut lainkaan sellainen kuin piti. Reunat mutkittelevat, eikä keskikohdan reikäkuviokaan tullut keskelle. Kooltaan tuo on liian pieni, eikä se kovin kauniskaan ole. Vaan sitten päätin, että jospa kokeilen sitä uudelle paikalle, eri huoneeseen kuin alkujaan. Ja kas, sehän on ihan sievä makuuhuoneessa. Makuuhuoneen ulkoseinänpuoleinen lattia on jumalattoman kylmä näin talvisaikaan. Itse en astu vapaaehtoisesti tuolle reunalle huonetta paljain jaloin, mutta Vilho tulee joka viikonloppuaamu tuohon kävelemään, sytyttämään valon ja laittamaan radion päälle. Nyt ei siis Vilhonkaan varpaat enää palellu kylmällä lattialla. Paikkana tuo on niin huomaamaton, että rumempikin matto kelpaa. Mutta summa summarum ja note to myself. Älä virkkaa enää suorakulmionmallista mattoa. Nämä näyttävät – minun tekeminäni – hyviltä vain ympyränmuotoisina.
Isolla koukulla!
Olin jo pitkään ihastellut virkattuja pitsimattoja käsityömessuilla ja erilaisissa designtapahtumissa. Viime viikolla pääsin lopulta tuumasta toimeen ja lähdin käymään Jättirätissä matonkudeostoksilla. Ostin siis 2,5 kiloa harmaata trikookudetta. Säkki vaikutti ihan valtavalta, ja ajattelinkin, että siitä syntyy varmasti ainakin pari mattoa.. Noh, toisin kävi. Sain vinkin ohjeesta lapsuudenystävältäni netin kautta. Ohjeessa neuvottiin käyttämään ontelokudetta, joka ilmeisesti on jonkin verran ohuempaa kuin tämä ostamani matonkude. Ensimmäinen mattoyritelmäni aaltoili valtavasti, enkä luonnollisesti ollut siihen lainkaan tyytyväinen. Päädyin purkamaan maton, ja aloitin työn uudestaan melkein alusta. En siis voinut seurata ohjetta kovinkaan orjallisesti, mutta kyllähän tuossa sama malli näkyy kuitenkin. Yllättävän raskasta tuollaisen kuteen virkkaaminen oli. Onneksi matonkude oli aika elastista ja liukui niin kevyesti kuin tuollaisen voi kuvitella liukuvan. Oikea käsi, kämmen ja sormet tulivat kyllä aika jännän tuntuisiksi =) Ekan version loppupuolella en meinannut jaksaa nostaa vajaan litran mehupulloa jääkaapista, kun sormet eivät jaksaneet pitää otetta! Piti sitten välillä pitää vähän taukoa…